poikaystäväni on mokannut seurustelumnme aikana monesti. Mutta on ollut myös aivan ihana todella useasti:) suhteemme on kestänyt vajaa 4 vuotta
ja yhteen muutto olisi ensi syksynä... mutta nyt kävikin näin... viimeiseen virheeseen liittyi toinen nainen, se kamalin ja hirvein joka on yrittänyt poikaystävääni vuoden ajan seurustelumme alussa. hän on poikaystäväni entinen tyttöystävä. meillä oli kieltämättä todella huono alku, meillä oli "on-of" suhde. hänellä oli juttua hänen exän kanssa toden näköisesti silloin kun me seurusteltiin ja minulla oli juttua poikaystäväni kaverin, minun entisen poikaystävän
ja silloisen ihastuksen kanssa kun me oltiin tauolla. kunnes sain tietää kolmevuotta myöhemmin että he olivat olleet sängyssä, oli kova paukku sulattaa, mutta halusin yrittää, olihan se jo niin vanha juttu. se vain oli niin uskomaton, etten sitä voinut koskaan uskoa, koska tämä
nainen oli aiheuttanut meille niin hirveitä riitoja, minulle kamalia itkuja ja lopussa olimme jo nauraneet hänelle kun hän oli niin
epätoivoinen. Koko tämän ajan poikaystäväni oli tiennyt maanneensa tämän naisen kanssa...
halusin kuitenkin antaa anteeksi. mutta poikaystäväni ei enää ollut
sama ihminen silmissäni. ennen katselin häntä ja sanoin usein ääneen etten voi uskoa onneani kun minulla on hänet. on mennyt kuukausia siitä
kun sain tietää syrjähypystä. itku ja viha muuttuivat aikanaan katkeruudeksi. Lopulta... välinpitämättömyydeksi.
Ja on tainnut käydä niin, että... olen lakannut rakastamasta.
onhan ennenkin tässä vuosien aikana ollut kuivempia ja arkisempia aikakausia, mutta aina olen hänet halunnut. aina olen palavasti
rakastunut ja tehnyt kaikkeni että tilanne paranisi. olen järjestänyt yllätyksiä, hemmotellut ja järjestänyt yhteistä aikaa. nyt.. en jaksa,
ei kiinnosta.
voiko rakkauteni syttyä uudestaan? toisaalta haluaisin, toisaalta ehkä en. tunnen vain sellaista rakkautta mitä tunnetaan ihmistä kohtaan
jonka kanssa on viettänyt vuosia, ulkomaanreissuja ihania muistoja. mutta en halua koskea enää, haluan vain pois. annanko ajan kulua? Kyllä
se siitä?
Lisää vettä myllyyn. minulla oli luokkakokous ala-asteeni kanssa. ihmisiä joita en ollut tavannut yli kymmeneen vuoteen. en tiedä miksi
minulla tuli mieleen heti kutsun saatuani eräs poika. poika johon olin lapsena todella "rakastunut". Tanssin kerran pienenä discossa yhden hitaan, siinä kaikki. ei suudelmaa, ei edes pusua. kun kuulin jonkun sanovan hänen nimensä luokkakokouksessa sydämeni löi heti tuhatta ja
sataa. ja voisin melkein vannoa, että hän huomasi oitis läsnäoloni, vaikkei ehkä tuntenutkaan yhtä vahvasti. Kukaan ei huomannut minun sisäistä myllerrystä sisälläni sillä minä olin ulkoisesti rauhallinen, ehkä hiukan välttelinkin... sillä minähän en petä. en ole ikinä pettänyt, enkä tule pettämään. No alkoi vaikuttaa siltä että tämä
nykyään jo nuorimies olisi halunnut lähteä tanssimaan kanssani, jouduin esittämään etten kuullut hänen sanojaan ja lähdin baarista pihalle.. ei siksi etten halunnut hänelle kiusallista tilannetta, ei siksi ettei
minua kiinnostanut, päin vastoin. minua kiinnosti, niin paljon että olisin suostunut tanssiin, enkä olisi voinut luvata että iltani olisi jäänyt siihen. olisin ottanut sen suudelman mitä kymmenen vuotta sitten jäin ilman. ensimmäistä kertaa neljän vuoden aikana minun oli vaikea sanoa mitään poikaystävästäni saati olisin voinut suudella toista miestä.
eli olen syvästi ihastunut tähän mieheen, tunteeni ovat kylmenneet pahaa aavistamatonta poikaystävääni kohtaan... vaikka hän tuntuu ehkä
loppujenlopuksi aavistelevan jotain kun olen niin ajatuksissani muttaen ole vihjannut mitään. en haluaisi toisaalta luovuttaa tätä suhdetta.
miten voisin ikinä mennä naimisiin jos ottaisin aina avioeron jokaisen ihastumiseni takia?
miten saan tunteeni syttymään poikaystävääni kohtaan? olen 19v tyttö ja pahasti ihastunut entiseen luokkakaveriini!!! auttakaa mitä teen?
