Millä perusteilla olette aikananne päätyneet avoliittoon?
Meillä on tyttöystävän kanssa 4,5 seurusteluvuotta takana ja minä haluaisin jo kovasti yhteisen kodin. Ollaan tosin hyvin nuoria - tyttöni vasta 20 ja minäkin 24 - joten kyllähän tässä ehtisi, mutta kahden vuokran maksaminen ja yhteisen ajan etsiminen tuntuu niin tyhmältä.
Itseksemme ollaan asuttu jo muutama vuosi. Tyttöni muutti kotoa kauas etelään 16 vuotiaana, jolloin olimme olleet yhdessä noin 0,5 vuotta, ja minä muutin perässä noin vuoden myöhemmin. Nyt siis ollaan pidetty omia huusholleja hän neljättä ja minä kolmatta vuotta. Tyttöni opiskelee ja käy töissä, minä olen tällä hetkellä vain työelämässä, mutta paperit ovat menneet kouluihin joka kevät - nytkin peukut kovin pystyssä odottelen pääsykoekutsuja.
Miten saisin vakuutettua tyttöni suhteemme vakavuudesta ja siitä, että tahdon oikeasti herätä hänen vierestään joka aamu ihan vaan herätyskelloon enkä valmiiseen aamiaiseen?
Nuoret avoliittoa pohtivat
11
1736
Vastaukset
- mememe
Minä olen ollut kahdessa eri avoliitossa ja olen vasta 22 vuotias. Ensimmäinen suhteeni kesti 6 vuotta ja asuimme yhdessä niistä 4 vuotta. Päätimme asiasta nopeasti, sillä perusteella että halusimme olla yhdessä ja rauhassa. Herätä toistemme vierestä jne.. Ei ollut vaikea päätös. Nykyiseen avosuhteeseen ryhdyimme mieheni kanssa melko nopeasti, olimme seurustelleet vain noin 6kk. Mutta kaikki on sujunut hyvin, ja on ihana iltaisin odottaa häntä kotiin töistä ja herätä hänen viereltään aamuisin! :) Yhteenmuutto on joillekin todella iso askel, mutta minulle se on aina ollut luonnollinen asia, jos kerran rakastaa toista niin miksi asua eri osoitteissa? Ja se on myös halvempaa. Mutta jos tyttöystäväsi ei ole valmis niin ei kyllä kannata painostaa... Ehkä hän haluaa vielä noin nuorena elää helppoa ja "itsenäistä" elämää. Yhteenmuuton jälkeen suhdekin muuttuu, täytyy ajatella sitä toista osapuolta melkein joka asiassa. Monet suhteet ovat kuolleet juuri sen takia ettei ole ollut valmis sitoutumaan niin kuin pitäisi. Jutelkaa asiasta vakavasti ja kuuntele mitä mieltä hän on ja miksi. Good luck! :-)
- hätiköidä näissä asioissa
Olen 22-vuotias, avomieheni on 23v. Olemme seurustelleet 3 vuotta, asuneet yhdessä 2v. ja vähän päälle. Kun aloimme seurustella, asuimme naapurikaupungeissa, välimatkaa oli n. 30km. ja näimme 1-3 kertaa viikossa. Minä muutin samaan kaupunkiin omaan asuntoon, kun seurustelua oli takana 4kk. Tarkoitus oli jatkaa tapailua, asua erillään vielä pitemmän aikaa. Me muutimme lähes olosuhteiden pakosta yhteen, kun seurustelua oli takana 9-10kk. Tulin raskaaksi (tosin sain keskenmenon), vuokra-asuntoni oli todella huonossa kunnossa ja jouduin aluksi majailla mieheni luona, kun etsin uutta asuntoa. Siinä vain päätettiin, että mitä jos aletaankin etsiä heti isompaa ja yhteistä kotia. Tuntui kaikkien kokemusten jälkeen paremmalta, kun saa asua ja elää arkea toisen kanssa yhdessä, samassa asunnossa.
