... Olemme olleet kohta 8 vuotta yhdessä ja yhtä kauan avoliitossa. Naimiisiin menosta tai lapsista ei olla vakavasti kertaakaan puhuttu, viinapäissään pari kertaa ohi mennen, mutta aamulla ei sanaakaan aiheesta.
Itse olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että onko "normaalia"? Minä vloppuisin kotona ja ukko joka toinen.
Raha- asiatkin ovat tehneet välillemme pientä kitkaa, miehellä 2x parempi palkka kuin minulla, itseltäni opiskelut loppuivat juuri ja sain vaki paikan mutta kun on "vuokrat" maksamati viimeiseltä vuodelta ja palkka aika pieni syksyyn asti niin on mieli maassa, työt menee sumussa kun mietin mistä tehdä ukolle "vuokra"rahat ja samalla maksaa omia laskuja jotka olen sopinut osamaksuihin. Ei kiinnosta oikeastaan mikään, ukkokin vituttaa ei ole puhumista...
Olen myös miettinyt että jos nyt lapsi tulla putkahtaisi niin mitenkähän ukkoseni meinaisi selvitä kahden ihmisen elättämiseltä, enhän minä töissä voi olla jos olen lapsen kanssa kotona...
Ei ole tainnut mies tajuta/miettiä että silloin MINÄ en maksa "VUOKRAA"
MITÄ MINÄ TEEN???
Odotanko,että tunteeni/kriisini menee ohi ja katson syksyllä uudestaan joskos pakkaisin tavarani?!
Itse olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että onko "normaalia"? Minä vloppuisin kotona ja ukko joka toinen.
Raha- asiatkin ovat tehneet välillemme pientä kitkaa, miehellä 2x parempi palkka kuin minulla, itseltäni opiskelut loppuivat juuri ja sain vaki paikan mutta kun on "vuokrat" maksamati viimeiseltä vuodelta ja palkka aika pieni syksyyn asti niin on mieli maassa, työt menee sumussa kun mietin mistä tehdä ukolle "vuokra"rahat ja samalla maksaa omia laskuja jotka olen sopinut osamaksuihin. Ei kiinnosta oikeastaan mikään, ukkokin vituttaa ei ole puhumista...
Olen myös miettinyt että jos nyt lapsi tulla putkahtaisi niin mitenkähän ukkoseni meinaisi selvitä kahden ihmisen elättämiseltä, enhän minä töissä voi olla jos olen lapsen kanssa kotona...
Ei ole tainnut mies tajuta/miettiä että silloin MINÄ en maksa "VUOKRAA"
MITÄ MINÄ TEEN???
Odotanko,että tunteeni/kriisini menee ohi ja katson syksyllä uudestaan joskos pakkaisin tavarani?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi! En varmaan osaa sinua neuvoa. Mulla on itsellänikin mitta jo tosi täynnä. Olen 10,5 vuotta kohta katsellut ukon viinavelkojen tekoa, kun pienen kansaneläkkeen törsää kuukausittain trokareille. Ehkäpä noin 170 euroa jättää talouteen, muuten minä joudun maksamaan työmarkkinatuesta elämiset. Soskusta ei tule mitään, koska ukko saa eläkeasumistukea...tavallaan se menee noin 300 euron vippeihin. Olen hakenut jo asuntoakin naapurikunnasta, mutta nykyinen asunto on minun nimissäni ja ukko aivan rappioalkoholisti, en uskalla edes miettiä kuinka hänen käy sitten, kun asunto minulle järjestyy. Hirvittää koko asia, mutta pelastettava se vain on oma itsensä vielä kun pystyy siihen. Liekö ukko enää kauan elää, on jo niin alas vajonnut. Kiva, jos joku vastaisi minulle.
Lasketko sinä täydellä järjellä leikkiä noin vakavasta asiasta kuin lapsen teosta nykyiseen tilanteeseen? Lapsi ei koskaan tulla putkahda, se on huolellisesti ja harkiten tehty päätös saada uusi elämä alkuun. Suomessa EI voi olla tuosta asiasta tietämättömiä naisia!
Koko nykyinen elämäsi kuulostaa niin haperolta ja väärältä että lukijan on todella vaikea ymmärtää miksi sinä asut ja elät kuvaamassasi tilanteessa.
Tai oletko kenties niin hirveän miehenkipeä että kuka tahaansa juntti kelpaa, ja mitä tökerömpi ja tyhmempi, sitä parempi.
Onko koskaan tullut mieleesi asua omillasi, hankkia toinen työpaikka ( usko vain hyvin monet pitävät jatkuvasti kahta työpaikkaa, et olisi lainkaan mikään erikoisuus)ja siitä saatu palkka laittaa kokonaisuudessaan velkojesi maksuun.
Mitä taas tulee vuokran maksuun "ukollesi" sinä todennäköisimmin olet maksanut ne jo "luonnossa". Joten jos haluat siivota elämäsi ja laittaa se siedettävään järjestykseen, kokoa tavarasi, muuta omillesi ja tee niin paljon töitä että saat velkasi pois.
Sitten takaisin kouluun (vuoden parin päästä kun voit lopettaa iltatyöpaikan) ja hankit lisää oppia voidaksesi kunnolla elättää itsesi.
Sinulla EI ole oikeutta odottaa että kukatahaansa "ukko" elättäisi sinut!
Ei ole normaalia, lähde ihmeessä omaan elämääsi, etsi onnellinen ihmissuhde, tai yksinkin on parempi kuin yhtenään paha mieli tuollaisesta miehestä. Hän ei sitoudu sinuun vaikka menisitte naimisiin, selvät merkit. Mikä sinua pidättelee? Säälikö, yksinäisyyden (turha)pelkoko, tottumus, aloitekyvyttömyys.... Voit itse tehdä elämästäsi mieleisesi ja sinulla on oikeus ajatella itseäsi. Rohkeutta!