Erosin entisestä poikaystävästäni toukokuussa hänen tahdostaan. Eroa emme kunnolla edes käsitelleet, puhelimessa totesi että haluaa erota. Jonka jälkeen en häntä nähnyt, haki tavaransa silloin kun olin töissä.
Nyt, luulin että olin päässyt ylitse, edes jollain tavalla. Vaikeaa se on ollut koska olen raskaana, odotan meidän yhteistä poikaamme.
Seurustelen miehen kanssa jonka kanssa seurustelin kaksi vuotta putkeen vuosi sitten. Hän tukee minua päätöksessäni pitää lapsi. Mutta entinen avomieheni, tulevan lapseni isä, ei halua pitää yhteyttä tai ottaa mitään velvoitteita lastaan kohtaan.
Lauantaina se iski, kuulin että hän asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Takaisin en häntä ole halunnut, tietäen että yhdessä olo on tuskaa. Sattuu vaan niin perkuleesti, välitän hänestä edelleen paljon.
Miten tätä voi jatkaa, laskettu aika tammikuussa, uusi mies vieressä joka tukee ja josta välitän (mutta en kuitenkaan rakasta niinkuin joskus rakastin), lapsi tulossa jonka isä ei halua olla yhteydessä lapseensa koskaan, on kuulemma minun ongelmani (lapsi).
Ehkä tämä on joku syysmasennus, mutta perkele kun ei jaksa. En halua tätä elämää. Toivon että en koskaan olisi tutustunut sinuun Mikko. Sanoit kerran että pilaat kuitenkin elämäni, kunpa olisin sinua uskonut.
Älkää käsittäkö väärin, haluan tämän lapsen, mutta nyt haluaisin mielummin olla kuollut. Haluan että tämä viimeinen vuosi pyyhkiytyisi pois.
Mikko toivon että joku päivä tajuat että elämässä pitää kantaa vastuu. Tämä on myös sinun lapsesi.
En tiedä, ajatukset sekaisin.
Haluan oman elämäni takaisin, haluan olla onnellinen.
Nyt, luulin että olin päässyt ylitse, edes jollain tavalla. Vaikeaa se on ollut koska olen raskaana, odotan meidän yhteistä poikaamme.
Seurustelen miehen kanssa jonka kanssa seurustelin kaksi vuotta putkeen vuosi sitten. Hän tukee minua päätöksessäni pitää lapsi. Mutta entinen avomieheni, tulevan lapseni isä, ei halua pitää yhteyttä tai ottaa mitään velvoitteita lastaan kohtaan.
Lauantaina se iski, kuulin että hän asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Takaisin en häntä ole halunnut, tietäen että yhdessä olo on tuskaa. Sattuu vaan niin perkuleesti, välitän hänestä edelleen paljon.
Miten tätä voi jatkaa, laskettu aika tammikuussa, uusi mies vieressä joka tukee ja josta välitän (mutta en kuitenkaan rakasta niinkuin joskus rakastin), lapsi tulossa jonka isä ei halua olla yhteydessä lapseensa koskaan, on kuulemma minun ongelmani (lapsi).
Ehkä tämä on joku syysmasennus, mutta perkele kun ei jaksa. En halua tätä elämää. Toivon että en koskaan olisi tutustunut sinuun Mikko. Sanoit kerran että pilaat kuitenkin elämäni, kunpa olisin sinua uskonut.
Älkää käsittäkö väärin, haluan tämän lapsen, mutta nyt haluaisin mielummin olla kuollut. Haluan että tämä viimeinen vuosi pyyhkiytyisi pois.
Mikko toivon että joku päivä tajuat että elämässä pitää kantaa vastuu. Tämä on myös sinun lapsesi.
En tiedä, ajatukset sekaisin.
Haluan oman elämäni takaisin, haluan olla onnellinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mahtaa tuntuu nyt tosi kurjalle ja masentavalle ja tunteet pinnassa. Kaveri koki joskus vastaavanlaisen tilanteen. Pahin vaihe sulla menossa nyt just, mutta kyllä toi vielä onneksi muuttuu !! Oon varma siitä. Yritä nauttia kohta syksyn väreistä ja muista, että tulevasta lapsesta tuut saamaa paljon rakkautta ja onnea !
Tsempiä ja haleja sulle !!
Onpa vain soppa! Mutta koeta kaikesta huolimatta keskittyä positiivisiin asioihin. Saat tammikuussa vauvan!! Siitä tulee olemaan paljon iloa monille ihmisille!
En tiedä kuinka järkevää on olla tässä nykyisessä suhteessasi, jos et sitä oikeaksi koe.. voi olla, että edessä on jälleen ero jossain vaiheessa.
Oikeasti sinulla on niinpaljon epäselviä asioita, että kannattaa ihmeessä ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai perheasiain neuvottelukeskukseen. Molemmissa paikoissa on ammatti-ihmiset, jotka työkseen tukevat ja kanssaelävät näissä asioissa. Istunnot ovat ilmaisia.
Tsemppiä!
Kuule voipi olla, että tämä nykyinenkin äijä sut vielä jättää, harva kuitenkaan jaksaa toisten lasta lähteä alkumetreiltä asti kasvattelemaan. Tulevaisuutesi yksinhuoltajana näyttää olevan taattu. Eikä ne tietyntyyppiset jätkät kuule paljon vastuustaan ja penskoistaan piittaa. Nimim. monta sivusta nähnyt. Hoida vaan penskas yksin ja unohda koko ukko!
Ei sitä voi etukäteen tietää! Yksilöllisiä nämäkin jutut. Oma appiukkoni on kasvattanut avomieheni 2-vuotiaasta kuin omansa ja avokki pitääkin häntä oikeana isänään eikä ns. biologista isäänsä. Yhdessä ovat edelleen, 20 vuoden liiton jälkeenkin.
Aina on ollut yksinäisiä äitejä. Kyllä sinä pärjäät! Vauva on silti ihana, usko pois.
Käy ajoissa hoitamassa asiat (vauvan asiat: isyyden tunnustaminen, elatusmaksut yms.)lastensuojeluviranomaisten luona.
Oletko kertonut asioiden tilan Mikon vanhemmille ja uudelle tyttöystävälle. Minä kyllä soittaisin kaikille.
En ole kertonut Mikon vanhemmille, en ole koskaan heitä edes nähnytkään. Hän ei ole ollut vanhempiensa kanssa väleissä pariin vuoteen.
Hänellä on myös aikaisemmasta suhteestaan yksi lapsi. Ei hän häntäkään usein näe, keskimäärin kolmen kuukauden välein.
Uudelle tyttöystävälle en ole asiasta kertonut. Eihän se minun asiani ole kertoa, ainakaan omasta mielestäni. Kertokoot Mikko jos haluaa, kerta hän ei halua olla lapsensa tukena tai edes tuntea häntä niin..
En tiedä.. ajatukset niin sekaisin..
tuntuu että olen umpikujassa, enkä tiedä miten tästä pääsen pois.. Ajatukset myllertää, muistot tuppaa mieleen, tulevaisuuden suunnitelmat jotka ovat menneet mönkään..
En tiedä..