Kesä ja kärpäset. Ja häät ja sukujuhlat. On niin tympeää olla suvun nuorista se ainut, jolla ei ole sitä omaa puoliskoa mukana. Enkä suinkaan ole se nuorin, mutta kylläkin ainut rengastamaton. Onhan se vähän typerää tuntea itsensä luuseriksi yksinomaa sen takia, että kaikki tädit ja isotädit kyselevät aina tuosta olemattomasta mieselämästäni.
Kai se sitten on oma syyni. Olihan minulla silloin kerran joku, jonka kanssa tiet hiljalleen kulkivat erilleen. Ja sen jälkeen olen uppoutunut täysin opiskeluun ja työhön. Mutta kun ei tällaiselle kiltille tytölle löydy kuitenkaan mitään todellista ravintolasta, varsinkaan kun en itsekään viihdy siellä. Että miksi turhaan yrittäisin yöni hillua siellä. Harrastuksille ei kuitenkaan ole aikaa, kun kaikki päivä aika menee koulussa ja töissä.
Joo-joo, olenhan minä vielä nuori. Mutta kun se alkuperäinen vanhapiikuus paiskautuu päin näköä ensi maaliskuussa. Että mistäs niitä keinutuoleja ja nutturankiristimiä löytyy... Sitä ei voi seurusteleva tajuta, miltä tuntuu seurata onnellisia pareja, kasvavia perheitä, kuunnella tapahtumia yhteisiltä matkoilta... Ei edes kiinnosta lähteä Suomea kiertämään -ja siis sukulaisia- yksin.
Niin. Olisihan se aika lottovoitto, jos Se Oikea tulisi ovikelloani soittamaan. Mistäköhän se edes voisi tietää, missä minä asun ;). Mutta toivottavasti edes joku teistä ymmärsi viestini. Olen aina haaveillut perheestä, nuorena, mutta kovasti heikolta alkaa näyttää. Rakastan kuitenkin tätä elämää, vaikkei se aina niin reilulta tunnukaan.
Kai se sitten on oma syyni. Olihan minulla silloin kerran joku, jonka kanssa tiet hiljalleen kulkivat erilleen. Ja sen jälkeen olen uppoutunut täysin opiskeluun ja työhön. Mutta kun ei tällaiselle kiltille tytölle löydy kuitenkaan mitään todellista ravintolasta, varsinkaan kun en itsekään viihdy siellä. Että miksi turhaan yrittäisin yöni hillua siellä. Harrastuksille ei kuitenkaan ole aikaa, kun kaikki päivä aika menee koulussa ja töissä.
Joo-joo, olenhan minä vielä nuori. Mutta kun se alkuperäinen vanhapiikuus paiskautuu päin näköä ensi maaliskuussa. Että mistäs niitä keinutuoleja ja nutturankiristimiä löytyy... Sitä ei voi seurusteleva tajuta, miltä tuntuu seurata onnellisia pareja, kasvavia perheitä, kuunnella tapahtumia yhteisiltä matkoilta... Ei edes kiinnosta lähteä Suomea kiertämään -ja siis sukulaisia- yksin.
Niin. Olisihan se aika lottovoitto, jos Se Oikea tulisi ovikelloani soittamaan. Mistäköhän se edes voisi tietää, missä minä asun ;). Mutta toivottavasti edes joku teistä ymmärsi viestini. Olen aina haaveillut perheestä, nuorena, mutta kovasti heikolta alkaa näyttää. Rakastan kuitenkin tätä elämää, vaikkei se aina niin reilulta tunnukaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kuule kulta pieni siihen yksin elämiseen aikaa myöten tottuu. Meikäläisellä ikää reilusti yli 30 ja yksin eläminen ainoa luonteva elämisen malli. Eikä ne sukulaisetkaan enää pahemmin kysele heila-asioista ja meikäläiselle sukulaisten jorinat ovt muutenkin olleet aina yks hailee. On helppoa, kun ei tarvi elää parisuhdepakon alaisena.
