Onpa paha pulma. Kun jos erään tädin kanssa otan puheeksi erään selkkauksen joka välillämme tapahtui, niin häntä saattaa satuttaa sellainen asia kun niihin aikoihin joku hänen läheisensä oli menehtynyt - ja se saattaa siis palata hänen mieleensä. Pulma on se, että jos koetan tehdä sovintoa ja oikaista asioita, niin hän saattaa loukkaantua kun en niin ollen ota muka huomioon hänen tilannettaan ja läheisensä menettämistä. Sitten toisekseen, jos olen hienovarainen, enkä toista mainitussa tilanteessa esiin tulleita seikkoja niin nainen tulkitsee sen arkailuksi ja arvelee, että olen vässykkä kun en uskalla vaatia oikeudenmukaista sovintoa riidassamme.
Herrasmies kai antaisi asian olla ja olisi vaatimatta sovintoa niillä ehdoilla, jotka johtavat väärinkäsityksiin suhtautumisessa naista kohtaan ja hänen kokemaansa onnettumuuteen. Toisaalta joku nörtti ei kai uskalla vaatia keneltäkään logiikkaa ja oikeudenmukaisuutta. Sitten olen ikäni herrasmiehenä katsonut sivusta kun kristallikaupassa rymistelevät tyhmät norsut ja aasit hajottavat kaiken ja vievät kaikki naiset :)
Logiikka ja oikeudenmukaisuus pettivät eräältä naiselta totaalisesti. Hänellä oli siis suruaika silloin ja se pitää totta kai hyväksyä ja ymmärtää. Mutta kun toiset jätkät hän kohtaa aivan eri tavalla... Mikä vika minussa on, sen tulen kaiketi häneltä kysymään. Miksei hän sitten kohtele muita samoin kuin minua ja sano samoja asioita?
En saa oikeudenmukaisuutta, ellen sitä vaadi ja jos vaadin niin saatan loukata toista... Olisi maar tosi kiva päästä kurkistamaan naisten logiikkaan ja ajatusmaailmaan.
Herrasmies kai antaisi asian olla ja olisi vaatimatta sovintoa niillä ehdoilla, jotka johtavat väärinkäsityksiin suhtautumisessa naista kohtaan ja hänen kokemaansa onnettumuuteen. Toisaalta joku nörtti ei kai uskalla vaatia keneltäkään logiikkaa ja oikeudenmukaisuutta. Sitten olen ikäni herrasmiehenä katsonut sivusta kun kristallikaupassa rymistelevät tyhmät norsut ja aasit hajottavat kaiken ja vievät kaikki naiset :)
Logiikka ja oikeudenmukaisuus pettivät eräältä naiselta totaalisesti. Hänellä oli siis suruaika silloin ja se pitää totta kai hyväksyä ja ymmärtää. Mutta kun toiset jätkät hän kohtaa aivan eri tavalla... Mikä vika minussa on, sen tulen kaiketi häneltä kysymään. Miksei hän sitten kohtele muita samoin kuin minua ja sano samoja asioita?
En saa oikeudenmukaisuutta, ellen sitä vaadi ja jos vaadin niin saatan loukata toista... Olisi maar tosi kiva päästä kurkistamaan naisten logiikkaan ja ajatusmaailmaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"En saa oikeudenmukaisuutta, ellen sitä vaadi ja jos vaadin niin saatan loukata toista"
Kyllä tuo nyt kuulostaa aika nössöilyltä, sori vaan. Pitäisi uskaltaa selvittää tilanne vaikka SAATAT loukata, eli välttämättä et edes loukkaa. Ennemmän häntä varmaan loukkaa jos hän on jossain väärinkäsityksessä ja olette riidoissa, jos nyt oikeasti olet niin huolissasi hänen tunteistaan.
"Miksei hän sitten kohtele muita samoin kuin minua ja sano samoja asioita?"
Kyllähän se aina vaikuttaa kenen kanssa on tekemissä, miten ihmisiin suhtautuu. Tyhmää olettaa että kaikkien kanssa puhuisi samat asiat jne. Varsinkin jos olette riidoissa!
Tarinasi on hieman epämääräinen eli saatan olla väärässä, mutta kyllä minulle tuli mieleen että et vaan edes uskalla yrittää sopimista. Siinä ei ole mitään herrasmiesmäistä.