elämäsi suurinta unelmaa?
Mikä estää sinua toteuttamasta
haaveitavain
192387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
pelkuruutta?
vai onko sinusta tullut pelkuri?
rohkea, mutta kyseinen henkilö tekee sen, mulle, et tulee kakka housuun =) ennen tosiaan tein kaikkea vähän liiankin tyhmää...
ujous ja epävarmuus...
epätietoisuus, ikäero, ympäristö. Siinä se.
kuka sitä vanhaa pyörää jaksaa..
unelmat on unelmia
olleet läpi elämän
päätti ettei mun unelmat ole toteutuskelpoisia
Mun tapauksessa asiaan vaikuttaa jonkinlainen vähintäänkin pienimuotoinen ujous ja se, että olen itse nainen. Asiassa vaikuttaa kuitenkin ennen kaikkea se, että ihastus ei välttämättä oikein taida olla molemminpuolista. Lisäksi hän lienee varattu myös. Voih kaipaan häntä niin... :´(
Maalaisjärki.
Riittääkö se?
Mikä voisi olla maalaisjärjen vastakohta....
se on tähän saakka riittänyt.
onkohan mulle molempia: maalaisjärkeä ja kaupunkilaistunnetta..
,mielenkiintoinen yhdistelmä..
tunteet
Yli puoli vuotta olen jo häntä katsellut. Hänkin on minut huomioinut, ja oikeastaan juuri sen takia hän kiinnostaa minua erityisesti. Ihan tavallisen nätti tyttö kyllä, mutta ei kuitenkaan sen tyyppinen, joita yleensä silmäilen. Tämä tyttö vaan tuntuu katsovan minuun niin ihanan ujosti, kun kohtaamme käytävillä. "Moi... :)" ja jokin siinä olemuksessa vie minulta jalat alta.
Tervehdystä lukuunottamatta emme kuitenkaan ole keskenämme sanaakaan vaihtaneet, enkä edes tiedä hänen nimeään. Voiko silti olla näin ihastunut ihmiseen? Vai johtuuko tämä kumma kutina jostain muusta? Voiko lähes käden ulottuvilla oleva mahdollinen ensirakkaus hämärtää tunteita näin voimakkaasti? Ja tämä tunne on kuitenkin täysin ensisijaisesti sydämessä eikä jalkojen välissä.
Eilen minulla oli kaksi mainiota tilaisuutta tehdä aloite. (vaikuttaa siltä, että hän ei sitä tee. tuntuu tyttö muutenkin menevän nykyään ihan jäihin, kun näemme. tarttuvaa ilmeisesti) Toisella kerralla lähdin jo päättäväisesti perään, mutta viime metreillä käännyinkin takaisin ja menin kirjaimellisesti nurkkaan häpeämään. Vain yksi sana "Odota!" olisi voinut muuttaa elämäni täysin ja tehdä kaikki unelmani toteen, mutta en vain millään saanut sanaa suustani ulos. Ei sillä väliä, että hän olisi omituisen käytökseni huomannut. Parempi vaan, jos tietää, että olen tosissani.
En pelkää omaa epäonnistumistani. En pelkää kieltäytymistä. Enkä pelkää sitä, että kemiat ei lopulta sovikaan yhteen. Mikä siis estää minua toteuttamasta elämäni suurinta unelmaa? Kaikki ne entiset lapsuuden kaverit, jotka minut hylkäsivät. Kaikki ne kiusaajat, jotka minut torjuivat. Kaikki ne, joiden takia vielä tänäkin päivänä pelkään, että kuka tahansa saattaa yhtäkkiä alkaa vihata minua täysin varoittamatta ja ilman mitään syytä. Niin on tapahtunut ennenkin.
...mutta nyt tiedän.
pahinta, mikä voisi sattua. ja---
parasta, nuori mies.
Kuulostaa kovin tutulta...minulla on ollut aika vastaavanlainen tilanne erästä poikaa kohtaan:). Ihmettelin myös sitä tunnetta mikä meidän välillä oli ollut jo kauan. Ja niitä katseita. Rohkaisin itseni ja se oli elämäni vaikein mutta paras tekoni. Se kannatti, löysin hänestä sen oikean, rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni ja olen nyt erittäin onnellinen.
Tiedän että kuulumme toisillemme. Nyt jälkeenpäin ymmärsin että sydämeni kertoi minulle hänen olevan se oikea. Tunnistin kai pojassa ensin meidän sielujen samanlaisuuden, rakastuminen tuli ajan kuluessa. en voisi elää ilman häntä. ota selvää! et mitään menetäkään, ehkä vaistoatkin samoin tytöstä ja tyttö sinusta. ei kannata heittää hukkaan ehkä elämäsi rakkautta ja onnea....;)
...mitä voisi tapahtua olisi ehkä se, että joku ulkopuolinen näkee, kun saan pakit tai kun menen ihan kipsiin. Jos kohtaisimme useammin kahdestaan, niin minulla olisi enemmän mahdollisuuksia. Turhan usein hän istuu kahvipöydässä vanhempien tätien kanssa. Tänään en edes häntä nähnyt. Minulla on kuitenkin hyvä suunnitelma, joka on nopeasti ja huomaamattomasti toteutettavissa. Siihen ei välttämättä tarvita sanaakaan. Kiva keksintö tuo kynä ja paperi.
Tilanne on kuitenkin vähän ongelmallinen. Viestittelen täällä treffisivulla erään toisen tytön kanssa. Oikein mukava ja fiksu ihminen, ja tykkää selvästi minusta enemmän ja enemmän joka viesti jälkeen, mutta asuu vähän turhan kaukana, ja hän kiinnostaa minua muutenkin lähinnä ajatustasolla, kaverina. Sydän tahtoo paljon kovemmin tämän salaperäisen työkaverin, ja onhan meillä paljon pidempi historiakin, vaikka ei tosiaan olla yhtäkään informatiivista sanaa keskenämme vaihdettu. Jalkoväli tietysti vielä sojottaa milloin minnekin, mutta en halua nyt välittää siitä :D Aika pian pitäisi kuitenkin sanoa tälle nettikaverille, että meistä ei tule paria, ennen kuin särjen hänen sydämen. Ja voiko kohtalo edes yhdistää ihmisiä netissä, jossa seuranhaku muistuttaa lähinnä autokauppaa?
Tämä työkaveri sanoi kättään heilauttaen "heissulivei :)" (ja hymiö kuvaa hänen ilmettään), kun palasin talven jälkeen takaisin samalle työareenalle. Olen siis kai oikeassa, jos väitän, että hänkin on kiinnostunut?