Narsisti?

Tiedän: ex on ex on ex, mutta pitää silti kysyä teiltä mielipidettä, vaikkei menneitä pitäis kaivellakaan.

Lyhyesti: Asuimme kahdella eri paikkakunnalla, miehen aloitteesta aloimme suhteeseen, etenimme siinä vauhdilla, olimme rakastuneita, tulin raskaaksi, hän kosi, minä vastasin myöntävästi, myin asunnon ja annoin huonekalut pois, jätin työn, muutimme yhteen hänen luokseen ja saimme lapsen. Kuukausi lapsen syntymän jälkeen sain kuulla, että pettänyt koko ajan aina kun mahdollisuus!! Siis useita naisia mm. viikko kihlauksesta kaksi eri naista viikonlopun aikana. Myös 2 vko ennen synnytystä ja kk sen jälkeen. Kun sain tietää totuuden, pakkasin tavarat, otin vastasyntyneen lapseni ja menin ystävien ja sukulaisten luo. (Kun ei enää ollut kotia).

Mikä mua ihmetyttää on, että hän ei mielestään ole vastuussa pettämisestä, koska
a) hän on kuulemma ollut ahdistunut suhteesta (vaikka itse sitä eteenpäin veikin ja myöntää sen) ja purki mielestään ahdistustaan "häiriökäyttäytymällä" humalassa eli makaamalla muiden naisten kanssa.
b) puolessa parisuhteista petetään, "ei se niin ainutlaatuista ole"
c) pettäminen ei ole ollut valinta, vaan kertakaikkinen yllätys joka kerta kun se on tapahtunut. "Joka kerta olin aivan varma, ettei enää koskaan"
d) Minä olen kuulemma ollut hankala ihminen, ja hakeutunut muiden naisten syliin tunteakseen hyväksyntää (tämä nyt kun muut olleet mysö pettyneitä häneen)
e) nyt diagnosoinut, että saattaisi olla myös seksiaddikti

Kun jäi kiinni ja lähdin, itki puhelimessä, että hänen elämänsä on pilalla (entä minä ja 1kk lapsi?), hänen maine on mennyt (kuulemma mun vika kun kerroin perheelle ja ystäville eron oikean syyn)
Lisäksi lupasi alkuun, että menee terapiaan, lakkaa juomasta ja käymästä baareissa. Nyt ne ei kuulemma olleetkaan lupauksia vaan suunnitelmia. (joo, muakin jo nauratti silloin kun tämän kuulin)

Eli hän on syyntakeeton ja uhri. Ja uskoo tähän 100 prosenttisesti.

Lisäksi paljon muuta varsin itsekeskeitä touhua:
Mm. pyysin, että oisin saanut asua hänen asunnossaan lapsen kanssa kunnes löydän oman asunnon, kun olin sinne lapselle kodin rakentanut. Vastaus: "Minun asunto, minun asuntolaina, minä asun". Niinpä herra asui ylhäisessä yksinäisyydessään pinnasängyn yms. lapsen tarvikkeiden keskellä, kun mä nukuin ystäväni työhuoneen lattialla patjalla vauvan kanssa. Ok - eihän hänellä oo velvollisuutta antaa kämppää pariksi viikkoa, mutta kohtuullista se ois ollut.

Mitä olette mieltä?
6764
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Vaikuttaa siltä, että ihastuit/"rakastuit" miehessä hänen spontaanisuuteensa ja kykyynsä heittäytyä suhteeseen päätä pahkaa. Menithän sinäkin siihen suhteeseen yhtä lailla ja aivan vapaaehtoisesti.

Lapsikaan tuskin sai alkuaan ilman sinun panostasi...

On ymmärrettävää, että nyt kun koet pettymystä, vihaa ja häpeää, haluaisit "selittää" tapahtuneen pois demonisoimalla miehen. "Narsisti" leimahan on jo suorastaan yleistermi ikävälle ihmiselle nykyään... (Narsistejahan on alle 1% väestöstä tutkimusten mukaan, mutta yli puolet elleistä on ollut suhteessa sellaisen kanssa :))

Ota opiksesi virheistäsi.

