Olen tämän kevään aikana laihduttanut reilut kymmenen kiloa. Fiilis on upea, vanhat vaatteet roikkuu päällä jne. Vielä pitäisi hitusen rutistaa normaalipainoon asti. Alku oli sellaista nopeaa pudotusta, sitten tuli tasavaihe ja nyt on tämä ongelma.
Tähän mennessä kaikki on mennyt siis ihan hyvin. Kuitenkin noin viikko sitten minulla alkoi hirveä tenttiputki, ja koska stressi oli niin paha, en hirveämmin jaksanut katsella syömisiäni. (Olen entinen, tai no, näköjään nykyinenkin tunnesyöjä.) Lisäksi ihan vain siksi, että piti lukea koko ajan, en myöskään ehtinyt liikkua. Kuulostaa tekosyyltä, mutta kyse oli oikeasti niin mielettömistä tenttialueista ja ajan puutteesta, että annan sen itse itselleni anteeksi. Nyt tuo hullu pauhaus on ohi, ja osittain on vaikea palata vanhaan.
Viikon ajan on ruoan suhteen mennyt ihan plörinäksi. Jostain syystä se joku hullu sisäinen motivaatio on kadonnut (ellei nyt kadonnut, niin ainakin heikompi kuin ennen). Se, mikä tässä on hyvää, on, ettei liikunnan kanssa ole samanlaista. On ihana huomata, että siitä on oikeasti tehnyt niin rutiinia, että sitä saattoi vain jatkaa nyt pienen tauon jälkeen ja tulee yhä tosi hyvä olo ja näin. Olen tänään käynyt tunnin lenkillä, tehnyt lihaskuntoa ja polkenut toisen tunnin kuntopyörällä kovaa vauhtia. Ongelma on siis nimenomaan ruoassa.
Lähinnä kaipaisin nyt sellaista major tsemppausta tuon safkailun kanssa. Koko elämänsä vähän pullukkana tyttönä olleena sitä pelkää kauheasti, että palaa takaisin entiseen. Silti on syöty rafloissa ja vedetty karkkia ja hirveät määrät leipää tänäänkin. Lähinnä kirjoitan tänne nyt siksi, että kyseessä on "tukiryhmä" - jos itse en kerta kaikkiaan saa taas kunnon otetta niskasta, on sitä pakko yrittää hakea muualta. On huono omatunto tällaisesta megasortumisesta, joka meinaa jäädä on- asentoon offin sijasta. Miten te olette nousseet tällaisista suvannoista?
Kiitos jo etukäteen.
Tähän mennessä kaikki on mennyt siis ihan hyvin. Kuitenkin noin viikko sitten minulla alkoi hirveä tenttiputki, ja koska stressi oli niin paha, en hirveämmin jaksanut katsella syömisiäni. (Olen entinen, tai no, näköjään nykyinenkin tunnesyöjä.) Lisäksi ihan vain siksi, että piti lukea koko ajan, en myöskään ehtinyt liikkua. Kuulostaa tekosyyltä, mutta kyse oli oikeasti niin mielettömistä tenttialueista ja ajan puutteesta, että annan sen itse itselleni anteeksi. Nyt tuo hullu pauhaus on ohi, ja osittain on vaikea palata vanhaan.
Viikon ajan on ruoan suhteen mennyt ihan plörinäksi. Jostain syystä se joku hullu sisäinen motivaatio on kadonnut (ellei nyt kadonnut, niin ainakin heikompi kuin ennen). Se, mikä tässä on hyvää, on, ettei liikunnan kanssa ole samanlaista. On ihana huomata, että siitä on oikeasti tehnyt niin rutiinia, että sitä saattoi vain jatkaa nyt pienen tauon jälkeen ja tulee yhä tosi hyvä olo ja näin. Olen tänään käynyt tunnin lenkillä, tehnyt lihaskuntoa ja polkenut toisen tunnin kuntopyörällä kovaa vauhtia. Ongelma on siis nimenomaan ruoassa.
Lähinnä kaipaisin nyt sellaista major tsemppausta tuon safkailun kanssa. Koko elämänsä vähän pullukkana tyttönä olleena sitä pelkää kauheasti, että palaa takaisin entiseen. Silti on syöty rafloissa ja vedetty karkkia ja hirveät määrät leipää tänäänkin. Lähinnä kirjoitan tänne nyt siksi, että kyseessä on "tukiryhmä" - jos itse en kerta kaikkiaan saa taas kunnon otetta niskasta, on sitä pakko yrittää hakea muualta. On huono omatunto tällaisesta megasortumisesta, joka meinaa jäädä on- asentoon offin sijasta. Miten te olette nousseet tällaisista suvannoista?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt stoppi mässäilylle ja heti! Olet saanut jo 10 kg painostasi tippumaan noin nopeassa ajassa, annatko sen mennä täysin hukkaan hetken mielitekojen takia?
Nyt kipikapi heti huomenna kauppaan ja täytä ruokavarastosi porkkanoilla, mielihedelmilläsi, tomaateilla, kurkuilla, jäävuorisalaateilla.... millä tahansa muulla, mutta älä sorru hankkimaan itsellesi mitään makeaa tai rasvaista. Päätä se nyt heti ja ota itseäsi niskasta kiinni. Valinta on sinun, haluatko entisiin mittoihisi ja vieläpä korkojen kanssa, vai jatkatko edelleen painosi laskemista ihannelukemiin, jolloin myös elämänlaatusi paranee monella tavalla.
Itselläni on kova urakka vielä edessä ja olen iloinen puolestasi, että olet pärjännyt laihduttamisessa noin hyvin. Pyydän, älä anna hetken mielijohteelle sijaa. Kesä tulossa, ihania kesävaatteita kauppojen hyllyt pullollaan, ajattele, mahdut nyt pienempään numeroon kuin viime kesänä, jatka hyvä ihminen samaa pudotusmeininkiä. Joskus sortuu meistä jokainen, mutta ei saa antaa sen jäädä päälle.
Uskon, että pystyt kyllä siihen. Tsemppiä ja oikein hyvää kevättä ja kesän odotusta sinulle.
Pahimpaan makean himoon osta kaupasta marjoja, makeutusjauhetta ja rasvatonta maitorahkaa. Sekaisin ja popsi suuhun!
Itse vedän myös pakastevadelmia jos tulee joku himo!
Laita vanhat vaatteesi päälle ja mieti, että haluatko todella mennä takaisin niihin, vai haluatko näyttää hyvältä niinkuin nyt?!
ja paras kannustin on tietenkin ne liian pienet farkut. Siinä kun näet jenkkakahvat tai vatsan pursuavan yli laitojen, tekee se niint erää :)
Itseltäni löytyy 3 liian pienet...
Kaivapa muutama vanha valokuva itsestäsi esiin, siis sellainen pyöreänpuoleinen ja vertaa itseäsi niihin peilin edessä - haluatko todella jonakin päivänä aloittaa koko urakan alusta, tai vaihtoehtoisesti näyttää samalta kuin vanhoissa kuvissasi?
Toisaalta voisit mennä ostamaan jotakin vetävän näköistä, nuorekasta vaatetta päällesi - huom! ei mitään venyvää, missä et huomaa salakavalaa kilojen nousua.
Niin, ja tietenkin, jokainen aamu aloitetaan vaa'alla käynnillä.
Syömisten ylös kirjaaminenkin auttaa usein näkemään kuinka paljon menee ylimääräistä.
Tsemppiä!