ei näin

Mistä näitä psyykkisiä vampyyrejä aina sikiääkin?? Mulla oli pari vuotta sitten tasan sama tilanne bestiksen kanssa, aina oli ihmissuhdeongelmaa ja muuta purkamista vaativaa hankaluutta, joka sitten kaadettiin kerta toisensa jälkeen minun niskaani, minun ratkaistavakseni.

Aina otin osaa hänen huoliinsa, ratkoin ongelmia, autoin, tuin ja ymmärsin, mutta toimiko tämä vastavuoroisesti myös toisinpäin?? Ei todellakaan.

Jos itse kaipasin kuuntelijaa ja tukevaa olkapäätä, ei sitä ainakaan bestiksen suunnalta löytynyt, minun huoleni sivuutettiin turhana kitinänä. Toisaalta, kyllähän hän ainakin jotain kuunteli minunkin ongelmistani, seuraavassa riidassa käytti huoliani ja murheitani aseina minua vastaan.

Tällaiset yksipuoliset ihmissuhteet eivät pitemmän päälle toimi, kunnioituksen ja välittämisen on oltava molemminpuolista. Ihmissuhteet on sekä antamista että ottamista, mutta niiden tulisi olla suurinpiirtein tasapainossa, hyvin pian muuttuu ahdistavaksi jos aina vain toinen antaa kaikkensa ja toinen tyytyväisenä ottaa ja vaatii vielä lisää.

tuon, niin mä voin ottaa ystäväsi roolin. Vaikka en tiedä, haluatko sitä.

Viestistäsi ei tosin tule huono olo, eikä huono omatunto. Mulla on ainakin ystävä, joka löpisee omista ystävistään, elämästään ja asioistaan. Luonnollisesti mulle tulee siitä jotain mieleen, ja kun ystävänikin löpisee kaikenmaailman asiat kritiikittä, vastaan usein sitten, mitä mieleen tulee. No, ne mun jutut on vaan mun juttuja, eikä niihin tarvi mitään kommenttia sanoo. Mut ihmiset kai, jotka ite kaipaa kommentteja, antaa niitä kommentteja muillekin. Vaikee tietää, kun on vaikee kysyä, että mitä toinen haluaa tai kaipaa. Mutta musta on kiva, kun ystäväni osaa olla niin avoin, se on opettanut muakin avoimeksi, sellaiseksi, etten ota asioita niin vakavasti.

Mä oon muuttanut kultaisen säännön sellaiseksi: että käyttäydy muita kohtaan, kuten he haluaisivat itseään kohdeltavan. Toivo, että saat jotain takaisin. Musta se: käyttäydy muita kohtaan, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan, ei vaan toimi.