Mun mies on ollu työttömänä valmistumisestaan lähtien, aluksi se tietty oli ihan kivaakin, kun ei mihinkään tarvinnu mennä, eikä oikeastaan tehdä mitään, mutta nyt kun sitä on jatkunut turhauttavan pitkään.. mä en jaksa enää.
Siis mä näen miten mies hakee töitä, miten se pettyy kieltävistä vastauksista lisäkoulutuksen ja työpaikkojen suhteen. Mutta ei kai se mun syy oo, ettei se saa koulu- tai työpaikkaa?
Miten mä voisin tukee miestäni ja jaksaa itsekin? Mitä mä voisin tehdä? Auttakaa..
Mä ite opiskelen. Ja ku valmistun ammattiini, saan todennäköisesti töitä. Mutta miehen tilanne ei näytä hyvältä, koulutusta on liikaa toisiin tehtäviin, työkokemusta liian vähän toisiin.
Miten mä saan sen tajuaa, että työkokemusta kannattais koittaa hankkia vaikka työmarkkinatuella, miten mä saan sen luottamaan huomiseen? Mä en halua antaa valmiita ohjeita, määräyksiä, neuvoja, mä haluan vaan esittää vaihtoehtoja ja tukea miestä valintoineen. Mutta tuntuu, että mä en enää osaa.. mitään.
Jos kenelläkään on minkäänlaista kokemusta, mitä kautta vois saada töitä jos työkkärin kautta ei saa.. tai muita vihjeitä, miten saan mieheni jaksamaan, niin tuhannet kiitokset jo etukäteen..
Siis mä näen miten mies hakee töitä, miten se pettyy kieltävistä vastauksista lisäkoulutuksen ja työpaikkojen suhteen. Mutta ei kai se mun syy oo, ettei se saa koulu- tai työpaikkaa?
Miten mä voisin tukee miestäni ja jaksaa itsekin? Mitä mä voisin tehdä? Auttakaa..
Mä ite opiskelen. Ja ku valmistun ammattiini, saan todennäköisesti töitä. Mutta miehen tilanne ei näytä hyvältä, koulutusta on liikaa toisiin tehtäviin, työkokemusta liian vähän toisiin.
Miten mä saan sen tajuaa, että työkokemusta kannattais koittaa hankkia vaikka työmarkkinatuella, miten mä saan sen luottamaan huomiseen? Mä en halua antaa valmiita ohjeita, määräyksiä, neuvoja, mä haluan vaan esittää vaihtoehtoja ja tukea miestä valintoineen. Mutta tuntuu, että mä en enää osaa.. mitään.
Jos kenelläkään on minkäänlaista kokemusta, mitä kautta vois saada töitä jos työkkärin kautta ei saa.. tai muita vihjeitä, miten saan mieheni jaksamaan, niin tuhannet kiitokset jo etukäteen..
Vastaukset 8
Vanhimmat
...mutta minä olin työttömänä.
Olin juuri lopettanut kuukausi ennemmin työharjoittelun, ja kun rahatilanteen tiukentuessa en saanut työpaikkaa, me mieheni kanssa aloimme uupua. Minä tein parhaani, hieman valikoinkin parhaita paikkoja, ja mies sätti, kun en ottanut työpaikkaa, joka ei ollut ollenkaan alaani. Siinä kieltämättä oli hieman epäonnistunut olo itsensä, ja miehen silmissä... Lopulta, kun sain työpaikan, me molemmat pystyimme rauhoittumaan, ja taloudellinen tilanne on taas vakaa. (mies opiskelee) Aina työharjoittelujaksojen loputtua tilanne on sama... *huokaus*
Tämä on nykyaikaa. Silti koilotetaan työvoimapulasta, vaikka nuoret ei saa nytkään töitä!
Tilanne on tuttu, nimittäin työttömyys, minun kohdallani. Olen kylläkin jo pitkäaikaistyötön. Se vaan on niin lohdutonta, että Suomen maasta ei töitä saa. Kyse ei ole siitä, että ei olisi kelvannut monen muunkin alan työ (kaikki muu itseasiassa paitsi siivous ja puhelinmyynti, joista käytännössä ei saa rahaa, vaan joku vetää välistä kaiken), vaan kertakaikkiaan se, ettei ole työkokemusta, ja ettei ole näyttöä mistään n.s. todellisesta ja paskaakaan ei osaa puhua, eikä valehdella. Olenkin nykyään sitä mieltä, että jos ei töitä suosiolla saa, niin turha ottaa siitä sitten paineita ja kuunnella toisten ihmisten syyllistäviä kommentteja tyylii: "työtä kyllä on mutta laiskat eivät viitsi niitä tehdä." Itse en ainakaan ole saanut mitään työtä, vaikka hakemuksia olen lähettänyt miljooniin paikkohin ja lisäksi tietysti soitellut. Mutta ei niin ei.
Suomesta puuttuvat täysin sellaiset työt, joissa pärjää käytännössä kuka vaan. Täällä on liian kauan ollut tayönantajan markkinat ja meno on sen mukaista.
Parisuhteessa myös toinen joutuu koville toisen ollessa työtön, eikä ainoastaan taloudellisesti vaan nimenomaan juuri siten, että tulee avuton ja turhautunut olo, kun ei mitenkään voi auttaa toista.
Auttaa en voi mutta tiedoksi, että kohtalotovereita löytyy kaikilta aloilta.
