Rakkaus raatelee..

En usko enää rakkauden voimaan..Eipä auttanut rakkaus meitä.Rakastetaan kumpikin toisiamme,silti erotaan.Miehen tahdosta. En ymmärrä mitään, mutta sen tiedän että rakkaus ja ero -sanat riitelevät keskenään.Eihän rakastaan tahdo loukata, meillä ei tuokaan pätenyt,hän loukkasi ilmoituksellaan erosta.

Kaikki jää kesken,minulle kuitenkin hieno asia on että minulla on ollut ilo kohdata niin mahtava mies ja saada rakastaa häntä,lisäksi minulla on pelkästään kauniita ja ihania muistoja hänestä.

Olihan meillä niitä normaaleja sanomisia, mutta nekin selvitettiin keskustelemalla.Kummallakaan ei ole uutta.

Luulin olevani unelmaliitossa, täydensimme toisiamme..En vaan enää usko rakastuvani uudelleen,rakastan häntä niin valtavasti.Pelkään itseni puolesta, en haluaisi muuttua kyyniseksi.. huomaan kuitenkin ajattelevani että ei enää ikinä! Liian monta kertaa,aivan liian monta on rakkaus satuttanut, kun uskallan panostaa suhteeseen täysillä se loppuu..

Nyt on sitten varmaan aika olla yksin(on minulla tyttö),ihanat muistot miehestä,jonka kanssa olisin ollut valmis tekemään melkein mitä tahansa ja jakamaan loppuelämäni(olimme kihloissa), miettiä asioita ja koittaa jaksaa seuraavaan päivään..

Mistä saisi vaan sitä voimaa?? Onnekseni tytön vuoksi on pakko ryhdistäytyä välillä..Mutta kyllä masentaa..Illat on kaikkein vaikeimpia.
4645
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Oletko varma, että mies ei vain sano rakastavansa - jokin kummallinen ajatus tuskan lievittämisestä?

Äänestä

Eihän tuo ole mitään rakkautta jos jättää! Minkä vuoksi hän jättää? Kenen vuoksi? Ei tuo mies ole sinun arvoisesi, jos jättää!

Äänestä
  • Hänellä on stressi/burnout, paha olla. Hän muuttaa ulkomaille, kaipaa totaalista ympäristön vaihdosta. Ei hän kenenkään vuoksi minua jätä, mutta en silti ymmärrä tätä kaikkea. Haluaisin olla hänen tukenaan, auttaa häntä toipumaan pahasta olostaan, lievittää hänen tuntemaansa tuskaa, olla osana myös hänen elämässään silloin, kun hänellä on paha olla enkä vain silloin kun hänellä on hyvä ja onnellinen olo. - Olen voimaton - Hän ei halua apuani ja tunnen itseni riittämättömäksi.

    Äänestä

  • Masis kirjoitti:

    Hänellä on stressi/burnout, paha olla. Hän muuttaa ulkomaille, kaipaa totaalista ympäristön vaihdosta. Ei hän kenenkään vuoksi minua jätä, mutta en silti ymmärrä tätä kaikkea. Haluaisin olla hänen tukenaan, auttaa häntä toipumaan pahasta olostaan, lievittää hänen tuntemaansa tuskaa, olla osana myös hänen elämässään silloin, kun hänellä on paha olla enkä vain silloin kun hänellä on hyvä ja onnellinen olo. - Olen voimaton - Hän ei halua apuani ja tunnen itseni riittämättömäksi.

    Suhde loppui ja taas jälleen luotin väärään ihmiseen.. Minua petettiin taas kerran :( Toinen nainenhan siellä kuvioissa oli, kun viimesellä löytyi miestä sen verran että tunnusti.. Olin määrittelemättämän masennustilan vuoksi 5 vkoa sairaslomalla.. Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin, välillä monta askelta taaksepäin..
    Mistä löytäisi sen luottamuksen, uskon kauniisin asioihin, itseluottamuksen...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Masis kirjoitti:

En usko enää rakkauden voimaan..Eipä auttanut rakkaus meitä.Rakastetaan kumpikin toisiamme,silti erotaan.Miehen tahdosta. En ymmärrä mitään, mutta sen tiedän että rakkaus ja ero -sanat riitelevät keskenään.Eihän rakastaan tahdo loukata, meillä ei tuokaan pätenyt,hän loukkasi ilmoituksellaan erosta.

Kaikki jää kesken,minulle kuitenkin hieno asia on että minulla on ollut ilo kohdata niin mahtava mies ja saada rakastaa häntä,lisäksi minulla on pelkästään kauniita ja ihania muistoja hänestä.

Olihan meillä niitä normaaleja sanomisia, mutta nekin selvitettiin keskustelemalla.Kummallakaan ei ole uutta.

Luulin olevani unelmaliitossa, täydensimme toisiamme..En vaan enää usko rakastuvani uudelleen,rakastan häntä niin valtavasti.Pelkään itseni puolesta, en haluaisi muuttua kyyniseksi.. huomaan kuitenkin ajattelevani että ei enää ikinä! Liian monta kertaa,aivan liian monta on rakkaus satuttanut, kun uskallan panostaa suhteeseen täysillä se loppuu..

Nyt on sitten varmaan aika olla yksin(on minulla tyttö),ihanat muistot miehestä,jonka kanssa olisin ollut valmis tekemään melkein mitä tahansa ja jakamaan loppuelämäni(olimme kihloissa), miettiä asioita ja koittaa jaksaa seuraavaan päivään..

Mistä saisi vaan sitä voimaa?? Onnekseni tytön vuoksi on pakko ryhdistäytyä välillä..Mutta kyllä masentaa..Illat on kaikkein vaikeimpia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu