Halusin kertoa jollekin oman tilanteeni ja tiedustelen sitte samalla josko jollain olisi ollut samanlaista.
Eli tapasin tämän vuoden alussa myspace-sivuston kautta erään pojan.Olen siis pian 18 ja poika samanikäinen.Poika on kreikkalainen,minä suomalainen.Tavattiin chatissa.Ja jo samalla viikolla alettiin jutella messengerin kautta.Webbi-kamerat meillä on ollut päällä todella monta kertaa.Poika on siis se mitä on kertonutkin ja luotan häneen täysin.Mitään me ei olla puhuttu suoraan että seurusteltaisiin mutta keskusteluista voisi kyllä sanoa että niin se on.Kumpikin ollaan ihastuneita.Ja suunnitellaan koko ajan mitä tehdään sitten kun tavataan.Olen toista vuotta lukiossa ja ensi vuosi siis viimeinen.Olen suunnitellut että lukion päätyttyä lähden käymään pojan luona.Odotetaan kumpikin sitä todella kovasti.Mulla on vain kamala ikävä poikaa ja haluaisin olla hänen lähellään.
Halusin vain kertoa oman tarinani jollekin.Kertokaa mitä ajattelette tuosta:)Olen myös miettinyt sellaista että seurustellaanko me nyt vai ei.Toisaalta jos kysyn pojalta,kaikki saattaisikin mennä pilalle.Hän kuitenkin kutsuu minua nimillä sweetheart,cutie ym. :) Minusta tosiaan tuntuu että voisin olla rakastunut.Mietin myös asioita joita ei tietenkään kannattaisi ajatella...kuten:
"mitä jos jotain tapahtuu eikä me koskaan tavatakkaan?"
"mitä jos pojalla onkin joku toinen?"
"mitä jos toisen ihastus loppuu?"
Olen melko mustasukkainen ihminen..ja siksi tämä tuntuu välillä liian vaikealta mutta tykkään silti pojasta valtavasti.Onko joku kokenut samaa?En ole koskaan ollut vielä kenenkään kanssa.Eli ensimmäinen poikaystävä olisi ulkomaalainen.Ei ole varmaa tietoa koska tavataan.Onko tämä hullua? :S :D
Kiitos kaikille jotka viitsivät lukea viestini ja kertoa mitä ajattelette tästä tai kerrotte omia kokemuksia :)
Eli tapasin tämän vuoden alussa myspace-sivuston kautta erään pojan.Olen siis pian 18 ja poika samanikäinen.Poika on kreikkalainen,minä suomalainen.Tavattiin chatissa.Ja jo samalla viikolla alettiin jutella messengerin kautta.Webbi-kamerat meillä on ollut päällä todella monta kertaa.Poika on siis se mitä on kertonutkin ja luotan häneen täysin.Mitään me ei olla puhuttu suoraan että seurusteltaisiin mutta keskusteluista voisi kyllä sanoa että niin se on.Kumpikin ollaan ihastuneita.Ja suunnitellaan koko ajan mitä tehdään sitten kun tavataan.Olen toista vuotta lukiossa ja ensi vuosi siis viimeinen.Olen suunnitellut että lukion päätyttyä lähden käymään pojan luona.Odotetaan kumpikin sitä todella kovasti.Mulla on vain kamala ikävä poikaa ja haluaisin olla hänen lähellään.
Halusin vain kertoa oman tarinani jollekin.Kertokaa mitä ajattelette tuosta:)Olen myös miettinyt sellaista että seurustellaanko me nyt vai ei.Toisaalta jos kysyn pojalta,kaikki saattaisikin mennä pilalle.Hän kuitenkin kutsuu minua nimillä sweetheart,cutie ym. :) Minusta tosiaan tuntuu että voisin olla rakastunut.Mietin myös asioita joita ei tietenkään kannattaisi ajatella...kuten:
"mitä jos jotain tapahtuu eikä me koskaan tavatakkaan?"
"mitä jos pojalla onkin joku toinen?"
"mitä jos toisen ihastus loppuu?"
Olen melko mustasukkainen ihminen..ja siksi tämä tuntuu välillä liian vaikealta mutta tykkään silti pojasta valtavasti.Onko joku kokenut samaa?En ole koskaan ollut vielä kenenkään kanssa.Eli ensimmäinen poikaystävä olisi ulkomaalainen.Ei ole varmaa tietoa koska tavataan.Onko tämä hullua? :S :D
Kiitos kaikille jotka viitsivät lukea viestini ja kertoa mitä ajattelette tästä tai kerrotte omia kokemuksia :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
luultavasti poika ei ole yhtä tosissaan kuin sinä. kreikassa asuneena tiedän, että kaikki miehet flirttailevat siellä, ilman sen suurempia tarkoitusperiä. nuo sinun ilmaisemat hellittelynimet ovat ahkerassa käytössä ja niillä kutsutaan myös hyviä ystäviä (ei välttämättä seurustelukumppania). minun mielestä tuota ei voi todellakaan kutsua seurusteluksi, ei kai nyt voi sanoa seurustelevansa ihmisen kanssa, jota ei ole edes nähnyt.
kysy pojalta suoraan missä mennään, muuten joudut todennäköisesti pettymään.
nuori, kalastele vielä, mutta pidä hubaa myös netissä- ton en usko olevan vakavaa...
