VOI ELÄMÄN KEVÄT!!!
NYSSE ON LAILLILLEN - SIIS AVIOERO....
TUNTUU IHANAN VAPAUTTAVALTA.
Mitään en kadu - kuin sen, etten älynnyt lähteä aikaisemmin..
Edessä kesä, oma rauha oma asunto oma elämä....
Taakse jäi =pelkkää tyhjyyttä - ei edes riitoja tai tunteenpurkauksia.
JESS JESS JESS JESS JESS JESS JESS JESS MAMMA ON VAPAA NY´..............
NYSSE ON LAILLILLEN - SIIS AVIOERO....
TUNTUU IHANAN VAPAUTTAVALTA.
Mitään en kadu - kuin sen, etten älynnyt lähteä aikaisemmin..
Edessä kesä, oma rauha oma asunto oma elämä....
Taakse jäi =pelkkää tyhjyyttä - ei edes riitoja tai tunteenpurkauksia.
JESS JESS JESS JESS JESS JESS JESS JESS MAMMA ON VAPAA NY´..............
Vastaukset 29
Vanhimmat
ottaa yhtä rennosti ja hyvästi ton asian...onnea sulle ja kaunista kesää
"krapula" tulla jossakin vaiheessa.
Juu EI TULE!
On muuten mahtava tunne. Olen sen itse kokenut.
Hyvää kevättä !!!!
Joo niin on!
Ei uskoisi todeksi.
Varsinkin kun tietää, millaista " elämä " on ollut pystyyn kuolleen, tunnevammaisen miehen kanssa joka ei välitä mistään mitään - ainoa intressi on telkkarin tuijoittaminen.
Minä saan nyt hyvät tytöt sentään elää!
Ajattelin vähän aikaa sitten, että ei liitosta tule mitään - enkä minäkään - sen paremmin kuin kukaan muukaan saa uutta mahdollisuutta/ uutta elämää jos ei tästä nykyisestä ota vaarin!
Soooon menoa nyt tytöt ja pojat.
Mamma saa hengittää vapaasti, käydä missä haluaa kenen kanssa tahansa haluaa ja tehdä ihan mitä huvittaa.
Rakastan uutta kotiani.
Olin jo henkisesti irtautunut ´vanhasta ´kodista, ei se enää ollut koti vaan paikka jossa kaksi aikuista kulkivat naamat rypyssä toistensa ohi koska ei ollut mitään sanomista.
Ei riitelyä, ei keskustelua, ei niin mitään.
Nautin suunnattomasti siitä, että olen ensi kertaa elämäni aikana saanut laittaa kotini juuri sellaiseksi, kun olen halunnut. Olla ja mennä mieleni mukaan. Tai olla menemättä, jos niin haluan. Olen saanut paljon itseluottamusta ja huomannut kelpaan edelleen vastakkaiselle sukupuolelle. Se on taas ihan eri juttu kenet huolin edes käymään.
Ja ei kun menoksi. Kohta on kesä !!!!!!
Onnea teille jotka ajattelette eronne jälkeen noin. Minut petettiin ja jätettiin, nyt sitten tuntuu että olen vankina omassa elämässäni. Ei tämä uusi elämä hääviltä tunnu ja kaikki ahdistaa. Lapset pitävät kiinni arjessa ja toisaalta lapset pitävät kiinni myöskin siinä mielessä ettei elämää eletä niinkuin itse haluaa. Jos haluan lähteä jonnekin niin on etsittävä lapsenvahti. Kyllä minäkin menisin jos siihen olisi vain mahdollisuus. Rahavaratkin on rajalliset, ei aina voi olla lapsenvahtia palkkaamassa.
löytyy hyvä puoli jos sen vain osaa etsiä! Minä myös petetty ja jätetty, mutta miehenihän siinä pienuutensa näytti.
Ei muuta kun iloa rintaan, kesä tulossa ja kaikkea, ja muista että sinullakin on vain yksi elämä mitä elää, elätkö sen mieluummin iloisena vai masentuneena ja katkerana?
Kaikille mahtavaa kesää!!
Asenteen muutosta tosiaan tarvitsisin mutta kun kaikki tuntuu taas kaatuvan päälle ja omat voimat tuntuu loppuvan. Kesä tulee ja huoli siitä, mihin lapset laitan työpäivän ajaksi. Nuorimmaisen päiväkoti on kiinni heinäkuun ja hänekin hoitonsa tuottaa nyt ongelmia, yksityisyrittäjänä en juuri lomia pysty pitämään. Kaupan seinällä on ollut jo pitkäänl lappu jossa etsin hoitoapua mutta eipä näytä ketään homma kiinnostavan.
En todellakaan haluaisi elää loppuelämääni katkerana ja ilottomana mutta ainakin tällä hetkellä ei löydy mitään muuta iloa elämässä kuin se, että lapset ovat suurinpiirtein terveitä ja selvinneet erosta aika hyvin. Isän katoaminen elämästä toki tuntuu mutta jospa sekin ajan myötä helpottaisi.
ajan kanssa, väkisinkin! Itselläni meni välillä niin huonosti että ajattelin että huonommin ei voi kohta enää mennä, niin että on pakko alkaa mennä paremmin :) ...
Se on totta että nuo arjen käytännön ongelmat vetävät mielen matalaksi, kun ei itse pysty vaikuttamaan asioihin tai parantaa niitä. Varsinkin silloin olisi vahvuus kun pystyisi löytämään ilon niistä pikkuasioista. Kyllähän niitä ilonaiheita oikeasti on, kunhan ne vaan löytää.
Mutta aikakin parantaa, toisilla menee enemmän aikaa ja toisilla vähemmän, mutta pääasia olisi että sen ilon elämästä kuitenkin vielä löytäisi. Lastenkin takia... Ja aina on kuitenkin niitäkin, joilla asiat ovat varmasti vielä huonommin...
Toivottavasti löydät vielä ilon elämääsi, minäkin voin vähän sitä iloa täältä ajatuksen voimalla lähettää :) ja toivottavasti kuitenkin saat viettää hauskan ja hyvän kesän!!
Kirjoituksesi on kuin omasta elämästäni!
Tuon telkkarin tuijottamisen lisäksi vielä kaljottelu ja sitä myöten v*****lu ja riidan haastaminen. ja muina aikoina kulkemista toistensa ohi kun ei ole mitään sanomista. seksikin on jäänyt ja se "seksi" mitä viime vuosina oli, ei sitä voi seksiksi sanoa, ennen on ilman.
Vielä en ole lähtenyt mutta kohta se tapahtuu.
Minä en ymmärrä niitä kanssaihmisiä jotka huokailevat että
´miten sä olet voinut jättää ok talon ja muuttaa kerrostaloon`? Oi, sanon - ihan helposti!
Se samperin ok talo on pilannut meidän elämän enemmän tai vähemmän.
Minä en alkujaankaan edes tahtonut että rakentaisimme mutta isäntä kun on oikea kepulaisten emä oli toista mieltä ja niin rakennettiin se talo.
Lapset tietysti silloin pieniä, isäntä tekii pitkiä työpäivä eli käytännössä minä olin kotona lasten kanssa - yksin -
ei ollut kunnon linja-autoyhteyksiä - ei ole vieläkään mutta enää ei haittaa -
kun hänellä oli vapaapäivä, piti sitten hoitaa kaikki käytännön asiat ja sekin aiheutta skismaa koska ei häntä huvittanut -
no, erään kerran muistan - enkä sitä ikinä unohda, kun nuorin lapsista halusi käydä kirjastossa ja kysyin isännältä - voimmeko käydä?
Jaa, hän tuhahti vihaisena - emmäääää tiennyt että ilmaiseen ylöspitoon kuuluu kyytimisvelvollisuus.
