Olen kauan lukenut näitä sivuja en malta enään olla sanomatta mitään on niin paljon ihmisillä kysyttävää.En pyri vastaamaan kaikkiin,mutta tietysti kysyä saa ja vastaan,jos osaan.
Mun ensimmäinen koira oli Suomenpystykorva,sain sen 10v lahjaksi.Hieno koira ja lapsen paras ystävä ja asui kerrostalossa tosin kesät maalla kotipaikassa.Eli 15v.
Sitten asiaan niistä LAPPALAISISTA.
Paimentolainen vai ei.Jos käytät näyttelyssä lappalainen varmaan pärjää paremmin,en osaa omalta kohdalta vastata,kun en ole koiriani esitteille vienyt.Mulle riittää,kun joku tulee lenkillä vastaan ja sanoo onpa se nätti ja kiltti.Ne on ihmisrakkaita.Lappalaiset meinaan.
Ensimmäinen Lapinkoira(nyt tiedän)oli paimentolainen.Eli 14v terveen elämän.
Toinen oli Lapinkoira(puhdas)kuoli tapaturmaisesti(en halua puhua asiasta),mutta asiasta kuitenkin sen verran,että se aika tulee joskus eteen ja hyvän kaverin on aika lähteä huilaamaan ikuisesti ja se on sinun päätettävissä milloin aika on.(pakko pitää tauko vedet silmisä)
Nykyinen on Paimentolainen.En puutu jatko koulutukseen. Materiaalia löytyy joka kolkasta.
Tää on vaikea osuus:Lappalainen on perheen(lauman) jäsen,mutta se on nokkimis järjestyksessä viimeinen,mutta rakastettu.Muuten se ottaa vallan koko laumasta.Yhden se ottaa johtajaksi ja se johtajan paikka on PIDETTÄVÄ!
Yksin se ei viihdy.Tarkoitan,jos olet päivät töissä.Se kaipaa paljon virikkeitä.
Esim.Mun kaveri on nyt jo 9v,mutta alkaa vasta rauhottumaan.Aamu alkaa,kun se käy kyttäämässä joko mä olen hereillä,jos leikin nukkuvaa se huokaisee syvään ja käy lattialle maate.
Kun se huomaa,että olen herännyt hypätään viereen(sänkyyn ja sohvalle päästö olkoon jokaisen oma asia)siinä me sitten loikoillaan ja mä höpötän sen korvaan kaikenlaista.
Sitten mennään kahvin keittoon ja kaveri saa leivänpalan.Ennen,kun kahvi on valmista mua tyrkitään aamunlehdellä,joka annetaan siististi käteen palkkioksi PIENI puikko.Yleensä muissa kiitokseksi riittää rapsutus.
Mä olen ja vaimo myös aina puhunut koirille,kuin se olis ihminen(perheen jäsen vaan sen nokkinisjärjestyksen viimeinen)
Teitä voi naurattaa.No kerrompa yhden esimerkin jonka olen tehnyt koirieni kanssa.
Mielestäni koiralle tulee uhmaikä missä katsotaan "lauman" paikkaa.Noin 3-5kk. Voi esiintyä usein.Eihän sitä kerralla uskota.
No niin tää lauman johtajuus.Mä siis silloin,kun uhmaikä tulee päälle annetaan lattialle en minä anna,vaan salaa joku muu sillä ei ole lupaa siihen. Tulen myöhemmin kuviohin mielellään ulkona,jotain tosi herkkua ja se on jo päässyt herkun makuun.Siinä vaiheessa tulen minä kuvioihin kontaten.Pentu puolustaa ateriaansa hampaat irvessä ja muristen.Minä murisen vielä kovempaa ja näytän hampaita,teen vale hyökkäyksiä ja vaadin kättä(tassua)apuna käyttäen herkun itselleni.Elä anna periksi voi tuntua hurjalta.Kyllä se herkku sieltä luovutetaan.
Seuraavaksi tulee esim.perheen Äiti tai lapsi,joka saa osansa lauman johtajan syötyä.Pentu kuolaa vieressä,mutta sille on näytettävä paikka.(murina yleensä auttaa)
Kun muut on ruokailleet pentu saa herkun mistä kukaan ei ole syönyt palaakaan.