No jatkanpa nyt vielä vähän tätä minun tarinaa:D Eli olen nähnyt myös pojan äidin todella monta kertaa web-kameran kautta.Ja poika itse jopa ehdotti että äitini saisi nähdä hänet.Välillä tuntuu melkein kuin poika olisi tässä se joka on enemmän tosissaan..Hän myös on kertonut kuinka paljon välittää eikä haluaisi menettää minua.Ja että hän ei halua päästää minua pois sitten kun vihdoin tavataan..
Mutta joo...se on totta että minun pitää kysyä missä mennään.Vaikka vähän pelottaakin kysyä sitä :S
Tiedän mitä tarkoitat.
Rakastuin yhteen kreikkalaiseen syvästi kun tapasin hänet Suomessa n. pari vuotta taaksepäin. Vaikka olinkin nuori, tunteeni olivat aitoja. Tällä hetkellä yhdessä albaani/kreikkalaisen kanssa...
mitä tulee teidän juttuun, on vaikea sanoa seurusteletteko. Ainakin kannattaa odottaa että tapaatte ja sitten katsoa jos tunteet tulevat syvemmiksi ja jos sitten seurustelisi!? Myöskin kaukosuhteet ovat aina vaikeita, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Mä uskon aitoon rakkauteen. Jos on Uskoa,Toivoa ja Rakkautta on kaikki mahdollista. Ei voi siis sanoa etteikö kaukosuhteet onnistu. Mulla onnistuu. Joka päivä kalvaa ikävä, mut sen kanssa on oppinut elämään. Elämä kasvattaa. Ymmärrän myös kysymykset joita pohdit, mutta yritä lakkaaa murehtimasta. Kun näette, niin aika näyttää miten teidän käy. Nauti nyt tästä hetkestä ja muista; Jos ei muuta, niin ainakin sait tilaisuuden tutustua niin ihanaan poikaan. Muistot ainakin säilyy.
en tjua nitä mesesuhteita...ei kai toisen kanssa voi sanoa seurustelevan, jos ei ole toista edes nähnyt. lapsellista ja naiivia.
pentujen touhua. Hyvä kamunikin joskus 6. luokalla kutsui jtn chatissä tapaamaansa ja pelkästään netissä näkemäänsä poikaa poikkiksekseen.
Mutta hyvä vaan jos oot tyytyväinen hänen kanssaan, suomalaiset miehet on usein ikäänsä nähden paaaaaljon lapsellisempia kuin muut eurooppalaiset
kyllä ne "mesesuhteetkin" voivat olla ihania ja siellä voi keskustella reaaliajassa. eivät ne ole sama asia kuin oikeet suhteet, mutta ihanan tyypin kanssa mesessä juttelu on todella ihanaa ja kyllä silleen voi rakastuukki
ystäväni antoi minulle erään turkkilaisen miehen meseosoitteen ja sitten aloimme jutella mesessä ihan niitä näitä. ja sitten rakastuin. ja hän rakastaa myös minua. olen nähnyt hänen äitinsä kanssa mesessä ja melkein koko perheen.ensimmäisestä keskustelustamme asti olemme pitäneet yhteyttä joka ikinen päivä. soitellaan myös silloin tällöin mutta se on kallista. joten tekstaillaan mielummin. ja kirjeitä kirjoittelemme. hän on lähettänyt minulle lahjoja ja valokuvia. on menossa pian armeijaan..ja heti kun täytän 18v lähden hänen luokseen turkkiin. emme jaksa niitä viisumisotia joita joituisi tekemään hänen tullakseen tänne. ja hän ei myöskään asu missään marmariksessa ym,(uskon kyllä että sielläkin ihan kunnollisia miehiä löytyy)vaan vähän "syrjemmässä" ja ihan yliopiston käynyt ja kahta työtä tekevä. tiedän kyllä kuinka naurettavalta kuulostaa sanovansa seurustelevansa kun jossain mesessä nähnyt. en olisi ikinä uskonut rakastuvani ihmiseen jota en ole koskaan nähnyt in real life. mutta jonkin aikaa joutuu vielä venaamaan näkemistä ja se on sitten sen arvoista! onnea teille todella paljon!! ;) ja älä välitä muiden ihmisten mielipiteistä, en minäkään.