Usko, että ilman esim. yllätysraskautta ja toisen asunnon huonokuntoisuutta, emme olisi vielä aikoihin muuttaneet yhteen. Mutta päivääkään en ole katunut.
Toki suhde muuttui ja paljon, kun muutimme saman katon alle. Pitää tehdä lähes joka asiassa kompromisseja, sisustamisesta ja "mun ja sun" tavaroista lähtien, kauppareissuilla, ruokapuuhissa jne. Suhde muuttui myös todella paljon arkisemmaksi, kun näkee toista paljon (jopa välillä tuntuu, että liikaa), ei pääse ikävöimään, oma tila ja oma aika on välillä kortilla, täytyy kestää toisen huonotkin päivät, tulee keskustelua ja riitaakin arkisista asioista...
Mutta positiivista ja parasta on ollut toki se, että kaiken saa jakaa rakastamansa ihmisen kanssa, on ihana tulla kotiin, kun joku siellä odottaa. Saa illalla väsyneenä käpertyä toisen kainaloon, herätä toisen vierestä, tehdä kotityöt ja siivoukset yhdessä jne.jne. :) Ja onhan se taloudellista, maksaa puoliksi asumiskulut, bensakulutkin on pienentyneet jne.
Olisimme toki halunneet jatkaa sitä erillään asumista ja tapailua paljon pidempään, mutta asiat sujuivat meidän kohdallamme näin ja katse on nyt vahvasti tulevaisuuteen: ensi kesänä on häät ja pienokainenkin on ilmoitellut tulostaan. - pikkytyttö
Meillä tuo avoliittoon siirtyminen kävi luonnostaan, ei siinä oikeastaan paljoa mietitty. Itse olen 19 vuotias ja kultani 23, ja kohtapuoliin olemme yhdessä asuneet kaksi vuotta. Yhteen muutimme vähän päälle puolen vuoden seurustelun jälkeen, ja oikeastaan sitä ennen jo "asuin" poikaystäväni luona. Aika paljon kun tuli siellä aikaa vietettyä. :D Yhteinen koti tuntui siis luontevalta vaihtoehdolta, ja vuokran maksukin on kevyempää kun kahdestaan maksetaan. Myös raha on ollut käytännössä yhteistä heti alkutaipaleella. Ehkä se oli nopeaa toimintaa mutta en ole katunut. Nyt suunnitellaan avioliittoa ja lapsia, siis muutaman vuoden kuluttua jos olisi sopiva elämäntilanne..
Toisaalta välillä miettii, että menetinkö jotain kun en ole koskaan asunut yksin omassa kämpässä. Samoin ehkä raha-asioiden yhteensovittaminen voi olla hankalaa.. Mutta teillä on jo niin pitkä yhteinen historia, että siitä vain yhteistä kotia etsimään :) Eiköhän 4,5 vuodessa ehdi toiseen tutustumaan niin, että yhteiselokin alkaa sujua. Onnea teille!- -girb-
Tuota "pitkää yhteistä historiaa" olen usein miettinytkin varsin ristiriitaisin tuntein - pitäisikö pitkän yhdessäolon johtaa automaattisesti avo- ja avioliittoonkin?
- pikkytyttö
-girb- kirjoitti:
Tuota "pitkää yhteistä historiaa" olen usein miettinytkin varsin ristiriitaisin tuntein - pitäisikö pitkän yhdessäolon johtaa automaattisesti avo- ja avioliittoonkin?
kaikilla on titenkin omat toiveensa ja käsityksensä parisuhteesta. itse ajattelen että vakavaan suhteeseen kuuluu se yhdessäasuminen. mutta olen kuullut pareistakin jotka ovat aivan onnellisessa avioliitossa ja asuvat erillään, vaikka olisi lapsiakin... itse en sellaiseen suhteeseen pystyisi, mutta kukin tyylillään :) eli teistä kahdestahan se riippuu. tehkää miltä tuntuu, älkääkä muuttako yhteen ainakaan sen takia että "niin kuuluisi tehdä"
- takaportti auki
Kuulostaa selvästi, että tyttöystäväsi haluaa pitää ns. vielä takaporttia auki. Tämän sanon myös kokemuksella sinulle. En haluaisi maalailla piruja seinälle, mutta ei kuulosta kovin lupaavaltakaan. Olette sentään olleet jo noinkin kauan yhdessä ja ennättäneet kokeilemaan omilla asumistakin. Vastaan tuohon alempaan kysymykseesikin - Se on automaattista ja luontevaa, varsinkin tuohon mennessä. Oletko varma, että kaikki suhteessanne on kunnossa? On aina helpompi lähteä suhteesta, jos ei asu yhdessä.
- 1010
Ollaan seurusteltu 2vuotta. Puhuttu yhteen muutosta mutta lähinnä siihen malliin että käydään vähän läpi kuvitteellisia tilanteita ja otetaan selvää miten niistä selvittäisiin. Itse en pelkäisi niin paljon yhteen muuttoa kun rakas miesystäväni, mutta olisi se mullekin iso juttu. Koskaan en ole asunut kenenkään kanssa vanhempien katon alta muutettuani. Kun muutan miesystäväni kanssa yhteen, se on vähän niiku "siinä sitte". Iso juttu. Mieskään ei ole asunu kun perheensä kanssa ja myöhemmin sisarensa kanssa samassa kämpässä ja nyttemmin ollut erakkona jo useamman vuoden. Nainen siinä saman katon alla, erakkoluonteiselle, itsenäiselle ja itsekkäälle ihmiselle voi olla vakavan harkinnan homma, vaikka erakko tietäisi jo kohdanneensa vertaisensa naaraan jonka kanssa voisi kuvitella jakaa enemmän kun on koskaan ennen uskaltanut edes kuvitella jakavansa. En mä huolehdi ja murehdi. Se tapahtuu sitten kun tapahtuu. Sillä välin nautitaan tästä seurusteluvaiheesta. En mä haluaisikaan että meillä elämä arkipäiväistyisi liian nopeasti, kun meillä on tää loppuelämä aikaa olla yhdessä kuitenkin :) Se tapahtuu kun tapahtuu. Sitäpaitsi, kaikkihan on muuttamassa yhteen heti parin viikun ihquilun jälkeen. Liian tavanomaista ;)
- itsellesi..
1010 kirjoitti:
Ollaan seurusteltu 2vuotta. Puhuttu yhteen muutosta mutta lähinnä siihen malliin että käydään vähän läpi kuvitteellisia tilanteita ja otetaan selvää miten niistä selvittäisiin. Itse en pelkäisi niin paljon yhteen muuttoa kun rakas miesystäväni, mutta olisi se mullekin iso juttu. Koskaan en ole asunut kenenkään kanssa vanhempien katon alta muutettuani. Kun muutan miesystäväni kanssa yhteen, se on vähän niiku "siinä sitte". Iso juttu. Mieskään ei ole asunu kun perheensä kanssa ja myöhemmin sisarensa kanssa samassa kämpässä ja nyttemmin ollut erakkona jo useamman vuoden. Nainen siinä saman katon alla, erakkoluonteiselle, itsenäiselle ja itsekkäälle ihmiselle voi olla vakavan harkinnan homma, vaikka erakko tietäisi jo kohdanneensa vertaisensa naaraan jonka kanssa voisi kuvitella jakaa enemmän kun on koskaan ennen uskaltanut edes kuvitella jakavansa. En mä huolehdi ja murehdi. Se tapahtuu sitten kun tapahtuu. Sillä välin nautitaan tästä seurusteluvaiheesta. En mä haluaisikaan että meillä elämä arkipäiväistyisi liian nopeasti, kun meillä on tää loppuelämä aikaa olla yhdessä kuitenkin :) Se tapahtuu kun tapahtuu. Sitäpaitsi, kaikkihan on muuttamassa yhteen heti parin viikun ihquilun jälkeen. Liian tavanomaista ;)
"Ollaan seurusteltu 2vuotta. Puhuttu yhteen muutosta mutta lähinnä siihen malliin että käydään vähän läpi kuvitteellisia tilanteita ja otetaan selvää miten niistä selvittäisiin. Itse en pelkäisi niin paljon yhteen muuttoa kun rakas miesystäväni, mutta olisi se mullekin iso juttu."
