Heräsin tuossa pari tuntia sitten siihen samaan tunteeseen mikä on vallinnut jo melkein kolme vuotta.
Meidän avioliitto on täysin kaaoksessa joka johtuu molempien uskottomuudesta. Minä olin se joka petti ensin... se suhde kesti melkein pari vuotta. Sitten petti mieheni, kostoksi tai niin ainakin hän puolusteli tekoaan.
Meillä ei pelaa mikään keskinäinen kanssakäyminen vain ne pakolliset asiat puhutaan ja siinä kaikki.
Tahtoisin jatkaa tätä avioliittoa, mutta mieheni epäröi ja just se rassaa hermojani. Miksi hän ei vain voi alkaa alusta, puntit pitäisi olla tasan ja elämää voisi vain alkaa elämään.
Olen sanonut rakastavani häntä ja olen myös valmis muuttumaan ja olen luvannut olla uskollinen tästä eteenpäin, mutta ei tunnu menevän perille.
Lapset pitää meitä yhdessä mutta en tahtoisi sen olevan niin, vaan että se meidän rakkaus heräisi ja kantaisi meitä eteenpäin.
Jotenkin on vaan voimaton olo enkä enää jaksais tämmöstä elämää, elämää joka on pysähtynyt ja josta puuttuu onnellisuus ja se nautinto mitä parisuhde voi parhaimmillan olla.
Mielessäni käyn läpi sitä minun sivusuhdetta ja täytyy kyllä sanoa, että se tuo sydämeeni lämpäöä.
Minua pelottaa, että jos tätä epävarmuutta jatkuu niin lähdenkö taas petoksen tielle vaikka olen luvannut olla uskollinen...
En luota itseeni jotenkin sitä vaan haluaa huomiota ja niitä helliä sanoja ja toisen kosketusta.
Näillä tunteilla tänään... mitähän huominen tuo tullessaan...
Meidän avioliitto on täysin kaaoksessa joka johtuu molempien uskottomuudesta. Minä olin se joka petti ensin... se suhde kesti melkein pari vuotta. Sitten petti mieheni, kostoksi tai niin ainakin hän puolusteli tekoaan.
Meillä ei pelaa mikään keskinäinen kanssakäyminen vain ne pakolliset asiat puhutaan ja siinä kaikki.
Tahtoisin jatkaa tätä avioliittoa, mutta mieheni epäröi ja just se rassaa hermojani. Miksi hän ei vain voi alkaa alusta, puntit pitäisi olla tasan ja elämää voisi vain alkaa elämään.
Olen sanonut rakastavani häntä ja olen myös valmis muuttumaan ja olen luvannut olla uskollinen tästä eteenpäin, mutta ei tunnu menevän perille.
Lapset pitää meitä yhdessä mutta en tahtoisi sen olevan niin, vaan että se meidän rakkaus heräisi ja kantaisi meitä eteenpäin.
Jotenkin on vaan voimaton olo enkä enää jaksais tämmöstä elämää, elämää joka on pysähtynyt ja josta puuttuu onnellisuus ja se nautinto mitä parisuhde voi parhaimmillan olla.
Mielessäni käyn läpi sitä minun sivusuhdetta ja täytyy kyllä sanoa, että se tuo sydämeeni lämpäöä.
Minua pelottaa, että jos tätä epävarmuutta jatkuu niin lähdenkö taas petoksen tielle vaikka olen luvannut olla uskollinen...
En luota itseeni jotenkin sitä vaan haluaa huomiota ja niitä helliä sanoja ja toisen kosketusta.
Näillä tunteilla tänään... mitähän huominen tuo tullessaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
sittenkään mitä tunnet miestäsi kohtaan jospa vain sanot niin.
Jos ajatuksissasi palailet sivusuhteen lumoihin niin uskon että jossain vaiheessa lähdet taas pettämään.
Joskus ei aikakaan näytä riittävän kun parisuhdetta yritetään korjata...
Jos itsekkään et pysty luottamaan itseesi, niin miten sitten miehesi pysytyy sinuun luottamaan. Luulen,että miehesi tunteet ovat viilentyneet. Luottamus mennyt.
taitaa olla todellakin niin että se luottamuspula vaivaa meitä molempia. Paljon on puhuttu ja veivattu edestakaisin mutta ei taideta ehjäksi enää saada tätä liittoa.
Ehkä se minun puolelta on vielä jotain läheisriippuvuutta kaiken muun lisäksi.
Järki sanoo että meidän olisi parempi erota mutta yksin jääminen pelottaa tai ehkä se taloudellinen menetys on niin suuri, että en tahdo sitä minulle tapahtuvaksi.
No olipa syyt mitkä tahaansa näinkään tämä ei voi kovin kauan jatkua.