Olisi kiva tutustua muihinkin moku-suhteessa oleviin ja vaihtaa kokemuksia...itse olen 26-v. suomalaisnainen ja poikaystävä on ulkomaalainen ja lisäksi asumme eri maissa vielä tällä hetkellä.
Tuntuu että ongelmia tuottaa välimatkan lisäksi kulttuurierot ja oliskin kiva kuulla muiden kertomuksia siitä miten saitte suhteen toimimaan....asuitte sitten samassa tai eri maissa. Kyllä tämä niin toivottomalta tuntuu että mielellään tietty kuulisin vähän positiivisempia tarinoita jotta jaksaisi itsekin paremmin :D
kirjoitelkaa tänne tai sitten mailiin [email protected]
(26 v. nainen pääkaupunkiseudulta)
Tuntuu että ongelmia tuottaa välimatkan lisäksi kulttuurierot ja oliskin kiva kuulla muiden kertomuksia siitä miten saitte suhteen toimimaan....asuitte sitten samassa tai eri maissa. Kyllä tämä niin toivottomalta tuntuu että mielellään tietty kuulisin vähän positiivisempia tarinoita jotta jaksaisi itsekin paremmin :D
kirjoitelkaa tänne tai sitten mailiin [email protected]
(26 v. nainen pääkaupunkiseudulta)
Vastaukset 4
Vanhimmat
spostiosoitteestasi jo selviää heti mminkälainen henkilö olet :)
onnea vaan mensan testiin höpsyli :D
itse asiassa sähköpostiosoitteestani selviää vain ja ainoastaan musiikillinen mieltymykseni, kaikkien aikojen lempi cd-levyni.
Sinun turhaakin turhemmasta kommentistasi taas selviää hyvin paljon enemmän :) Adios!
kuin hommata lohduksi rautatieasemalta Somali.
alkoi aikoinaan kaukosuhteena. Tapasimme matkalla, siis olimme molemmat matkalla, juuttuneina samaan suurkaupunkiin eri syistä. Alkuun tapoimme vain aikaa toistemme seurassa hyvinä ystävinä odotellessamme matkojemme jatkumista. Erosimme tyyliin, pidetään yhteyttä ja törmätään taas joskus jossain päin maailmaa. Molemmille selkisi kuitenkin aika nopeasti, kun välillämme oli jo puoli maailmaa, että hei hänhän oli juuri Se Oikea!
Jouduimme kuitenkin odottamaan seuraavaa tapaamista 8 kk. Sinä aikana puhelinlaskut olivat kammottavat, eikä ikävän määrää voinut mitata. Kaikkien hämmästykseksi/kauhistukseksi avioiduimme heti kun tapasimme seuraavan kerran. Menimme naimisiin hänen kotimaassaan. Vietimme 3 viikon kuherruskuukauden, jonka jälkeen minun oli palattava Suomeen. Yksin. Näin me sovimme, sillä mieheni halusi hoitaa työsitoumuksensa kotimaassaan loppuun. Kesällä menin hänen luokseen. Vietimme kesän hänen perheensä ja sukulaisten luona. Kesän lopulla tulimme yhdessä Suomeen. Siitä on nyt viitisen vuotta aikaa, ja olemme aivan yhtä rakastuneita toisiimme kuin naimisiin mennessämme.
Tiedän, että etäsuhteessa eläminen on raastavaa, mutta uskon myös, että jos käytte sen läpi ja kestätte kaikki vaikeudet, se vain lujittaa parisuhdettanne tulevaisuudessa. Olettehan jo suhteenne alkuvaiheessa kokeneet yhdessä vaikeita aikoja, ja voittaneet ne.
Voimia sinulle ja koita jaksaa!