Onko naiset teille tärkeää, että avopuolisonne huomioi teitä ihan tällaisillä yleisillä "pikkuseikoilla" kuten avaa teille oven, tai kantaa teidän puolestanne raskasta laukkua? minulla on mies, joka ei ota huomioon tällaisia asioita, johtuen varmasti hänen kasvatuksestaan. Välillä se kyllä ärsyttää...
Entä onko teille tärkeää, että puolisonne ostaa teille jonkin lahjan aina välillä riippumatta päivästä tai yllättää teidän jotenkin? minusta se on kyllä oikea piristysruiske harmaan arjen keskellä... mutta puolisoni harvemmin antaa ikinä mitään, vaikka tietää mistä pidän. *Hyvä huokaus*
Naisten mielipidettä kaipailen
15
2693
Vastaukset
- Avovaimo viimeiset 2 vuotta
Minusta on mukavaa, kun mies avaa oven, kantaa raskaan kassin ym... Sitä tuntee tietynlaista arvostusta, kun toinen ottaa tuollaisissa asioissa huomioon.
Ja noista lahjoista en niin osaa sanoa, mutta kyllähän se on kiva, kun toinen tuo joskus vaikka suklaalevyn tullessaan.
Mielestäni sinun, aloittaja, kannattaa keskustella asiasta miehesi kanssa. Kerro hänelle, että arvostaisit todella paljon, jos hän ottaisi esim. noissa edellämainituissa asioissa sinua huomioon.
Hän ei ehkä tajua sitä, että sinä kaipaat sellaista.
Ja turhaa syyttää kasvatusta.. Nyt eletään tätä elämää, ei sitä elämää, jota hän on elänyt lapsena. Jokainen koira oppii uusille tempuille! ;) - tasa-arvon aikana
On miellyttäviä tapoja, on kyllä. Mieheni tietää että pidän niistä, lahjoja ei tosin tarvitse kantaa kotiin mutta nuo ilmaiset huomiot ovat ihania.
Btw, osaatko itse luetella ne pikkuseikat josta TIEDÄT että miehesi tykkää? Mitkä ne ovat? - molemmille
saan oveni avattua ja kassini kannettua, en odota sitä mieheltäni.
Hyvät tavat sopii myös naisille ja yhtä hyvin avaan oven miehelle. Minusta on turhaa huomion hakemista. Riittää kun mies tekee oman osansa kotitöistä! - nuunuu68
Arki kai se koittaa kaikille. Siihen pitää tottua. MUTTA: muistatko sinä miestäsi muuloin kuin merkkipäivinä? Ei ole meidän yksinoikeus tulla huomatuksi(toteaa hän ainaista valitustaan häveten..), kai...
- VAPPUPALLON
terveisin nainen 32vee!
Me ainakin arvostamme suhdettamme ja haluamme molemmat ilahduttaa toista sekä arjessa että lomaillessa.
Samanhenkinen seura on kiitollisuuden aihe,
mutta miehesi voi myös "opetella" arvostamaan suhdettanne ja yllättämään joskus. Edellyttäen tietenkin, että on itse kiinnostunut kohentamaan tapojaan.
ja sinä myös ;) - olemassa?
Minulla on myös mies, joka ei tee koskaan mitään ylimääräistä minun hyväkseni ja täytyy sanoa, että tulee paha mieli jos sitä ajattelee. Yritän olla ajattelematta liikaa sitä asiaa ja miettimättä mitä muut naiset kertovat miestensä tekevän. Minä hemmottelen miestäni siitä huolimatta ettei se ole vastavuoroista, koska tykkään ilahduttaa häntä välillä ja on kiva kun hän on iloinen ja rentoutunut.
Ehkä meitä ihmisiä on kahta sorttia, toiset ovat romanttisempia ja toisilla taas on koko ajan jalat tukevasti maassa, eivätkä edes tahdo mitään huomionosoituksia? Tuolla alempana joku nainen kirjoittaa, että se on tasa-arvoa, ettei mies tee raskaita hommia naisen puolesta kuten kanna kauppakasseja tai availe ovia. Ehkä sen voi noinkin nähdä, mutta minä en näe sitä yhtään epätasa-arvoisena, jos fyysisesti vahvempi (minä olen 155 pitkä ja painan 50 kg, kun taas mieheni on puolet painavampi) tekisi enemmän raskaita töitä, minusta se olisi vain oikeus ja kohtuus. Useimmat naiset tekevät esim. enemmän kotitöitä, leipovat pullaa (en tunne yhtää miestä, joka ei rakastaisi tuoretta pullaa..), korjaavat vaatteita ym., joten eipä se mies siinä häviölle jää. - --- --- ---
koska itsekin huomioin kumppaniani todella paljon sellasilla pikkuviesteillä, kiitoksilla, välillä ostan lahjoja, kannustan jne. oli se muistaminen nyt sitten henkistä tai ihan jotain konkreettista, niin kyllä, on tärkeää.
mä olen aikalailla itsenäinen kyllä, ja maksan itse laskuni ja elän elämääni, mutta kohteliaisuus ja toisen huomioiminen on ihan semmosia normaaleita asioita, -tai niitten pitäisi olla! mun mielestä se ei ole itsenäisyyttä tai tasa-arvoa kummaltakaan, että niitten asioitten varjolla voi toista kohdella kun arkista paitaa ja itsestään selvyyttä.
tosin sellasta miestä joka sen tajuaa, et tule kyllä helposti löytämään. käytännössä mulle on käynyt niin, että kun mä teen tasa-arvosesti kaikkia töitä, myös niitä "miesten töitä" niin yht'äkkiä saankin tehdä suhteessa kaiken, ne JA kotityöt, ja kun itse huomioin ja muistan miestä, hän voi laiskistua ja todeta että "emmä osaa tollasia juttuja, kun mä oon tällänen jörrikkä" ja se siitä molemmin puolisesta antamisesta, ja kaikenmaailman elämän filosofioita ja periaatteita käytetään selityksinä, miksi ei tarvi kun ostaa kukkapuska kaupasta silloin tällöin ja jättää muut "hömpötykset" sikseen. kunnes mä jätän ne. sitten itketään ja soitellaan perään ja mourutaan kun "sä olit mun elämäni nainen", sillai, et nii, no, liian myöhästä sitä nyt on tajuta, koska sä et todellakaan oo mun elämäni mies.(ja ei, toista mahdollisuutta on turha antaa, koska hetken päästä se on vaan miehelle merkki siitä, että sä sittenkin oot niin riippuvainen, että ei tarvi enää tehdä mitään...ethän sä sitä koskaan oikeesti jättäs...)
että tarinan opetus on se, että kaikki ne ihanat asiat kyllä kuuluisi parisuhteeseen, ne piristää arkea ja itseasiassa luo seikkailua suhteeseen. ja sä voit itsekin niitä tehdä ja toteuttaa, suurella todennäkösyydellä et kuitenkaan tule saamaan sen kummemmin mitään takasinpäin. niitä miehiä, jotka vaivautuu, on ilmeisen vähän. joten jos sä aijot olla miehen kanssa vakisuhteessa, niin ei, et sä sitten mitään sen kummempaa tuu saamaan.
kysymys on valinnasta, jos aijot olla saman miehen kanssa, sä oot se arkipaita ja itsestään selvyys, varma nakki jne. tai sitten sun täytys valita lyhyet suhteet, missä mies vielä liehittelee, kun se luulee, että voi sitten lopettaa, kun sä olet noita yllämainittuja asioita. tosin, sitten sun täytyy pystyä jättään se, kun suhde vakiintuu, ja toisaalta jos sä haluat kokea mitään tunteita, niin siihen saakka sun täytyy pystyä oikeesti tykkäämään siitä. sitten repästä ittes irti ja jättää se... niin, no.
että näin. mutta jokaisella on oikeus valita. mä kattelin sen 15 vuotta näitä "kunnollisia suhteita " ja kuuntelin selityksiä, ja "kohtasin sen arjen", ja sitten mä päätin, että kiitti mulle riitti. sen jälkeen suhteet onkin olleet paljon kivempia. ero raastaa, mutta kun kerran oppii kunnolla sen, että aina siitäkin selviää, niin eipä se mitään.
toivoisinko, että vastaan tulisi unelmieni mies, joka olisi siis ihminen ja mies, joten epätäydellinen, mutta huomioiva ja kohtelias, romanttinen ja mies, joka haluaisi elää naisen, ihmisen KANSSA, yhdessä, jakaen ja yrittäen tehdä elämästä mielenkiintoista? jota voisi oikeasti rakastaa? joo, toivon, mutta en usko. eikä vielä oo tullut ketään joka ei sitten oliskin 4-6 kuukauden päästä jotain ihan muuta, kun mitä alussa esittää.
semmosta se on. valinta on meidän.- yx onnellinen
Se on semmonen herkkä, romanttinen, huomaavainen, tykkää mun lapsista...
Itse tykkään myös hemmotella miestä ja se on sen mun mielestä ansainnutkin =).
Ovi aukeaa sille, kuka ehtii. Raskaita ei anna mun kantaa, jos on itse paikalla.
- xxxxyyyy
Tekeekö miehesi jotain muuta jolla huomioi kuten esim. tekee osansa kotitöistä?
Kaikkea ei voi saada ja kukaan ei ole täydellinen.
Meillä mies yllättelee lahjoilla ym. mainituilla huomion osoituksilla,mutta kotitöihin ei herra vaivaidu...joka sekin olisi kai hyvän tavan mukaista että vaivaituisi...- kyse on enemmän siitä
mitä puuttuvia "ominaisuuksia" sietää ja mitä ei. Jollekin toisen pieni asia on just se mikä voi suorastaan kaataa toisen liiton. meitä on niin moneksi.
joustoa polviin ja sietokykyä lisää
- villiruusu-kristalli
ihan kiva kun mies huomoisi mutta ehei ei mun ukko.
Joskus harvoin siis TOSI HARVOIN se jotain tekee ja tuo mutta en enää ees halua saada siltä mitään enkä harvoistakaan kerroista osaa iloita vaan välinpitämättömänä sivuutan kaiken.
Oon tottunut eikä kummemmin häiritse. - pitää huomioida itsekin toinen
Ei me naiset voida vaan odottaa pelkkää ihanaa miehiltämme, tollaisen pitää pelata toisinkin päin ja ihan avoimesti ja automaattisesti puolin ja toisin.
- pikkytyttö
ei se oven avaaminen mitenkään tärkeää ole, musta on kiva että availlaan vähän vuorotellen toisillemme ovia.. mutta toisen huomioiminen on kyllä ehdotonta arjessa. ihan siis pienet asiat on niitä tärkeitä: se että tiskaa vaikka olisi toisen vuoro tai yllättää vaikka kirjoittamalla muistilapulle jotain ihanaa.. hellät sanat ovat meidän arkipäivässä edelleen mukana, ja suukkoja satelee aina, ja takana on kohta kolme vuotta yhdessä asumista.
ja se laukku asia. tottakai miehen tulisi kantaa raskaammat tavarat, mutta välillä voi sitä miehenkin taakkaa helpottaa ja yllättää omasta puolestaan kantamalla kauppakasseja ;)- pikkytyttö
se olen minä tosiaan meidän suhteessa joka yleensä vie kukkia puolisolle! :D mutta musta se on vain mukavaa, on mieskin tajunnut tuoda niitä kukkia silloin tällöin kun näin vihjaisee ;)
ja tuli mieleen vielä että ne parhaat yllätykset ja lahjat on jotain ihan pieniä ja hassuja. vaikka se että asetteleekin ruoan tällä kertaa vähän hienommin ja juhlallisemmin, tai laittaa ne vaikka naaman muotoon... semmoista
- dassddsakjkdsa
Kyllä musta on ihanaa, kun mies avaa mulle oven, eikä pelkästään ravintolassa, vaan ihan vaan silloinkin kun tullaan kotiin :) Ja sekin on kivaa kun mies kantaa kassit. Aina tosin vastustelen ja sanon, että jaksan kantaa itsekin, eikä ole pakko avata ovea, mutta kyllä mä siitä silti tykkään :)
Varsinaisia lahjoja ei ole ilman syytä ostellut, mutta pelkästään sellainenkin on ihanaa, kun toinen kaupasta tullessaan on tuonut suklaalevyn tai vaikka ihan vaan mun lempimehua, kun on ajatellut mua :) (Emme asu virallisesti yhdessä, että periaatteessa on eri jääkaapit ja omat ostoksensa kummallakin)
Kyllä kaikenlainen huomioiminen osoittaa sen, välittääkö... Ennen nykyistäni seurustelin miehen kanssa, jolle tunteitten ilmaisu oli tosi vaikeaa. Kertaakaan seurustelumme (4kk) aikana hän ei sanonut tykkäävänsä musta. Olihan se mulle tietysti selvää ja sen näki hänestä, mutta kyllä sen välillä haluaisi kuullakin... Ihanaa kun nykyinen sanoo vaikka monta kertaa päivässä rakastavansa! Entinen osti kyllä muutaman (kömpelön) lahjan, ehkä sitten sillä tavalla yritti kertoa tunteistaan, ihan sööttiä :) Kuitenkin ne sanatkin olis tärkeitä... Ensimmäisen kerran hän sanoi pitävänsä mua kauniina, kun olin jättämässä häntä. Nykyinen sanoo joka päivä. Kyllä siinä tuntee itsensä ihan toisella tavalla arvostetuksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242233Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1372131Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2161847Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2601524Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341417Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5651216Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501018Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse353959Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115949