Olen ollut treffeillä/tapaillut/seurustellut useamman maan edustajan kanssa, niin aasialaisten, skandinaavin, britin kuin afrikkalaisenkin kanssa ja päätynyt aikalailla siihen lopputulokseen että loppujen lopuksi ihmiset ovat ihan samanlaisia olivat sitten mistä, myönnettäköön että kulttuuri heitää aika roiman ripauksen lisämaustetta joka persoonaan.
Kysymys olisikin, että onko muita useamman eri maalaisen kanssa seurustellutta ja raakasti nyt uskaltaisi heittää että minkämaalaiset ovat tuntuneet ns. "parhaimmilta". Huonosti muotoiltu ajatus mutta haen nyt lähinnä henkilökohtaisia mielipiteitä, minkä maalainen on tuntunut itselle sopivimmalta jne : )
Kysymys olisikin, että onko muita useamman eri maalaisen kanssa seurustellutta ja raakasti nyt uskaltaisi heittää että minkämaalaiset ovat tuntuneet ns. "parhaimmilta". Huonosti muotoiltu ajatus mutta haen nyt lähinnä henkilökohtaisia mielipiteitä, minkä maalainen on tuntunut itselle sopivimmalta jne : )
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta sillä perusteella en lähde arvioimaan kulttuureja koska kyse on yksilöistä. Jokainen mies on ihan luku sinänsä.
Seurusteluaikana voi toisen kulttuurin edustajasta saada väärän kuvan joka saattaa muuttua hyvinkin radikaalisti avioliiton satamaan purjehtiessa.
Se älähtää johon kalikka kalahtaa,kyllä,samoin voi käydä myös suomalaisten keskinäisissä avioliitoissa mutta silloin täytyy muistaa eron tullessa miten kaksi saman kulttuurin edustajaa jakaa kuitenkin kulttuurin keskenänsä ja tuntee toistensa tavat.
Kahden eri kulttuurisen suhteen kariutuessa pitää muistaa miten miehen kulttuuriin kuuluu nainen ja hänen asemansa.
olen yrittänyt seurustella arfikkalaisen miehen kanssa, mutta ei siitä mitään tullut, mies oli aivan eri maailmasta, ei tiennyt sivistyksestä mitään eikä yhteisiä keskustelun aiheita löytynyt ollenkaan! olen seurustellut myös saksalaisen ja espanjalaisen miehen kanssa, eikä eroja suomalasiin ihmeemmin löytynyt..että eurooppalaiset tuntuvat itselleni sopivammilta :)
Samat ne on riskit kaikissa liitoissa. Kun ero tulee, se on "pieni kuolema" kaikille. En kyllä näe mitään eroa siinä olipa pari millainen tahansa. Se, miten ero osataan hoitaa, on ratkaisevaa. Joiltain se onnistuu ja joiltain ei.
Usko tai älä, ne mokusuhteet eroaa muista suhteista yllättävän vähän.
Jos tulkitset "kalikan kalahtaneen", erehdyt. Puhu kokemuksen syvällä rintaäänella ja kymmenien vuosien kokemuksella;)
Samoilla linjoilla kanssasi...
En itse oikeastaan mitään kovin suuria kulttuurien liittyviä eroja huomaa omassa venäläisessä miehessäni ja esimerkiksi suomalaisissa eksissäni. Positiivinen eroavaisuus, joka luultavasti liittyy erilaiseen kulttuuriin, on herrasmiesmäisyys ja käytöstavat sekä ennen kaikkea RAITTIUS, joita arvostan hyvin pitkälle. Negatiivinen eroavaisuus on sitten se vanhempien kunnioitus... Siis liikakunnioitus. Melkein missään asiassa mies ei sano heitä vastaan, ja tottelee melkein sokeasti. Ei siinä mitään, jos kuuntelee isäänsä, hän on fiksu mies, mutta suoraan sanottuna pännii hänen äitinsä jutut... Aivan ylihuolehtivainen ja lähettelee maailman turhimpia tekstiviestejä monta kertaa päivässä. Miehen Suomessa oloaikana ei ole ollut yhtäkään päivää, jolloin ei olisi ollut yhteydessä äipsykkään. Minua tuollainen ärsyttää aivan suunnattomasti. Onhan siitä keskusteltu, miestäkin ärsyttää tämä jatkuva viestittely (viestit ovat tyyliin: "Mitä teet?" tai "Mitä kuuluu?" ja jossei vastaa kahden minuutin päästä, tulee "Miksi et vastaa?" ja sen toistaminen aina parin minuutin välein. Harvoin hänellä on oikeaa ASIAA. Itse en ole koskaan tuollaisia turhuuksia lähetellyt kenenkään kanssa). Mies on pyytänyt häntä lopettamaan turhien viestien lähettämisen, mutta aivan turhaan, kun sama touhu jatkuu. Ja jos ei viesteihin vastaa, niin muija on sydänkohtauksen partaalla. Lisäksi minua ärsyttää hänen vähättelevä asenteensa poikaansa kohtaan, ikään kuin tämä olisi pikkupoika, joka ei tiedä mistään mitään. Hänellä kuitenkin sattuu olemaan perheessä korkein koulutus. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, tykkään hänen äidistään, vaikka onkin välillä rasittava tapaus. Toivoisin miehelläni olevan enemmän sitä omaa tahtoa näissä asioissa, sekä äidillänsä olevan vähemmän kiinnostusta ja puuttumista meidän elämäämme. Suonalaisen miehen kanssa tuskin olisi tällaista ongelmaa.