On teillä kuitenkin jo noin paljon seurustelua takana, että aika kummalliselta kuulostaa suhteenne kannalta. Juuri siksikin, että miehesi sitä pelkää vaikka olette olleet yhdessä jo peräti kaksi vuotta. Kuulostaa siis kyseenalaiselta, oletko nyt aivan varma, että "kaltaisensa naaraan" on löytänyt, ettet vaan kuvittelisi ja ummistaisi silmiä totuudelta? Ei ole mitään järkeä käydä mitään kuvitteellista tilannetta samankaton alla asumisesta. Kuulostaa tuokin vain selittelyn maulta. Vasta sitten voitte sanoa, kun olette oikeasti yhdessä asuneet jo tovin, oletteko löytäneet oikean elinkumppanin. Muu selittelysi on totuuden kiertämistä. - 1010
itsellesi.. kirjoitti:
"Ollaan seurusteltu 2vuotta. Puhuttu yhteen muutosta mutta lähinnä siihen malliin että käydään vähän läpi kuvitteellisia tilanteita ja otetaan selvää miten niistä selvittäisiin. Itse en pelkäisi niin paljon yhteen muuttoa kun rakas miesystäväni, mutta olisi se mullekin iso juttu."
On teillä kuitenkin jo noin paljon seurustelua takana, että aika kummalliselta kuulostaa suhteenne kannalta. Juuri siksikin, että miehesi sitä pelkää vaikka olette olleet yhdessä jo peräti kaksi vuotta. Kuulostaa siis kyseenalaiselta, oletko nyt aivan varma, että "kaltaisensa naaraan" on löytänyt, ettet vaan kuvittelisi ja ummistaisi silmiä totuudelta? Ei ole mitään järkeä käydä mitään kuvitteellista tilannetta samankaton alla asumisesta. Kuulostaa tuokin vain selittelyn maulta. Vasta sitten voitte sanoa, kun olette oikeasti yhdessä asuneet jo tovin, oletteko löytäneet oikean elinkumppanin. Muu selittelysi on totuuden kiertämistä.Haha! Vai 2 vuotta on mielestäsi pitkä aika? Mulla on selvästi eri näkemys koko touhusta. Molempien vanhemmilla tähän astisen elämän kestänyt liitto takana ja mun vanhemmilla ainakin 7 vuotta seurustelua ennenkun menivät naimisiinkaan. Eräällä sukulaisella kersaiästäni tähän päivään kestänyt kumppanuus mutta eri osoitteessa ovat. Joillekin katsos ihmissuhde voi olla muutakin kun "kaikkitännehetimullenyt" pikakulutusta nykymuailman tahtiin jonka aikana sitte ihmetellään palstalla että "kenenköhän kanssa mä nyt asunkaan? Pitääx eroo?" Meillä on hyvä näin ja tiedän sen niin varmasti ettei todellakaan ole paniikkia yhteen muutosta, koska se on mielestäni ajan kanssa eteen tuleva selviö. Ei todellakaan tarvitse selitellä itselleen eikä muille.
- oletkaan..
1010 kirjoitti:
Haha! Vai 2 vuotta on mielestäsi pitkä aika? Mulla on selvästi eri näkemys koko touhusta. Molempien vanhemmilla tähän astisen elämän kestänyt liitto takana ja mun vanhemmilla ainakin 7 vuotta seurustelua ennenkun menivät naimisiinkaan. Eräällä sukulaisella kersaiästäni tähän päivään kestänyt kumppanuus mutta eri osoitteessa ovat. Joillekin katsos ihmissuhde voi olla muutakin kun "kaikkitännehetimullenyt" pikakulutusta nykymuailman tahtiin jonka aikana sitte ihmetellään palstalla että "kenenköhän kanssa mä nyt asunkaan? Pitääx eroo?" Meillä on hyvä näin ja tiedän sen niin varmasti ettei todellakaan ole paniikkia yhteen muutosta, koska se on mielestäni ajan kanssa eteen tuleva selviö. Ei todellakaan tarvitse selitellä itselleen eikä muille.
