Heippa!!
Aattelin kirjoitella tänne ja kysyä että onko muita jotka on tai ollu samassa veneessä...
Ollaan oltu parisen vuotta yhessä,asutaan saman katon alla ja ollaan naimisissa.Nyt on tullu sellaseen tilanteeseen että en jaksa enään ukon bailausta ja ryyppäystä kavereiden kanssa.Tätä tapahtuu 1.-2 kertaa viikossa.Luulen myös että mieheni on masentunut.Eihän siin mitään mutta kun koulu ja työt kärsii ja en enään nää hyvää tulevaisuutta yhdessä...onko kellään ollu samanlaisia kokemuksia??Miten ootte selvittäneet ja saanneet suhteenne takasin "normaaliin"?
Luotan mieheeni täysin ja siitä tässä ei ole kysymys.
Kiitos kaikille ASIALLISISTA vastauksista!
Aurinkoista kevättä kaikille!!
Aattelin kirjoitella tänne ja kysyä että onko muita jotka on tai ollu samassa veneessä...
Ollaan oltu parisen vuotta yhessä,asutaan saman katon alla ja ollaan naimisissa.Nyt on tullu sellaseen tilanteeseen että en jaksa enään ukon bailausta ja ryyppäystä kavereiden kanssa.Tätä tapahtuu 1.-2 kertaa viikossa.Luulen myös että mieheni on masentunut.Eihän siin mitään mutta kun koulu ja työt kärsii ja en enään nää hyvää tulevaisuutta yhdessä...onko kellään ollu samanlaisia kokemuksia??Miten ootte selvittäneet ja saanneet suhteenne takasin "normaaliin"?
Luotan mieheeni täysin ja siitä tässä ei ole kysymys.
Kiitos kaikille ASIALLISISTA vastauksista!
Aurinkoista kevättä kaikille!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on aina kotimaisen henkilön vika jos on jotain ongelmia muukulttuurisen kanssa.
Sitä saa mitä tilaa, Suomalaisessa on aina vikaa...
minkäs maalainen ja mikä uskonto? se että miehes on alusta? saakka bilettännyt joka viikko niin kuullostaa samalta kuin mun kumppanit aikoinaan olivat kovia bilettämään ja juomaan joka viikko vaikka usko olikin Islam! sitten löysin viimeinkin miehen joka ei bilettännyt alussakaan usein ja edelleenkin käymme vain yhdessä silloin tällöin ulkona ja samalla hän tapaa kavereitaan ja minä myös! se on hyvän parisuhteen toimivuuden perusta pitemmän päälle että jos ollaan yhessä niin sitten mennään bilettämäänkin yhdessä eipä tartte epäillä mistään pettämisistä! ja toi alkoholi.. sen ollaan kans sovittu et yhessä juodaan jos ja kun juodaan kaverit saa käyttäytyä miten tykkää mutta jos pojilla on pettäminen mielessä näen miehestäni sen heti ja hän sitten istuu minun kanssa baarissa samalla kun muilla muijaseurat vaihtuu...
mies on afrikkalainen ja ihan kristitty.
hienoa että teillä on noin hyvin "sovittu" asiat,katos kun täällä päin ei miehellä korvia ole,tekee niin kuin ite haluaa.Vaik sanon asiasta(huom en valittele) ja sanoo et ok mä en mee ulos enään niin paljon niin sit ollaan taas seuraavalla viikolla baarissa.
En haluis erota heti koska en usko siihen että erotaan heti kun ei saada jutut tomivaan...mutta nyt en tiiä enään mitä tehä.
Tuossa jo joku kyselikin, että mistä maasta ja mitä uskontokuntaa miehesi edustaa? Myös kysyisin, minkä ikäinen miehesi on?
Olen huomannut, että useat Islamin uskoiset repsahtavat Suomeen tullessaan ns. huonoille teille, bailausta, alkoholin käyttöä, pettämistä jne... Tätä edesauttaa varmasti tämä meidän suvaitsevainen kulttuurimme heidän omaansa verrattuna. Mutta kun kuherruskuukausi/vuodet ovat menneet, rauhoittuminen tapahtuu itsestään tai sitten ei...
Ota asia puheeksi ja kysy syytä käytökselle suoraan! Usein juuri masennusta verhotaan tuollaisen käytöksen taakse. Jos miehelläsi sukua Suomessa, Onko mahdollista jakaa heidän kanssa tämä huolesi...?
Älä ole heti eroa tekemässä vaan koita löytää syy käytökselle ja puhu, puhu, puhu... Omalla kohdallani aika teki tehtävänsä ja nykyään mies kiertää baarit ja discot kaukaa ja elämme ns. normi-elämää, mitä ikinä se sitten tarkottaakin... :)
25 vuotta,elikä aika nuori vielä.Ja on afrikasta kotoisin ja kristitty.
Ongelma on että Suomessa hänellä ei ole sukulaisia niin en voi mitenkään jakaa huoliani heille.he asuvat mieheni kotimaassa ja luulevat että kaikki on hyvin niin koulussa kuin työn kanssa.
Olen ajatellut ottaa yhteyttä mieheni siskoon jos tämä vois auttaa ja näin ollen sitten saada vanhemmat mukaan kuvioihin.
Ja meillähän ei ole ollut mikään helppo alku suhteelle koska odotimme myös opiskelulupaa yli vuoden ja se rasitti aika paljon suhdetta.
Kai olet oikeassa että täytyy vaan puhua ja puhua.:)
Ehdottaisin että teette ajankäytön suunnitelman.
Miten käytte ulkoja ja käyttekö yhdessä ?
Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat ?
Mitä hän teke opiskelun jälkeen ?
Minne hän menee töihin opiskelun jälkeen?
Minullakaan ei ole sukulaisia Suomessa ,eikä miehellänikään.
Se ei todellakaan ole mikään ongelma.
Me olemme odottaneen oleskelulupaa yli kaksi vuotta ja odotamme yhä.
Tottakai se rasittaa suhdetta, mutta ei se ole mikään syy ryypätä.
"Nyt on tullu sellaseen tilanteeseen että en jaksa enään ukon bailausta ja ryyppäystä kavereiden kanssa.Tätä tapahtuu 1.-2 kertaa viikossa."
Siis jaksat marista vain yhdestä kerrasta viikossa?
Kyllä jokaisen miehen täytyy nyt ainakin kerran viikossa saada ryypätä, joskus kaksi, riippumatta siitä onko hän naimisissa vai ei.
Mistä päättelet miehesi olevan masentunut eli miten se näkyy (iloton, hajamielinen, ärtyisä, nukkuu huonosti, levoton jne) ja löydätkö jonkun käännekohdan, tapahtuman mikä muutti miehesi käytöstä ja ajattelua sekä tuntemista. Ehkä jos osoittaisit hänelle näitä konkreettisia havaintojasi ja hän itsekin heräisi huomaamaan muutoksen itsessään. Afrikassa ei välttämättä niin puhuta masennuksesta tai mielialahäiriöistä sairautena, joka voi puhjeta. Jos saisit hänetkin tunnistamaan muutoksen, niin hän voisi herätä avun tarpeeseen. Voisit pehmentäen kertoa, että on normaalia esim. masentua, kun joutuu sopeutumaan uuteen kultuuriin.
Mutta vasta sitten kun hän myöntää itsekin ongelman voi tulla muutosta, muuten hän jatkaa pakoon juoksemista eli ryyppää ja bailaa. Vaikka kuinka haluaisit hoitaa, et voi. Sitten voit vaan miettiä kuinka kauan odotan miehen havahtumista. Ja et ainakaan alistu hänen masennukselleen eli et ala päästää häntä vähällä, koska se vaan pitkittää ongelmaa.
Mun miehellä on vielä vakavampi mielenterveydenhäiriö eikä hän sitä tunnista tai myönnä. Siksi olisi kannattanut erota ajat sitten, koska oma elämä meni hukkaan turhalla paapomisella. Nyt ei ole enää niin väliä, asumme samassa osoitteessa, mutta aito suhde on kuollut. Kerään vain voimia viimeiseen ponnistukseen.
Siis eihän ainakaan esim. Länsi-Afrikassa ole tapana miesten viettää aikaa vaimonsa kanssa. Miehet menevät, missä menevät ja vaimot touhuavat omiaan. Miehet viettävät aikaa keskenään kodin ulkopuolella, vaimot taas keskenään, yleensä jonkun kotona. On ihan tavallista, että mies on kaikki illat jossain "liesussa".
Joko mies haluaa elää Suomessa toisella tavalla, tai sitten ei. Hänen pitää itse se päättää. Onko hän ollut tietoinen teidän suhteen alkaessa siitä, että toivot häneltä enemmänkin suomalaisen kuin afrikkalaisen miehen tapaista käytöstä? Onko hän ylipäätään tietoinen siitä, miten suomalainen perhe-elämä rakentuu? Oletko itse ottanut huomioon sen, että olet todellakin nainut afrikkalaisen, et suomalaista? En sano tätä millään pahalla. Nyt vain on niin, että se seikka pitää ottaa huomioon. Samoin kuin hänenkin tulee ottaa huomioon se, etten sinä ole afrikkalainen nainen.
Näistä asioista pitää puhua ja niistä pitää sopia. Omaa kulttuuriaan pitää selittää partnerilleen. Ei hän muuten voi tietää, mitä häneltä odotetaan. Kummankin on pystyttävä kompromisseihin. Muuten ei kahden kulttuurin suhde voi toimia.
Meillä mies saa kyllä ihan luvan kanssa painua pari kertaa viikossa kaupungille, jos niin mielii. Miksei voisi niin tehdä?
Eri asia on sitten tuo ryyppääminen. Onko se tosiaan niin rankkaa, että opinnotkin jo kärsivät? Ei meidän perheemme jokapäiväiseen elämään vaikuta mitenkään se, että kummatkin meistä käy ulkona, aika säännöllisestikin.
Jos mies on masentunut, luulen että huomaat sen itsekin ja hänkin sen jo tietää. Mutta ei tuo välttämättä mitään sellaista ole. Lähinnä kuulostaa ihan normaalilta nuoren afrikkalaismiehen elämältä.
Eikös se nyt kuitenkin ole niin että jos haluaa mieheltä suomalaista käytöstä, ottaa SUOMALAISEN miehen. Jos odottaa ambomaalaista käytöstä, ottaa AMBOMAALAISEN. Ei ole olemassa mitään välimuotoja. Ei ole olemassa afrikkalaista miestä joka käyttäytyy kuin suomalainen mies.
On olemassa paljonkin välimuotoja, my dear Watson. Jokainen moku-pari luo parisuhteeseensa oman kulttuurin, jossa piirteitä kummankin tavoista ja arvoista. Kuten meidänkin liitossamme on. Ja hyvin on toiminut viimeiset 7 vuotta. Tämä vaatii ymmärrystä, perehtymistä ja aitoa välittämistä kumppanistaan ja hänen toiveistaan.
Monikulttuurinen parisuhde parhaimmillaan avaa parisuhteen osapuolten silmät ja saa heidät näkemään oman kulttuurinsa hyvät ja huonot puolet. Silloin omaa käyttäytymistään, asenteitaan ja arvojaan voi muuttaa. Joskus sitten käy taas niin, että pystyy näkemään vain ne toisen kulttuurin huonot puolet.
En ole väittänytkään, että olisi olemassa afrikkalaista, joka käyttäytyy kuin suomalainen.