Äänestä
  • Oikeassa olet, että tottakai minäkin halusin näitä asioita. Kovastikin ja tein virheen luottamalla häneen. Ja otan opikseni - siitä voit olla varma. :)

    Mutta tämä vastuunpakoilu ja selittely mua ihmetyttää. :/

    Äänestä

  • MMM kirjoitti:

    Oikeassa olet, että tottakai minäkin halusin näitä asioita. Kovastikin ja tein virheen luottamalla häneen. Ja otan opikseni - siitä voit olla varma. :)

    Mutta tämä vastuunpakoilu ja selittely mua ihmetyttää. :/

    "Mutta tämä vastuunpakoilu ja selittely mua ihmetyttää. :/"

    Sinun itsesi vaiko exäsi selittely ja vastuunpakoilu ihmetyttää? Juuri sitä vastuunpakoiluahan koko kirjoituksesi oli, kun pitää tehdä exästä ihan psykopaatti...

    Käsi sydämelle: kuinka pitkään tunsit miehen ennen kuin päätit lapsen laittaa maailmaan? Oliko ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa päätöksen tehdessäsi.

    Oliko teitä siis KAKSI mieleltään järkkynyttä, kun tunsitte niin vetoa toisiinne ja teitte yhdessä pähkähulluja päätöksiä?

    Äänestä

  • Taitaa olla tuo edellinen (romanttinen) vastaaja itsekin narsisti.

    En tiedä onko narsisti vai ei, mutta tiedän tuon ihmistyypin, joiden mielestä syy on aina jossain muussa kuin itsessä. Muiden seurassa mukavia seuramiehiä, mutta perheen kesken tilanne on aivan toinen. Lähipiirissä on tuollaisia ihmisiä, ollaan niin läheisiä, että minä tiedän todellisen luonteen. Pysy vaan erossa. Käytös ja mies ei muutu miksikään vuosien saatossa.

    Teillä oli erona se, että sinä panostit suhteeseen, hän panosti suhteisiin.

    Äänestä

sanoisin, että todennäköisesi olet törmännyt narsistiin.

Hänelle oli tärkeintä vain saattaa nainen raskaaksi. Isyys ei häntä kiinnosta. Raskaus on vain miehuuden ja siittämiskyvyn tunnusmerkki.

Selitykset joita sait, eivät pidä paikkaansa, Normaali ihminen ei reagoi eikä toimi noin!

Olen itse törmännyt psykopaattiin. Selitykset ovat aivan samat. En tosin tullut raskaaksi, vaan olin kuulemma "maho". En vain halunnut lasta, eikä tarkoitus ollut koskaan enää edes saada! Hän ei halunnut ymmärtää etten enää halua lapsia!

Kuulin selitykset a, b, ja c. Ja etenkin E!

Olet todella vaikeassa tilanteessa. Teit tyhmyyden ja nyt sinun on elettävä sen kanssa. Kuten sen naisen, joka tuli raskaaksi kuin tämä "mieheni" hänet siihen huijasi.

Voi luoja! Olet törmännyt ilmiöön johon en haluasi kenkään törmäävän. Yritä pitää se ihminen kaukana omasta elämästäsi. Muutoin tulet elämään aika kurjaa elämää.

Tämä ex kaverini nainen soitti minulle. hän joutui hakemaan lähestymiskieltoa., vaikka inhosi minua aluksi. Narsisti laittaa ihmiset tappelemaan vastakkain, vain että itse hän SELVITISI!

Äänestä
  • tätä kellekään toivoisi.
    Mutta kyllä me yhdessä lapsesta puhuttiin, lasta haluttiin ja perheeseen lähdettiin. Ei mua siinä johdettu harhaan.