"Meillä on hyvä näin ja tiedän sen niin varmasti ettei todellakaan ole paniikkia yhteen muutosta, koska se on mielestäni ajan kanssa eteen tuleva selviö."
Mitä järkeä sinunlaisesi on edes muuttaa yhteenkään koskaan? Tuskin se sitten ajankaan kanssa tapahtuu, eikö? Se olisi jo nimittäin tapahtunut jos olisi ollut tapahtuakseen. Kuulostaa aika kaverilliselta meiningiltä teillä. Kyllähän sitä sen oikean kanssa haluaa jakaa koko elämän, niin myös kodinkin. Ihan höpö lässytystä ainakaan tulla yleistämään teidän mallianne. Koska selvästikin aloittaja haluaa muuttaa yhteen rakastettunsa kanssa, joten hän ei edusta ajattelutyyliäsi, siksi se ei onnistu hänelle sinunlaillasi.
"Joillekin katsos ihmissuhde voi olla muutakin kun "kaikkitännehetimullenyt" pikakulutusta nykymuailman tahtiin jonka aikana sitte ihmetellään palstalla että "kenenköhän kanssa mä nyt asunkaan? Pitääx eroo?"
Yhteenmuuttamisella ei ole mitään tekemistä sillä, että pari varmasti kohta eroaa, koska muuttivat hyvissäajoin yhteen. Katsos, jos on sen oikean elämänkumppanin löytänyt, niin kyllä se arki ja elämä rullaa sujuvasti siitä tappiin asti. Jos kumppani ei ole oikea, asumallahan se parhaiten ja viimeistään selviää! Teidän suhde voi katsos kaatua kymmenen vuoden päästä siihen, kun ja jos yhteen muutatte, siihen kun huomaat ettei teillä yhteinen arki sujukaan! Sitä et voi tietää ellette asu yhdessä.
- avokki
Itse aloin seurustella nykyisen avomieheni kanssa päälle kaksikymppisenä. Asuimme ja opiskelimme samassa kaupungissa. Avomies kävi välillä töissä/asumassa muualla ja palasi samaan kaupunkiin. Tais olla puolentoista vuoden jälkeen, kun avomies alkoi puhumaan yhteenmuutosta. Minä en sillon halunnut, koin olevani vielä niin kiinni töissä/koulussa/kavereissa/nuoruudessa, etten halunnut saman katon alle. Mulle yhteenmuuttaminen on jo iso sitoutumisen merkki, koska naimisiin en ole koskaan menossa. Oli kai siinä jotain sitoutumisen pelkoakin, ei sillä etten olisi halunnut yhdessä olla.
Kolmen vuoden seurustelun jälkeen muutettiin toiseen kaupunkiin, ja sitä kautta oli järkevää muuttaa samaan asuntoon. En tiedä, olsiko ilman sitä muutettu sittenkään yhteen. Epävirallisesti asuttiin kyllä jo melkein yhdessä, molemmilla oli avaimet toisen luo ja 3-7 yötä viikosta saman katon alla. Mulla se oli ihan se tunne ettei ollut valmis samaan talouteen, ei siitö etten yhdessä osais olla.
Joten anna aikaa. Olette vielä nuoria ja tyttösi voi kokea että tarvitsee vielä sen oman kämpän ja täysin oman paikankin. ajan kanssa, ei pakottamalla. Lisäksi tyttösi on vielä sinua nuorempi. Olisitko itse vielä sen ikäsienä ollut valmis avoliittoon?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242233Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1372131Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2161847Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2601524Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341417Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5651216Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501018Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse353959Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115949