Itse olen aiemmin seurustellut vain suomalaisten kanssa, ja seurustelusuhteet päättyivät yleensä miehen liialliseen alkoholinkäyttöön tai sitten ihan vain siihen, että tunsn oloni ahdistuneeksi heidän seurassaan. En tiedä mistä ahdistus johtui, mutta joidenkin kanssa sellaista oli.
Tapailin muuten yhtä itävaltalaistakin miestä. Hän oli nuoruudesta asti ollut Suomi-fani, kotona oli opiskellut suomea ja sitten vihdoin muutti. Suomea puhui oikeastaan lähes täydellisesti. Hänkään ei juuri eronnut suomalaisesta muuta kuin käytöstavoiltaan (ravintolassa maksoi aina laskun, aukasi ovet, ei ruinannut jne. Eivät toki kaikki suomalaisetkaan ruinaa.) Tapailimme muutaman kerran, ja tajusimme ettemme olleet toistemme tyyppiä. Hän oli turhan hillitty ja korrekti minun makuuni ja minä varmaankin pälpätin liikaa hänen makuunsa ;-) En laske häntä exäkseni, kun tapaamisia tosiaan oli vain muutama.
On eroja. Eurooppalaiset ovat tutun tuntuisia. Afrikasta tulevat - arabit vaikuttavat vielä ymmärrettäviltä. Afrikan keskeltä tulevat tuntuvat lapsellisilta ja helposti johdateltavilat
"Positiivinen eroavaisuus, joka luultavasti liittyy erilaiseen kulttuuriin, on herrasmiesmäisyys ja käytöstavat sekä ennen kaikkea RAITTIUS, joita arvostan hyvin pitkälle."
Oikein sitten korostit tuon raittiuden ja sen kulttuurisidonnaisuuden, mikä saa sinut näyttämään aika typerältä, koska venäläiset miehet kuolevat keskimäärin siinä 58/59 ikävuoden kieppeillä, ja yleensä nimenomaan alkoholiin tai siitä johtuviin sairauksiin, tapaturmiin tai väkivaltaisuuksiin.
Ainakin minun kokemukseni mukaan esim. suoraan Afrikasta tulleet ovat olleet aika, no tämä on pahasti sanottu, yksinkertaisia, sivistys ja yleistieto on ollut melko olematonta ja melko kaukana eurooppalaisesta mentaliteetista. Noh Pohjois-Afrikka on aika erilaista toki, onhan heilla vuosisatojen ajan ollut jonkinlainen yhteys Eurooppaan.
No koulutustausta/perhetausta vaikuttaa tietenkin todella paljon, pahimmillaan ihmisellä ei edes kunnolista lukutaitoa (eli siitä voi päätellä yleissivistyksen) ja koulutetuilla maailmankatsomus melko erilainen..
Ja tietenkin onko kyse kehitysmaasta vai ns. kehitttyneestä maasta lähtöisin oleva. Tämä lienee suurin erottaja..Eurooppalainen mentaliteetti on aika sama, iso syy tähän on varmasti sekin, että Euroopassa (ainakin länsieuroopassa) tainnee ulla koulupakko eli suurinosa on ainakin ns. peruskoulun käynyt ja koulutus muutenkin arvossaan, ja ihmisllä mahdollisuudet tietolähteisiin, nettiin, lehdet, kirjallisuus ja ihmiset Euroopassa yleensä ovat kiinnostuneet "tiedosta" eli yleissisivistys on hyvä.
Esim. Marokossa tuli kuva, että ainoa asia mikä merkitsee on se, kuinka paljon ihmisellä on rahaa. Historian, tieteen ym. tuntemus on sivuseikka.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut? :)