TÄMÄ ON TÄRKEÄTÄ.Kun pentu syö muu "lauma" oleilee pennun ympärillä ja näyttää kuinka TÄRKEÄ OLET rapsuttelee,silittelee,mutta ateriaan ei tässä vaiheessa kosketa ja tietää varmasti osansa saavansa ruuasta.Sitä on myös otava riittävästi,muttei halkeamis pisteeseen.
Mä olen varmaan monien mielestä julma,mutta mä saan ottaa koirani suusta vaikka minkä namipalan ilman rähinää.
Yleensäkin LAPINKOIRA kaipaa paljon virikkeitä.
Se kaipaa sinun seuraa ja haluaa olla sinun mieliksi ja sinun paraskaveri.Minulla ei ole ollut,kun narttuja en puutu siihenkään asiaan jokaisen oma asia kumpi on mieluisampi.
MUUTAMA SANA VIELÄ.VASTAAN MIELELLÄNI,JOS ASAAN.
-Ei pieni namipala tottelevaisuudesta pahaa tee,kun se annetaan heti.
-Meillä ei haukuta.Paitsi,jos kuuluu asiaan kuulumattomia ääniä ja silloinkin vain hillitysti.Esim.olen koirani kanssa usein asunto-autolla reissussa ja se nauttii siitä.Se vartioi autoa aivan "sairaasti".Sanoin kerran reissukaverille mee autoon tossa on avaimet mä vien loton.Ei päässyt kaveri autoon,vaikka ovat muuten "sydänystäviä".Kerran levähdys paikalla olimme yötä.Koira nosti keskellä yötä hirveän metelin.Asunto-auton ovesta yritettiin sisään.Saatuani verhot pois ikkunan edestä näkyi vain auton perävalot.Niin,että kyllä meillä sittenkin haukutaan.
-Vielä joku taisi kirjoittaa mökkien "reviireistä".Luin aikoinaan asiasta ja on toiminut aika kiitettävästi(meillä riippuu naapureista,saahan se nyt tänne tulla vaikka en minä ole antanut lupaa)
-Olen tehnyt pentu aikaan ennen 6kk hihnan kanssa raja kierroksia aivan rauhassa ja jos mennään väärälle puolelle olen käskenyt pois.
Monta kertaa sen joutuu tekemään ilta lenkki on mielestäni hyvä ollaan vähän niin kun ilta toimilla on paras puhti poissa.Muista,että se reviiri täytyy saada rauhassa haistella ja merkata.
-Tulipahan runoiltua.Vaan,kun on kysymys mun parhaasta ystävästä tuli tekstiä.
-VIELÄ YKSI PYYNTÖ! ÄLÄ KOSKAAN LYÖ SITÄ!!
Antakaa ihmeessä palaitetta.Mä haluan myös oppia uutta.
SUOMENLAPINKOIRA
14
1533
Vastaukset
- Tuisku ja sen poika
..kuulosti. Meilä on kaksi urosta. Isäkoira on nyt 13,5 v ja poika 9v. Parhaat kaverukset. Kuin paita ja p*. Mitä toinen sitä toinenkin, - se nuorempi. Oli uskomatonta seurata miten isäkoira opasti pentua, kun se tuli meille. Isä piti huolen ettemme lellineet pentua liiaksi. Ärisi ja osoitti mieltä, meille, mutta pennulle oli sävyisä, ja sen voimien kasvamisen mukaan se lisäsi vauhtia niitten keskinäisissä leikeissä - esim antoi pennun 'voittaa' (sukan, lelun, saappaan... mitä ne nyt sitten retuuttivatkaan) Antoi sen temmeltää päänsä päällä, mahan päällä, vetää housukarvoista, niskasta, joskus välillä urahti ja haukahti, että nyt seis, ei liikaa. Ja ne panit ja 'natskut'.. niitä ne harrastavat vieläkin (isä on kyllä jo vähän vanha!), painia ainakin. Pentu tulee, ja heittäytyy isän teen, usuttaa, ota kii ota. Ja sitten se alkaa. Se on kuin tanssia, lähes äänetöntä, jotai selaista isoista ja leikkiuhmakasta örinää ja urinaa kuuluu.
Ja varmaan monia asioita se opetti pennulle, joita emme huomanneetkaan - ihmisiä kun olemme. Pennun tuloon asti isäkoira oli nukkunut 5 vuotta makuuhuoneen nurkassa lattialla, mutta sitten. Se loikkasi meidän jalkopäähän! Pentua se ei antanut sänkyyn nostaa, ei, se oli kerta kaikkiaan että ei käy. No, järjestelystä ei koitunut mitään ongelmia. Pentu nukkuu edelleen sängyn alla - ihan tyytyväisenä. Ja isä sängyssä. Kaikki tyytyväisiä.
Koiramme ovat eloisia, terveitä ja luonteeltaan ja aivan erilaisia temperamentiltaan. Isä vilkas, huolestuvainen, valpas, ilmoittaa 'asioita' (tiellä kävelee joku, esim hevonen tms..sauvakävelijä) Isäkoira on meidän touhuissa mukana päivät pääksytysten, ja tietenkin pentu myös on siinä mukana, mutta sillä on ihan omat juttunsa. Se on tavattoman lunki, mutta päättäväinen - jos tarvitaan. Auta armias jos joku tuttu, minä esim, yritän leikata sen kynsiä! Tai jos isökoira menee vahingossa, ihan vahingossa, lähelle sen ruokakuppia: Öööuurhhhg... ja sitten.. Mitkä äänivarat. No, tuttu koiraihminen, vieras, kyllä saa leikata, harjata jopa housut, jopa hännän. Minä voin kyllä ottaa sen ruokakupin, jos on syytä. Harvoin on. Puhumme niille jatkuvasti. Niille selitetään kaikkia asiat. Kyllä ne ymmärtää :)
Pihalle vaikka on aitaus ei niitä jätetä jos ollaan pois - eikä yöksi, ei koskaan (talon lähellä kulkee peuroja ja hirviä.. yms, kettuja)
Kumpikaan ei ole koskaan käyttäynyt aggressiivisesti - mitä pieniä valehyökkäyksiä joskus kun tulee 'epäilyttäviä' tyyppejä tiellä tai polulla vastaan. Mutta ne tottelevat meitä.. hm.. joten kuten. Eivät karkaile, .. no onhan meillä talon ympärillä iso aitaus.
Emme erityisesti harrasta mitään tokoa tai muuta vastaavaa, eikä käydä näyttelyissä (paimensukuisten katselmuksissa käydääm moikkaamassa tuttuja), mutta ovat nämä silti oppineet yhtä sun toista. Pääasiat, istu, paikka, tänne, etsi, seis, takasin, tänne, ei sinne, tassua, pussaa, kuiskaa, älä koske, maahan (ihania kun ne kevät noita ihan saman tahtiin).Ja miten innokkaita nämä ovat vaikka mihin missä saa käyttää aivoja! Etsitään leluja, nameja, ollaan 'piilosta'.. Joskus oltiin huolissamme, että pentu onkin 'Tuiskun' koira eikä meidän! Kun kutsutaan niitä sisälle, niin pentu katsoo ensin isäänsä, että mitäs tuo tekee. Jos isä tottelee, niin sitten mäkin!
Huikein uroteko meidän koirilta oli kun eräänä aamuvarhaisena emohirvi loikkasi koira-aitauksen yli pihalle, missä mies seisoi ja töllisteli aidan takana seisovia hirviä - olin itse portailla kun se tapahtui. Hirvi nousi takajaloilleen ja ponkasi pihalle. Miestä vietiin ja lujaa, - no hän kaatui selälleen (maa jäässä). Koirat molemmat hurjina siinä, menivät se aivan vauhkon oloisen hirven jalkoihin melkein kiinni. Halvauksen sain.. seivoin siinä tumput suorina, ehdin ehkä ajatella, että tähänkö tämä loppui.. Mutta koirat, ne pitivät niin hurjaa meteliä, niin uskomatonta, mutta ne ajoivat, siis ajoivat sen takaisin samaa tietä kuin se oli tullut! Hirvi koikkelehti puutarhassa (sillä oli mukana vuotinen vasa, joka könötti turkki pörröllä niillä sijoillaan mistä sen aamulla mies oli huomannut) edestakaisin koirat kintereillään. Ne saivat sen muuttamaan suuntaa JUURI kun mies makasi sen hirven edessä selällään! Oltiin hyvin hiljaisia koko se päivä. Nämä koirat! Mikään ei korvaa niitä, ne eivät ole ihmisten 'sijaisia', eivät lasten korvikkeita, eivät minkään korvikkeita. Ne ovat eläimiä, elämäntovereita. Hyvin viisaita. Eläinhän se on hirvikin, varmasti viisas myös.. noh... hm.. en tiedä miten se mitattaisiin, mutta sen katseesta näki, että se on villieläin eikä siihen saisi mitään kontaktia, ei mitään, tuskin koskaan. Mutta koiriin ollaan saatu.- PAIMENTOLAINEN2
Kiitos,kun vastasit.Eilen jo ehdin ajatella,ettei tämmöistä höpinääni kukaan jaksa lukea.
Se on hieno kirjoitus teidän kavereista.
Mä luin sen läpi suitsait,mutta silti tunteet nousi pintaan.
Nyt pakkaa vappu päälle.Olisi kiva kirjoitella koirakuulumisia vapunkin jälkeen.
Ja muutkin lappalaisen kaverit ovat tervetulleita keskusteluun mukaan.Ja toivottavaa.
HAUSKAA VAPPUA! - Lappalaiskoiriensa ihminen
PAIMENTOLAINEN2 kirjoitti:
Kiitos,kun vastasit.Eilen jo ehdin ajatella,ettei tämmöistä höpinääni kukaan jaksa lukea.
Se on hieno kirjoitus teidän kavereista.
Mä luin sen läpi suitsait,mutta silti tunteet nousi pintaan.
Nyt pakkaa vappu päälle.Olisi kiva kirjoitella koirakuulumisia vapunkin jälkeen.
Ja muutkin lappalaisen kaverit ovat tervetulleita keskusteluun mukaan.Ja toivottavaa.
HAUSKAA VAPPUA!Kovasti kiva lukea teidän kirjoituksia :D
- PAIMENTOLAINEN2
Lappalaiskoiriensa ihminen kirjoitti:
Kovasti kiva lukea teidän kirjoituksia :D
HAUSKAA VAPPUA VAAN KAIKILLE!
Kyllähän niitä tapahtumia on sattunut vuosien varrella ja niistä on mukava kirjoitella.
-Vaan joskus tulee mieleen mahtaako kaikki uskoa mitä kaikkea on tapahtunut?
-Nyt alan vapun viettoon.Jos saan ahaa elämyksen kirjoittelen jonkun tarinan.
-JA SITTEN.KAIKKI MUKAAN.KERTOMAAN TARINOITA MEIDÄN PARHAISTA KAVEREISTA TÄLLE PALSTALLE.
-JA NIMEN OMAAN ROTUUN KATSOMATTA. - Tuisku ja Tuiskun poika
PAIMENTOLAINEN2 kirjoitti:
HAUSKAA VAPPUA VAAN KAIKILLE!
Kyllähän niitä tapahtumia on sattunut vuosien varrella ja niistä on mukava kirjoitella.
-Vaan joskus tulee mieleen mahtaako kaikki uskoa mitä kaikkea on tapahtunut?
-Nyt alan vapun viettoon.Jos saan ahaa elämyksen kirjoittelen jonkun tarinan.
-JA SITTEN.KAIKKI MUKAAN.KERTOMAAN TARINOITA MEIDÄN PARHAISTA KAVEREISTA TÄLLE PALSTALLE.
-JA NIMEN OMAAN ROTUUN KATSOMATTA...kaikkein ihanteellisimpia koirien omistajia. Tuisku tuli meille kun meiltä kuoli kissa (niitä oli ollut neljä perä perää, vanhuuteen kuolivat). Mutta kun oltiin muutettu aivan uskomattomaan paikkaan: Pienen kukkulan laelle vanhaan taloon melkein metsän keskelle. Tuli mieleen että täälläpä olisi koira paikallaan, kukkulalla vahtimassa. Niin sitten hain tämän Tuiskun, pentueen kaikkein vilkkaimman pennun, jota toiset eivät olleet halunneet. Sillä on ulkokierteiset takatassut. Ihastuin siihen, enkä ymmärtänyt koko tassujutusta mitään. Kasvattaja selitti sitten, että no ok sitten, ota se, saat alennuksen. Miksi! Minä kysymään. Nuo tassut, katso nyt. - Ahaa, no nuo nyt, mikä vika tuo on? - Ei mikään, sanoi kasvattaja. Eikä ole ollutkaan. Iloisempaa ja reippaampaa koiraa en tiedä tavanneeni. Terve on, ja hyvän pojan saimme astutuspakkioksi. Nämä koirat on meille parasta mitä tiedetään.
Niin, sitä vain, että kasvattajina olemme olleet lepsuja, ja tietämättömiä. Nämä ovat tavattoman 'aikaansaavia', ja ihan oikeasti perinteisesti työkoiria. Ne rakastavat tehtäviä, ne haluavat olla hyvää pataa omistajan kanssa, katsovat silmiin ja kallistelevat päätä, jos eivät heti ymmärrä, että mitäs sä nyt siinä sanot, että mitä 'mä teen?', ne haluavat että on kontakti ja jokin yhteinen asia.
Nämä tykkäisivät varmasti jos olisimme johdonmukaisemmin opettaneet niille erilaisia asioita, eikä vain 'leikkiä'. Tuiskun pennun emokoira on muuten 'rauniokoira', siis on oikein viralliset paperit, pelastusliivit joissa seisoo 'pelastuskoira' (vai mitä siinä lukee).
Kuulin vastikään radiosta, että (joku koirailta) koirille ei tulisi puhella kaiken aikaa, että ne huolestuvat!.. Voi, voi, tämä virhe ollaan tehty. Mutta en mä tiedä... Niin tyytyväisenä nämä ovat aina valmiit alkamaan mitä vain. Niin hyväntuulisia. Aina. Ei mitään mielenosoituksellista murjottamista, ei vaikka olisi jotain erimielisyyttä ollut. Heti kun kutsuu, että hei, tuu tänne, aletaas.. ja ne tulee heti, ja hännät heiluu, ja korvat on pystyssä ja liikkuu kuin kellon viisarit: no, mitäs nyt?
Ihan tämä arkinen yhdessäolo on se juttu.. Miten ne on meidän kavereita. Tuisku jostain syystä pelkää kun mies yskähtää tai aivastaa! (Mutta ei minun yskimistä)... se tulee minun luokse silloin! No, hetken päästä se jo on tekemässä sovintoa miehen kanssa. Ihan hassua.
Mutta sen sanon, että se joka ottaa Suomen lapinkoiran, sen pitää harkita voiko olla koiran kanssa aika paljon, siis että harrastaisi jotain agilitya tai jotain, että koira oppisi tuntemaan toisia koiria, ja käyttäytymään 'asiallisesti' ja pelotta, ja samoin toisia ihmisiä.. Nämä ovat niin sosiaalisia. Aktiviteettia, sitä saa olla vaikka kuinka.
Niin, en tiedä.. jos meille tulee joskus jotain ihmisiä, niin ensin nämä haukkuvat, mutta kohta ovat kerjäämässä huomiota! Mielistelevät vaikka nokikolaria.. Vaan kyllä luulen, että nämä huomaisivat jos joku - kuten se hirvi - ovat pahoilla aikein liikkeellä.
Joo, se voi olla että kaikkea mitä koirat keksivät ja mitä voi tapahtua, ei kaikki usko. Sen väliä..
Esim tämä Tuisku, alle yhden vuoden ikäisenä, oli mukana kun menin ensimmäisen kerran järveen uimaan, laiturilta sukelsin, niin ette arvaa.. tämä pieni koira, joka ei ollut vettä nähnyt kuin vesikupissa, syöksyi laiturilta minun perään! Uppiin painui, mutta pulpahti pintaan ja alkoi uida minua kohti. Se ihan varmaan tuli pelastamaan minua. Niin sen täytyy olla. Henkensä kaupalla ne molemmat sen hirvenkin jalkoihin menivät. Se oli todella totinen paikka. - Tuisku ja Tuiskun poika
PAIMENTOLAINEN2 kirjoitti:
HAUSKAA VAPPUA VAAN KAIKILLE!
Kyllähän niitä tapahtumia on sattunut vuosien varrella ja niistä on mukava kirjoitella.
-Vaan joskus tulee mieleen mahtaako kaikki uskoa mitä kaikkea on tapahtunut?
-Nyt alan vapun viettoon.Jos saan ahaa elämyksen kirjoittelen jonkun tarinan.
-JA SITTEN.KAIKKI MUKAAN.KERTOMAAN TARINOITA MEIDÄN PARHAISTA KAVEREISTA TÄLLE PALSTALLE.
-JA NIMEN OMAAN ROTUUN KATSOMATTA... siis tämä minulle tuli mieleen, kun luin kirjoituksesi, että kaikkea mitä kerrotaan paimensukusista lapinkoirista ei ehkä uskota, että aikanaan siis Lapissa, koiralle on voitu sanoa: Hae poro! Ja se on lähtenyt. Mennyt menojaan, asialle. Hakenut poron. Voinut viipyä matkalla ties kuinka kauan, mutta tullut poron kanssa kotiin.
Siis joku yksi poro jos on jäänyt laumasta ja kadonnut, niin koira on lähtenyt ties minne tunturien taakse, yksin, hakemaan yhtä poroa.. Tämä on minusta ihan uskomatonta, mutta totta se on.. On jotain mitä ne osaavat, mistä me ihmiset ymmärretä yhtään mitään.
Hasukaa vappua. - PAIMENTOLAINEN2
Tuisku ja Tuiskun poika kirjoitti:
.. siis tämä minulle tuli mieleen, kun luin kirjoituksesi, että kaikkea mitä kerrotaan paimensukusista lapinkoirista ei ehkä uskota, että aikanaan siis Lapissa, koiralle on voitu sanoa: Hae poro! Ja se on lähtenyt. Mennyt menojaan, asialle. Hakenut poron. Voinut viipyä matkalla ties kuinka kauan, mutta tullut poron kanssa kotiin.
Siis joku yksi poro jos on jäänyt laumasta ja kadonnut, niin koira on lähtenyt ties minne tunturien taakse, yksin, hakemaan yhtä poroa.. Tämä on minusta ihan uskomatonta, mutta totta se on.. On jotain mitä ne osaavat, mistä me ihmiset ymmärretä yhtään mitään.
Hasukaa vappua.Heippa!Tuisku ja Tuiskun poika.
Kiva,kun kirjoittelet.Mutta en mä mikään koira asiantuntia ole kauas pois se minusta.
-Sinä osaat kirjoittaa kivasti ja luen innolla vaimollekin tarinoitasi.Toivottavasti jatkamme täällä.Sitä toivoo varmasti myös Aru se on meidän koiran nimi.
-Pojan työkaveri(hän ei pidä mistään eläimistä)oli sanonut:Mä en ymmärrä ihmisiä jotka pitää elukoita kotonaan.Hetken mietittyä oli lieventänyt.No koira...sille,kun puhuu se ainakin luulee ymmärtävänsä.
-Tällä en halua loukata muiden eläinlajien omistajia on niitä aikoinaan ollut meilläkin linnuista,kaloista,marsuihin tulikohan kaikki lueteltua.
-No yksi tarina.Vaimoni on kotoisin maatalosta,mutta Aru ei ehtinyt nähdä siellä koskaan lehmiä eikä muitakaan vastaavia eläimiä vain kissoja sekä koiran.Sitten appiukko päätti hommata pässin ja lampaita.Rakensi ison aitauksen kanaverkosta entiselle heinäpellolle aitaus rajoittui yhdestä laidasta pihapiiriin.
-Kun Aru näki katraan ensikerran se etsi jostain kolon aitaukseen ja paimensi lauman pihapiirin lähelle eikä siinä ollut edes pässillä asiaa lähteä mihinkään.
- - Tuisku ja Tuiskun poika
PAIMENTOLAINEN2 kirjoitti:
Heippa!Tuisku ja Tuiskun poika.
Kiva,kun kirjoittelet.Mutta en mä mikään koira asiantuntia ole kauas pois se minusta.
-Sinä osaat kirjoittaa kivasti ja luen innolla vaimollekin tarinoitasi.Toivottavasti jatkamme täällä.Sitä toivoo varmasti myös Aru se on meidän koiran nimi.
-Pojan työkaveri(hän ei pidä mistään eläimistä)oli sanonut:Mä en ymmärrä ihmisiä jotka pitää elukoita kotonaan.Hetken mietittyä oli lieventänyt.No koira...sille,kun puhuu se ainakin luulee ymmärtävänsä.
-Tällä en halua loukata muiden eläinlajien omistajia on niitä aikoinaan ollut meilläkin linnuista,kaloista,marsuihin tulikohan kaikki lueteltua.
-No yksi tarina.Vaimoni on kotoisin maatalosta,mutta Aru ei ehtinyt nähdä siellä koskaan lehmiä eikä muitakaan vastaavia eläimiä vain kissoja sekä koiran.Sitten appiukko päätti hommata pässin ja lampaita.Rakensi ison aitauksen kanaverkosta entiselle heinäpellolle aitaus rajoittui yhdestä laidasta pihapiiriin.
-Kun Aru näki katraan ensikerran se etsi jostain kolon aitaukseen ja paimensi lauman pihapiirin lähelle eikä siinä ollut edes pässillä asiaa lähteä mihinkään.
-..noin nämä koirat tekevät: " Aru näki katraan ensikerran se etsi jostain kolon aitaukseen ja paimensi lauman pihapiirin lähelle eikä siinä ollut edes pässillä asiaa lähteä mihinkään."
Kun meillä on toisinaan kesällä vieraita, ja ollaan pihalla, niin vieraat eivät saisi mennä minnekään - heti alkavat paimentaa. Siis ei vessaankaan saisi poistua, kamala haukku heti, ja jos joku menee portista ulos, niin taas sama, koirat yrittää saada ne takaisin..ja lauman pysymään koossa.
Ja jos käy tutttavien pentuja näytillä ja kylässä, niin nuorempi alkaa heti leikkiä, hirmuinen meno, ja Tuisku, että se on huvittava, menee väliin, että älkääs riehuko. Sitten se itse kuin näyttää miten leikitään, säällisesti.. siltä se näyttää.
Itse asiassa nämä koirat - ja kai muutkin koirat yleensä, ovat rauhaa ja järjestystä rakastavia koiria. Kun sitten syyspuolella on pellon laidassa puimuri, tai jokin käsittämätön iso vekotin, niin siitäkös nämä riemastuvat, aivan kuin koko maailma olisi menossa mulin mallin - ensin sitä lähestytään, puimuria tarkasti tuijottaen, varovaisesti, ja sitten: hau hau..tai kun on autonrengaskasa verannalla vähän aikaa vaihdon jälkeen, niin ei, kylä siitä pitää ilmoittaa: Hau hau, tämä ei ole oikein tämä.. mitäs tämä on!