Sanoo mies joka väkisin toi muijan ja lapset keskelle korpea asumaan - eihän se häntä haitannut koska oli auto persuksen alla.
Oikein olisi ollut, jos minulle olisi hommattu EDES ajokortti - mutta EI.
Muuan tuttava sanoi silloin liki 30 vuotta sitten että mies haluaa varmistaa, että pysyn hellan ja pihan välillä eli etten pääse mihinkään itse.
No, nyt " määäää" sitten pääsen.
Ja hän on kohta niin vanha, että ans´kattoo ny´ kauanko ajaa tien tukkeena.
Ajotyyli on järkyttävä, köröttää sellaista 30 km/, ja kun tarpeeksi jonoa kertyy taakse niin hän kurvaa bussipysäkille että jono pääsee ohi.
Voi juutas käkriäisen mynät sentään, että olen kyllästynyt koko äijään - harmittaa että niin suuri osa elämästä on mennyt pöntöstä sen takia että äijä on itseriittoinen, pänkkäpäinen pöhkö.
Mutta saapahan tästä lähin tehdä puolestani mitä haluaa.
Tämä tyttö ei itke.
Virve Rostin laulun mukaan -
ulos sut heitän vaikka kylmään talvipakkaseen - no, nyt ei ole kylmä mutta muuten kyllä...
kiitän kaikkia ihanista, asiallisista vastauksista.
Lopullisen avioeropäätöksen pitäisi tulla viikon sisällä ja sitten !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vaimoni oli se joka petti minua useasti. Halusi vapautensa ja sai...MUTTA KESÄN JÄLKEEN TULEE SYKSY JA TALVI....eipä se petynkään rooli ole niin mukava varsinkin, jos oikeesti rakasti vaimoaan ja lapsiaan ja perhetään....
Lähde mahdollisimman äkkiä. Itse roikuin vuosia suhteessa, joka oli loppu jo ajat sitten. Vaimolla on suhde viinaan. Seksiä hänen kans en ole edes ajatellut puoleen vuoteen. Nyt ero vireillä ja uusi suhde aluillaan.
Ei haittaisi, vaikka lukisit oikein ajatuksella alkuperäisen kirjoituksen...
Kämppä on jo hakusessa mutta miten kerron että olen lähdössä? siitä tulee varmaan kauhea sota. mutta olen päättänyt kestää, tuli mitä tuli.
sitä kohta jättämääsi,kaikesta kähinästä huolimatta olisi reilumpaa kertoa lähtemisestä aikonaan,eikä ovella ilmoittaa,niinku meillä tapahtu,kun ex-vaimo lähti,jotenki tuntu etten minä aivan tommosta käytöstä ansainnut,kaikesta huolimatta.
Paljon tietysti riippuu siitä, miten uskot toisen ottavan tiedon vastaan.
Minä kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa sanoin että son´loppu ny´.
Ensin tuo yritti sitä tavallista ´mutta meillähän on kaikki hyvin´- ei, ei ollut kaikki hyvin.
Voithan odottaa kunnes on varma tieto asunnosta ja kertoa sitten että näin olet suunnitellut.
Pahin mitä voi tehdä on lähteä ns riitelemään eli kun itse suhtautuu kylmän viileästi se vie usein pohjat pahemmalta riitelyltä.
Kun/jos toinen on päättänyt että se on loppu ei siinä mikään auta; ja turhaa pitää sellaista pystyssä mikä on henkisesti kuollutta.
Rohkeutta vaan ´mamma´kyllä se siitä.
Kirjoittele, ja kerro miten HÄN asiaan suhtautui?
Niin - kun tietäisi mikä on sopiva hetki kertoa. olen ajatellut että ensin pitää olla varmuus uudesta asunnosta, TAI sitten kerron että olen etsimässä asuntoa. mutta kauan en sen jälkeen enää voi olla saman katon alla, tiedän ja tunnen ukkoni ja siitä tulisi helvettiä. mutten sentään samantein lähtisi kun kerron. ja kun tunnen sen niin tiedän että se ei sano 'että meillähän on kaikki hyvin'. suurinpiirtein hyökkäisi päälle, siinäpä se, siksi en voi kauaa kertomiseni jälkeen asustella yhdessä.