    Mä en usko, että hän koskaan olis väkivaltainen tms. Henkisesti kyllä voi "lyödä", muttei koskaan kävisi käsiksi.

    Kamalinta tässä hänelle on ollut, että mä oon kertonut ystäville ja perheelle, miksi me erottiin. Hänestä se oli häneen maineen pilaamista ja hänen yksityisasioistaan puhumista. Itse oli sanonut vanhemmilleen, että mä lähdin kun suutuin kun hän oli flirtannut toisen naisen kanssa ja mä sain kuulla siitä. Ihan kun nyt joku perheen tuollaisen syyn vuoksi hajottais. Mulle on kyllä itse kertonut ja tunnustanut pettämiset.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


MMM kirjoitti:

Tiedän: ex on ex on ex, mutta pitää silti kysyä teiltä mielipidettä, vaikkei menneitä pitäis kaivellakaan.

Lyhyesti: Asuimme kahdella eri paikkakunnalla, miehen aloitteesta aloimme suhteeseen, etenimme siinä vauhdilla, olimme rakastuneita, tulin raskaaksi, hän kosi, minä vastasin myöntävästi, myin asunnon ja annoin huonekalut pois, jätin työn, muutimme yhteen hänen luokseen ja saimme lapsen. Kuukausi lapsen syntymän jälkeen sain kuulla, että pettänyt koko ajan aina kun mahdollisuus!! Siis useita naisia mm. viikko kihlauksesta kaksi eri naista viikonlopun aikana. Myös 2 vko ennen synnytystä ja kk sen jälkeen. Kun sain tietää totuuden, pakkasin tavarat, otin vastasyntyneen lapseni ja menin ystävien ja sukulaisten luo. (Kun ei enää ollut kotia).

Mikä mua ihmetyttää on, että hän ei mielestään ole vastuussa pettämisestä, koska
a) hän on kuulemma ollut ahdistunut suhteesta (vaikka itse sitä eteenpäin veikin ja myöntää sen) ja purki mielestään ahdistustaan "häiriökäyttäytymällä" humalassa eli makaamalla muiden naisten kanssa.
b) puolessa parisuhteista petetään, "ei se niin ainutlaatuista ole"
c) pettäminen ei ole ollut valinta, vaan kertakaikkinen yllätys joka kerta kun se on tapahtunut. "Joka kerta olin aivan varma, ettei enää koskaan"
d) Minä olen kuulemma ollut hankala ihminen, ja hakeutunut muiden naisten syliin tunteakseen hyväksyntää (tämä nyt kun muut olleet mysö pettyneitä häneen)
e) nyt diagnosoinut, että saattaisi olla myös seksiaddikti

Kun jäi kiinni ja lähdin, itki puhelimessä, että hänen elämänsä on pilalla (entä minä ja 1kk lapsi?), hänen maine on mennyt (kuulemma mun vika kun kerroin perheelle ja ystäville eron oikean syyn)
Lisäksi lupasi alkuun, että menee terapiaan, lakkaa juomasta ja käymästä baareissa. Nyt ne ei kuulemma olleetkaan lupauksia vaan suunnitelmia. (joo, muakin jo nauratti silloin kun tämän kuulin)

Eli hän on syyntakeeton ja uhri. Ja uskoo tähän 100 prosenttisesti.

Lisäksi paljon muuta varsin itsekeskeitä touhua:
Mm. pyysin, että oisin saanut asua hänen asunnossaan lapsen kanssa kunnes löydän oman asunnon, kun olin sinne lapselle kodin rakentanut. Vastaus: "Minun asunto, minun asuntolaina, minä asun". Niinpä herra asui ylhäisessä yksinäisyydessään pinnasängyn yms. lapsen tarvikkeiden keskellä, kun mä nukuin ystäväni työhuoneen lattialla patjalla vauvan kanssa. Ok - eihän hänellä oo velvollisuutta antaa kämppää pariksi viikkoa, mutta kohtuullista se ois ollut.

Mitä olette mieltä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu