Millä osa-alueella olet

riittävän hyvin. Itselleni riittävän hyvin. Kaikella on hintansa.

noista mainitsemistasi.

Ainoastaan rakkauden eteen voisin tehdä uhrauksia. En muiden mainitsemesi asioiden takia.

työelämässä, vaikka en uraa olekaan tehnyt(tosi outoa), ja sitten ihmissuhteissa, oon kaikkien lempilapsi ollut aina suvussa, ja myöhemminkin, tuun kaikkien kanssa toimeen. Helppo on tutustua vieraisiikin ja saan usein positiivista palautetta, moni haluaa tavata uudelleenkin.

Mutta on niitä vastoinkäymisiäkin ollut, jotka pistän kateellisuuden piikkiin...koska niitä ei voi ymmärtää.

aina paljastuu, sillä luulen olevani se viides henkilö.

"Ja oletko joutunut tekemään uhrauksia saavutustesi johdosta?"

Tietty, jos nyt saavutuksista voi puhua. Vapaa-aikaa olen joutunut myymään ihan liikaa, ehkä jopa ihan liian halvallakin. Eli ihmissuhteista on saanut tinkiä, vaikka en yltiösosiaalinen olekaan.

Mielestäni minulla on parempi työpaikka kuin nuorena ikinä osasin haaveilla. Minulla on onnellisempi avioliitto kuin uskalsin itselleni toivoakaan. Ystäviäkin on enemmän kuin useammilla ihmisillä. Taloudellinen tilannekin on parempi kuin olin nuorena unelmoinut.

Ainoa, missä en ole koskaan pärjännyt, on harrastukseni. En ole ikinä keskittynyt yhteen asiaan niin intohimoisesti, että olisin siinä pärjännyt. Ylensä olen vain menettänyt motivaationi ja aloittanut jonkun uuden jutun.

Ja ei, en ole ikinä mielestäni uhrannut mitään saavutuksieni eteen. Minulla on mielestäni vain ollut hyvä tuuri elämässäni, koska ei tämä kaikki onni voi pelkästään omaa ansiotanikaan olla.

Niin, duunissa olen menestynyt paremmin kuin kukaan sukulaisistanikaan olisi arvannut (olin nuorempana jumalaton hulivili, tuuliviiri ja miestennielijä jumalan armosta).

No, se puoli kunnossa. Mutta taas se on vaikuttanut siihen että perhe-elämä kärsii kun olen paljon poissa, matkoilla.

Missä muussa voisin sanoa menestyneeni? No opinnoissa tietenkin, aikanaan. Siitä ei tietääkseni kukaan joutunut pahemmin kärsimään, lukuunottamatta miesystävää joka joutui
on holdiin melko pitkäksi ajoiksi kerrallaan.

Joogassa olen menestynyt jos sitä mitataan asanoilla. Kaikki asanat sujuu, johtuen kai synnynnäisestä notkeudesta. Uhraukset sen suhteen...? Satoja hikisiä treenitunteja aamulla ennen neljää ja lenkit illalla - muttei sitäkään osaa uhrauksena pitää. Se on intohimo ja sen eteen on valmis tekemään töitä.

Ystävyyssuhteet ovat saattaneet kärsiä; pitkät työpäivät, oman pesän asukkaat ja jooga vievät kaiken ajan. Ystäville jää hävettävän vähän aikaa. Enimmäkseen tulee soiteltua kuin tavattua.

En missään tähän mennessä. Toiset on luotu haukkomaan paskaa.