On tää niin vaikeaa..
Itse en ole riitelijätyyppiä, asiat pitäisi selvittää puhumalla, oli asia mikä hyvänsä. ukko on tulista laatua eli odottaa sopii mitä vaan.
Kai tässä muutaman viikon aikana asiat lähtee etenemään, ainakin toivon, aina parempi mitä nopeampaa, mutta ei siksi että alkaisin katumaan, ehei!
..Vaikeita asioita ovat.
Kyllä sinä pärjäät ihan hyvin, hankaluuksia on edessä selvä se; kaikki käytännön asiat yms.
Mutta jos olet päättänyt, niin hyvin menee.
Minä olen varmasti sinua paljon vanhempi täti-ihminen ja olen myös päättänyt toimia - eli ero on jo laillinen mutta muuttamaan pääsen vasta parin viikon kuluttua koska uusi asuntoni vapautuu silloin.
Ei hätiä mitiä.
Me naiset kyllä pärjäämme.
Jääkööt äijät rannalle ruikuttamaan.
Minä olen sanonut niille, joiden mielestä olen aivan kamala akka että jos x mieheni on niin helv.hyvä kuten he LUULEVAT , miksi sellaista hyvää miestä kukaan jättäisi?
Eipä ole kellään ollut siihen vastausta..
Eroa olen miettinyt jo vuosia, ja ne käytännön asiatkin on hirvittäneet, enää ei pelota kuin tuo miten kertoa ja lähteä. loppu menee miten menee. ensin muutto ja sitten kun jaksaa niin eropaperit.
Ei tässä ihan pikkulikka enää olla, viisikymppinen jo.
Sulla siis ero jo päällä eli olet asunut exän kanssa niin kauan kunnes ero on selvä ja asunto hankittu, eikös ero ole virallinen vasta puolen vuoden kuluttua?
Ilmeisesti sulla on rauhallinen mies, siis oli?
Tuota minäkin pelkään, tai pelkäsin, (enää en välitä) että mitä sukulaiset/naapurit/tutut ajattelee, kaikki pitävät miestä aivan ihanana, mutta eivät ole olleet täällä meillä, neljän seinän sisällä näkemässä.
Kukaan muu ei voi tietää mitä ihmisten liitot ovat paitsi ne, jotka siinä elävät.
Meille tuli viralliset eropaperit tänään.
Olemme asuneet yhdessä koko harkinta-ajan mutta
enpä suosittele - sitä on jotenkin täysin tyhjän päällä - ollaan eroamassa - asutaan yhdessä - pakosta tulee kaikenlaista sanomista -
teimme osituksen heti, kun olimme jättäneet I vaiheen anomuksen käräjäoikeuteen.
Molemmat kyllä eroa haluamme, ja se on nyt sitten tosiaan faktaa.
Jos kysyt, miltä tuntuu - niin vastaan että eipä paljon miltään - vuosien varrelle on mahtunut niin paljon suomeksi sanottuna pas....aa etten enää jaksa välittää.
Minä elän omaa elämääni uudessa asunnossani ja hän jatkaa vanhassa.
Joudumme pakosti olemaan tekemisissä toistemme kanssa tulevaisuudessakin koskapa olemme myös isovanhempia.
Haluamme, että lapsenlapsillamme on sekä mummo että vaari - olkoon, että nämä asuvat eri osoitteissa.
Minä ostin asunnon hyvältä paikalta, kaikki on kävelymatkan päässä / palvelut / linja-autoasema jne.
Minä täytän kohta kuule 60 joten sellainenkin ajatus on tullut USEASTI mieleen, että olisi pitänyt paljon, paljon aiemmin nostaa kytkintä..
kirjoittele kun ehdit.
:-))
...... _))))))))))
Elämä se on kuin silkkiä vaan....:-))))
Eron tekee 'helpommaksi' se että molemmat sitä haluaa. meillä on toisin, tai mistä tiedän vaikka mieskin haluaisi, ei vaan ole sanonut. viime vuonna tein lähtöä, silloin mies tavallaan 'antoi luvan'. hullu olin kun en silloin lähtenyt.
Noista ykkös- ja kakkosvaiheista, osituksista sun muusta en tiedä mitään, päällimmäisenä on nyt ajatus muutosta ja sitten myöhemmin alkaa pohtimaan noita asioita. mutta kuten sinä, samassa huushollissa en asuisi ns. harkinta-aikaa.
Niinpä on täälläkin vuosien varrelle mahtunut paljon paskaa. yhteistä ei enää ole kuin osoite ja asuntolaina. mitään emme harrasta yhdessä, ei tätä voi liitoksi kutsua, ollaan kuin sisko ja veli, välillä tapellaan, joskus puhutaan arkisia asioita (mitä kaupasta ostetaan jne). tuotahan se varmaan on monella mutta minä kaipaan elämältäni muutakin, ennen kuin on toinen jalka haudassa ja myöhäistä.
Suoraan sanottuna ahdistaa tämä elämä, tukehdun.
Ystävä haluaisin olla ukon kanssa jatkossa silti, pakkokin kun on lapsia, aikuisia tosin. mutta en tiedä haluaisiko ukko olla missään tekemisissä enää eron jälkeen.
Ihan kuin omasta elämästäni olisit kuule kirjoittanut;
mutta se, että asutaan yhdessä II vaiheen aikana on kyllä ihan - syvältä -
No kohdallani tuo päättyy hyvin pian, sillä asuntoni vapautuu tuota pikaa.
Nyt kun ero laillinen - x: murjottaa, naama roikkuu ko´vanhall´markkinakaakilla.
Katsoo alta kulmain; kun lapset tulevat käymään hää istuu ja tuijottaa lattiaan, ei puhu ei pukahda - mitä se oikein kuvitteli - että vedn eroanomuksen takaisin, vai?
Turha toivo.
Olisi aikanaan puhunut mutta EI.
Nyt saa sit´kiehua omassa liemessään.
Sinuna kyllä laittaisin heti eron vireille,se kestää kuitenkin sen 6 kk ennenkuin saa lainvoiman ja jos kerran olet tosissasi niin?
Terveisiä sinulle ja voimia, kyllä sinä osaat ja sinä jaksat ja sinä pärjäät.
Me naiset olemme tottuneita siihen.
Erosta - ei tarvitse kuin laittaa hakemus menemään, toisen puolison nimeä ei hakemukseen tarvita - ei I eikä II vaiheen.
pitäisi kestää vielä, jotta viimeinenkin side entiseen akkaan katkeaa. On jo nyt niin vapauttava olo asustella itsekseen. Ja tosiaan laittaa kotia järjestykseen. Eikä se haamu hippaile ympäriinsä täällä. Vuosikausiin ainut delegointimuoto oli mykkäkoulu ja pihtaaminen....mukaanluettuna hermojaraaastava mulkoilu 'kauniit-ja rohkeat tyyliin.
Onneksi olkoon kun pääset eroon haamusta - kukapa sellaisen kanssa haluaisi olla yhdessä...sisusta uutta kotia, ajattele positiivisia asioita, ja ennenkaikkea:
nauti e l ä m ä s t ä...!!!!
Ehkä ne riidat nyt alkavat ja sen myötä ikuinen piina ja vainoaminen kun noin katalan tempun menit tekemään.
Ukko ei ymmärrä jos asioita ei ole käsitelty loppuun.
Silloin tällöin joku saa jopa puukosta kuten tässä muutama päivä sitten tapahtui.
Uhkailua?
Laitonta.