Pääsin spesiaali-alalle töihin. Työ kiinnostaa sen puolesta, että ala millä olen on ihanteellinen minulle koska olen siitä innostunut ja motivoitunut! Olen kiitollinen että sain työn.
Työyhteisössä meitä on vain neljä mutta nyt erään projektin vuoksi meitä on 6-8, tosin osa ei samoissa työtiloissa.
Ns. pomoni/esimieheni on ollut tässä työssä 20 vuotta ja piiputti tuossa itseään loppuun, tulin hänen avukseen jakamaan työtaakkaa. Ihmettelen miten hän on jaksanut yksin nämä vuodet!!?? Esimieheni on mukava, mutta ailahtelevainen, hän on hyvä 'passuuttamaan' ja 'nakittamaan' latoo minulle kokoajan töitä ja yleensä ne 'paskimmat' hommat omieni lisäksi. No eihän oppi ojaan kaada, mutta joka toinen päivä hän on kiitollinen että olen tullut töihin, mutta joka toinen päivä hän on tyly, etäinen ja ihmettelee jos en sekunnissa ole tehnyt minulle täysin uutta asiaa. Neuvo hän ei ollenkaan, sanoo sekunnissa että 'paina sitten siitä napista ja kirjoita se sillain', vaikka minulla ei ole hajuakaan mistä hän puhuu jne. Sitten jos teen virheen niin sitä päivitellään ja siitä ollaan minulle äkäisiä vaikka mitään ohjetta tai apua en ole saanut.
Toinen pitkään ollut työntekijä äyskii minulle ja aloittaessaan puheen sävy on käskevä ja vaativa. Kysyessäni jotain vastaus on aina tiuskaisu ja tyylin 'katso itse sieltä'. Sitten kuitenkin sanotaan että 'ainahan virheitä sattuu, niin meillekin vielä näiden vuosien jälkeen, ja aina voi kysyä' jne. Tuo on sanojenhelinää, käytäntö taas toista. Nyt meille tuli uusia työntekijöitä; toinen näistä kokeneista otti 'suojatikseen' toisen ja toinen toisen työntekijän. Minut pudotettiin pois porukasta, eikä kukaan auta minua tai kerro mitään, vaikka ihan uusi itsekin.
Toimitusjohtaja ei juuri minua noteeraa, hyvä kun huomenen sanoo, esittämäni ideat hän ottanut kuitenkin vastaan, koska on esittänyt niitä omina ideoinaan eteenpäin.
Yksi päivä sanoin 'voi perse' ja suutahdin kun sain aiheetonta haukkua yhteistyökumppaneilta. Tällöin esimieheni ei puhunut minulle loppupäivänä mitään; syy näköjään kun kerran osoitin mieltäni!
Antakaa neuvoja miten selvitä työyhteisössä ja miten saada kohtelun asianmukaiseksi??! Itse menettänyt elämässäni kaikki läheiset ja tiedän että nuo kokemukset/elämänvaikeudet ovat tehneet minusta pirun vahva ihmisen ja kovaluontoisen, mutta työssä olen empaattinen, mukava ja ajattelen usein asiat asiakkaan näkökulmasta, eli työskentelytapani on asiakaslähtöinen.
Vinkkejä
2
448
Vastaukset
Käy foorumissa:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
Sieltä löytyy tietoa, kertomuksia ja apua tilanteeseen.- ++++++
olet empaattinen, sellaisia ihmisiä tarvitaan, vaikka tuntuu että pitäisi osata käyttää kyynärpää taktiikkaa.
Pidä kuitenkin vahvuutenasi empaattisuutesi!
Katsele uutta työpaikkaa, voit yrittää keskustella avoimesti pomosi kanssa kun hänellä on hyväpäivä.
Tuntuu että työpaikkoja riittää tällähetkelllä suomessakin? Joten ole rohkea ja jätä laiva jos se näyttää siltä.
Älä missään tapauksessa vetäydy omaan itseesi, ei tämä maailma ole kuin vajavaisten ihmisen leikkikenttä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h562950Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062711Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv382431- 332269
Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501928Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151549- 321473
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1051235- 1771203
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731060