ja yhteen muutto olisi ensi syksynä... mutta nyt kävikin näin... viimeiseen virheeseen liittyi toinen nainen, se kamalin ja hirvein joka on yrittänyt poikaystävääni vuoden ajan seurustelumme alussa. hän on poikaystäväni entinen tyttöystävä. meillä oli kieltämättä todella huono alku, meillä oli "on-of" suhde. hänellä oli juttua hänen exän kanssa toden näköisesti silloin kun me seurusteltiin ja minulla oli juttua poikaystäväni kaverin, minun entisen poikaystävän
ja silloisen ihastuksen kanssa kun me oltiin tauolla. kunnes sain tietää kolmevuotta myöhemmin että he olivat olleet sängyssä, oli kova paukku sulattaa, mutta halusin yrittää, olihan se jo niin vanha juttu. se vain oli niin uskomaton, etten sitä voinut koskaan uskoa, koska tämä
nainen oli aiheuttanut meille niin hirveitä riitoja, minulle kamalia itkuja ja lopussa olimme jo nauraneet hänelle kun hän oli niin
epätoivoinen. Koko tämän ajan poikaystäväni oli tiennyt maanneensa tämän naisen kanssa...
halusin kuitenkin antaa anteeksi. mutta poikaystäväni ei enää ollut
sama ihminen silmissäni. ennen katselin häntä ja sanoin usein ääneen etten voi uskoa onneani kun minulla on hänet. on mennyt kuukausia siitä
kun sain tietää syrjähypystä. itku ja viha muuttuivat aikanaan katkeruudeksi. Lopulta... välinpitämättömyydeksi.
Ja on tainnut käydä niin, että... olen lakannut rakastamasta.
onhan ennenkin tässä vuosien aikana ollut kuivempia ja arkisempia aikakausia, mutta aina olen hänet halunnut. aina olen palavasti
rakastunut ja tehnyt kaikkeni että tilanne paranisi. olen järjestänyt yllätyksiä, hemmotellut ja järjestänyt yhteistä aikaa. nyt.. en jaksa,
ei kiinnosta.
voiko rakkauteni syttyä uudestaan? toisaalta haluaisin, toisaalta ehkä en. tunnen vain sellaista rakkautta mitä tunnetaan ihmistä kohtaan
jonka kanssa on viettänyt vuosia, ulkomaanreissuja ihania muistoja. mutta en halua koskea enää, haluan vain pois. annanko ajan kulua? Kyllä
se siitä?
Lisää vettä myllyyn. minulla oli luokkakokous ala-asteeni kanssa. ihmisiä joita en ollut tavannut yli kymmeneen vuoteen. en tiedä miksi
minulla tuli mieleen heti kutsun saatuani eräs poika. poika johon olin lapsena todella "rakastunut". Tanssin kerran pienenä discossa yhden hitaan, siinä kaikki. ei suudelmaa, ei edes pusua. kun kuulin jonkun sanovan hänen nimensä luokkakokouksessa sydämeni löi heti tuhatta ja
sataa. ja voisin melkein vannoa, että hän huomasi oitis läsnäoloni, vaikkei ehkä tuntenutkaan yhtä vahvasti. Kukaan ei huomannut minun sisäistä myllerrystä sisälläni sillä minä olin ulkoisesti rauhallinen, ehkä hiukan välttelinkin... sillä minähän en petä. en ole ikinä pettänyt, enkä tule pettämään. No alkoi vaikuttaa siltä että tämä
nykyään jo nuorimies olisi halunnut lähteä tanssimaan kanssani, jouduin esittämään etten kuullut hänen sanojaan ja lähdin baarista pihalle.. ei siksi etten halunnut hänelle kiusallista tilannetta, ei siksi ettei
minua kiinnostanut, päin vastoin. minua kiinnosti, niin paljon että olisin suostunut tanssiin, enkä olisi voinut luvata että iltani olisi jäänyt siihen. olisin ottanut sen suudelman mitä kymmenen vuotta sitten jäin ilman. ensimmäistä kertaa neljän vuoden aikana minun oli vaikea sanoa mitään poikaystävästäni saati olisin voinut suudella toista miestä.
eli olen syvästi ihastunut tähän mieheen, tunteeni ovat kylmenneet pahaa aavistamatonta poikaystävääni kohtaan... vaikka hän tuntuu ehkä
loppujenlopuksi aavistelevan jotain kun olen niin ajatuksissani muttaen ole vihjannut mitään. en haluaisi toisaalta luovuttaa tätä suhdetta.
miten voisin ikinä mennä naimisiin jos ottaisin aina avioeron jokaisen ihastumiseni takia?
miten saan tunteeni syttymään poikaystävääni kohtaan? olen 19v tyttö ja pahasti ihastunut entiseen luokkakaveriini!!! auttakaa mitä teen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.