Liittyyköhän työttömyyten se "nykyaikainen" ajatusmalli, että kaikki pitäisi saada heti MINULLE täydellisenä tarjottimella? Ensimmäisen työpaikan pitäisi olla heti se täydellinen: hyvä palkka, mielenkiintoinen, haastava ja täydellisesti koulustusta vastaava työpaikka.
Itse olen akateemisen koulutuksen saanut kolmekymppinen. En ole ollut päivääkään työttömänä. Tällä hetkellä olen täysin koulutusta vastaavassa työssä. Tämän hetkistä työpaikkaani tosin edelsi lukuisa määrä "epätäydellisiä" työpaikkoja (siivoushommia, hampurilaisbaaria, raksahommia apumiehen apumiehenä, raksahommia apumiehenä, raksahommia raksamiehenä jne.)Joka ikinen työpaikka opetti minulle uutta, kasvatti minua ja toivottavasti kasvattaa minua vielä tulevaisuudessakin. Jokaisesta työpaikasta on ollut minulle hyötyä hakiessani nykyiseen työpaikkaani.
Nykyisinhän ei saa syyllistää ketään muuta kuin yhteiskuntaa ja ympäristöä. Sanon silti sinulle, että katso kuitenkin peiliin. Ei se syy työttömyyten ole välttämättä ympäristössä tai Suomen valtiossa. Saattaa olla, että vähän syytä löytyy myös peilissä näkyvässä kuvassa.
Vai etkö osaa lukea, epäilenpä että et todellakaan ole akateemisen koulutuksen saanut, jos et edes osaa lukea tai sitten olet harvinaisen yksinkertainen ihminen. Minähän nimenomaan kirjoitin, että kelpaisi melkein mikä työ tahansa. Siivoustöitä ja puhelinmyyntiä en tee koska käytännössä niistä saa palkkaa tasan sen verran, ettei edes työmatkoja pysty maksamaan. Ja noita mainitsemiasi raksahommia en edes pääse tekemään, koska olen nainen ja vielä hyvin pienikokoinen sellainen.
Käyppäs kysäseen vaikkapa Mäkkäristä tai Hesestä.
Itse ainakin sain aina sieltä töitä kun halusin.
Nyt on tärkeää, että miehesi löytää mitä tahansa edes jotenkin mielekästä työtä. Sen ei tarvitse olla ammattia vastaavaa.
On nimittäin niin, että mitä pidempään on ollut työttömänä, sitä epätodennäköisemmin löytää tismalleen sopivan työpaikan. Itsetunto laskee työttömyyden pitkittyessä ja sehän ei ainakaan työnantajaa vakuuta ammatillisista taidoista.
Sitä unelmien työpaikkaa voi etsiä ihan yhtä hyvin ollessa missä tahansa työsuhteessa ja uusi työnantaja suhtautuu vakavammin työntekijäehdokkaaseen, joka on työssä kuin työttömänä.
Riippuu vähän miehesi iästä, ammatista ja asuinpaikasta mitä kautta voi etsiä työtä. Kannattaa hakea sijaisuuksia tai keikkatöitäkin, vakituisen työpaikan puutteessa. www.mol.fi löytyy joka ammattialalta työpaikkoja, sitten on pienempiä sivustoja kuten jobline, manpower etc. Näistä löytyy pitkä lista varmasti työvoimatoimistosta.
Aina kannattaa soitella ja lähetellä avoimia työhakemuksia mielenkiintoisiin firmoihin ja kysellä töitä.
Työvoimaneuvojia kannattaa pomputtaa erityisesti jos miehesi on vielä alle 25v. Myös työharjoittelupaikkoja (työmarkkinatuella) ja oppisopimuspaikkoja voi kysellä.
teille rohkaisusta ja neuvoista. Mieheni on ollut työttömänä valmistumisestaan asti, eli keväästä 2002, kun hän valmistui insinööriksi. Ongelmana ei ole ainoastaan hänen asenteensa vaan myös hänen vanhempiensa suhtautuminen asiaan. Painostus on ihan mahdotonta, koko ajan pitäisi olla ahdistelemassa jotakuta työ- tai opiskelupaikan toivossa. Sitä mä en kestä, se kun aiheuttaa muutaman päivän hiljaisen murehtimisen, kun mies ei osaa edes puhua. Oon miehen porukoille sanonu, että se pahentaa vaan tilannetta, mutta ne kuvittelee tietävänsä paremmin..
Tilannetta helpottaa myös haastattelukutsu. Yritin ehdotella miehelleni, että hankkiutuis varamiespalvelun ja muiden työvoimaa vuokraavien firmojen listoille, mutta lumen lapiointi ei kuulemma kiinnosta.
Yritin ehdottaa työmarkkinatuella työllistymistä ihan vaan, että sais kokemusta, mutta kuka sitä viittii alle 30€ päivä tehdä mitään töitä. No okei, ymmärränhän mä sen, mutta yritin selittää, että se on lopulta pieni hinta siitä, että saa kokemusta, jonka avulla vois löytyä paikka.
Ehdotin, että hankkis tarvittavaa lisäkoulutusta maksullisena, mutta ku mikään ei sais maksaa mitään.. Jotenki mun tekis mieli kirkua..
No onhan se tietty epäreilua, ku mä joskus valmistun opeks, ni saan todennäköisesti töitä aika pian.. Mutta koville ottaa logistiikan insinöörin työllistyminen.. ku ei oo alan kokemusta... eikä meil niin yhteinen talous ole, että sen työttömyys sillain vetäis kovin tiukille, mutta muuten tää on piinaa...