...missä päin oleskelet, täällä on eräs kiltti 24v mieseläjä....
Kesä ja kärpäset. Töitä. Aurinkoa. Kauniita hymyjä kadulla. Ja polttava yksinäisyys muutamista ystävistä ja työtovereista huolimatta. Monasti itsestäni on tuntunut samalta kuin sinusta. Erään tuttavan kesähäätkin olin jättää väliin tuon harmituksen takia. No, häihin kuitenkin lähdin, sain sitten kunnian olla vanhemman väestön kotiinkuljettajana illan hämärtyessä. Tottahan se on. Vaikea katsella ympäristöään kun jokapuolella jo näkyy onnellisia pariskuntia. Olipa minullakin joskus jo oma kulta katsottuna, aika, kiinnostuksen kohteet ja tottumukset sitten kai olivat erottavia.
Itse olen myös aika paljon orjentoitunut työlle ja talvisin sitten opiskelulle. Harrastukset painottuvat yleensä opiskelulukukauteen, kuntosalia ja lenkillä käyntiä. Kesällä otan sitten iisimmin ja teen paljon töitä vastapainoksi. Myös minusta baarissa käynti tuntuu aika turhalta. Joskus kyllä kavereitten kanssa tuli sitäkin yritettyä. Vaikka rusettiluistelu talvella jonkun kivan (ja kiltin;) kaverin kanssa olisi mukavampaa.
Matkustaakin olisi mukavaa. Suomen Lappi, Norja ja automatkailu yleensä olisi mukavaa. Kaveri vain puuttuu. Yksin olisi tosiaan aika tyhjää katsella vuonoja ja tuntureita, sukulaisita puhumattakaan. Tai sitten jos porukoitten kanssa reissaisi, ei enää tällä iällä.
Nuori minäkin olen, vaikka välillä vanhaksi em. syistä itseni tunnenkin. 24. kierros alkoi mittarissa jokunen aika sitten. Lapsenmieli ja pienistä elämän yksinkertaisuuksista nauttiminen ja iloisuus on kuitenkin tallella. Olisi vain kiva jakaa sitäkin jonkun kanssa. Kirjoittaisitko minulle, olisi kiva jutella enemmänkin? Vaikka vain sähköpostillakin.
[email protected]
Osa ajatuksistasi tuntuu tutulta. Itselläni ei ole vuosiin ollut pitkää seurustelusuhdetta ja välillä kyllä miettii, että mistähän se kumppani piilottelee?
Elämistä ei silti kannata unohtaa, vaikka ei sitä siulunkumppania olisikaan vielä löytänyt. Kyllä minä ainakin nautin elämästä näinkin. Matkusteleminen ja harrastaminen onnistuu yksinkin tai kavereitten kanssa. Onpahan sitten enemmän elämänkokemusta ja kerrottavaa, kun se kumppani vihdoin löytyy.
Tottakai joskus ketuttaa olla yksin, mutta ei saa heittää kirvestä kaivoon!
Voi hirmu! Oikein rupeaa ahdistamaan, että muut naiselävät ovat jo onnensa löytäneet. On aika kauheaa, jos lähiympäristöni observointi vastaa todellisuutta ja vain aniharva tyttö/nainen ei seurustele. Ehkä osasyynä ulkopuolisuuden kokemiseen onkin se, että ystävätkin kaikki seurustelevat enemmän tai vähemmän vakavasti. Ihan kivasti he kutsuvat yhteisiin illanviettoihin, mutta on hiukan onho olo olla ainut yksin paikalle tullut :(
Ja Sebe, olen sieltä, missä rommi-pullo saadaan kiinni ennen pöydältä putoamistaan, kun puhumiseen ei aikaa turhia tuhrata. Seuraa en kyllä tarkoittanut tullut hakemaan, vaan lähinnä ihmisiä, jotka ymmärtävät olotilan ;)