En minäkään ole asiantuntija. Mutta tunnen muutaman - ja tosi tarpeen ovat olleet. Jotain esim ruokailuun liittyviä vinkkejä ja kaikenlaisia neuvoja olen saanut, mitä ei eläinlääkäritkään ilman muuta voi tietää. Vanhempi koira on herkkämahainen (sai joskus noita 'suolikaasu'-vaivoja, siis niin pahoja, että olisi voinut vaikka kuolla (mahalaukkuun kertyy ilmaa, ja koiralla hirveän paha olla)ilman apua (ruokaöljyä yms kävelyttämistä vaikka keskellä yötä), mutta Yrjölän puurolla ja sopivilla nappuloilla on homma ollut kunnossa monta vuotta - ei enää kaasuvaivoja eikä 'kurahousupyykkiä' ollenkaan... siis nuo kauppojen valmismuonat eivät tälle sovi ollenkaan. - PAIMENTOLAINEN2
Tuisku ja Tuiskun poika kirjoitti:
..noin nämä koirat tekevät: " Aru näki katraan ensikerran se etsi jostain kolon aitaukseen ja paimensi lauman pihapiirin lähelle eikä siinä ollut edes pässillä asiaa lähteä mihinkään."
Kun meillä on toisinaan kesällä vieraita, ja ollaan pihalla, niin vieraat eivät saisi mennä minnekään - heti alkavat paimentaa. Siis ei vessaankaan saisi poistua, kamala haukku heti, ja jos joku menee portista ulos, niin taas sama, koirat yrittää saada ne takaisin..ja lauman pysymään koossa.
Ja jos käy tutttavien pentuja näytillä ja kylässä, niin nuorempi alkaa heti leikkiä, hirmuinen meno, ja Tuisku, että se on huvittava, menee väliin, että älkääs riehuko. Sitten se itse kuin näyttää miten leikitään, säällisesti.. siltä se näyttää.
Itse asiassa nämä koirat - ja kai muutkin koirat yleensä, ovat rauhaa ja järjestystä rakastavia koiria. Kun sitten syyspuolella on pellon laidassa puimuri, tai jokin käsittämätön iso vekotin, niin siitäkös nämä riemastuvat, aivan kuin koko maailma olisi menossa mulin mallin - ensin sitä lähestytään, puimuria tarkasti tuijottaen, varovaisesti, ja sitten: hau hau..tai kun on autonrengaskasa verannalla vähän aikaa vaihdon jälkeen, niin ei, kylä siitä pitää ilmoittaa: Hau hau, tämä ei ole oikein tämä.. mitäs tämä on!
En minäkään ole asiantuntija. Mutta tunnen muutaman - ja tosi tarpeen ovat olleet. Jotain esim ruokailuun liittyviä vinkkejä ja kaikenlaisia neuvoja olen saanut, mitä ei eläinlääkäritkään ilman muuta voi tietää. Vanhempi koira on herkkämahainen (sai joskus noita 'suolikaasu'-vaivoja, siis niin pahoja, että olisi voinut vaikka kuolla (mahalaukkuun kertyy ilmaa, ja koiralla hirveän paha olla)ilman apua (ruokaöljyä yms kävelyttämistä vaikka keskellä yötä), mutta Yrjölän puurolla ja sopivilla nappuloilla on homma ollut kunnossa monta vuotta - ei enää kaasuvaivoja eikä 'kurahousupyykkiä' ollenkaan... siis nuo kauppojen valmismuonat eivät tälle sovi ollenkaan.HEIPPA TUISTUT!
-Kiitos taas tarinasta.Jatketaan jooko nyt vain on pitänyt hieman kiirettä.
-Sais vaan muitakin mukaan rotuun katsomatta.
-Sivuilla vierailijoita on ainakin ollut kiitettävästi niin,että muutkin mukaan.
-Nyt on pakko lähteä palataan sivuille.
-Terveisin ARU - JA SEN LAUMA
Tuisku ja Tuiskun poika kirjoitti:
..noin nämä koirat tekevät: " Aru näki katraan ensikerran se etsi jostain kolon aitaukseen ja paimensi lauman pihapiirin lähelle eikä siinä ollut edes pässillä asiaa lähteä mihinkään."
Kun meillä on toisinaan kesällä vieraita, ja ollaan pihalla, niin vieraat eivät saisi mennä minnekään - heti alkavat paimentaa. Siis ei vessaankaan saisi poistua, kamala haukku heti, ja jos joku menee portista ulos, niin taas sama, koirat yrittää saada ne takaisin..ja lauman pysymään koossa.
Ja jos käy tutttavien pentuja näytillä ja kylässä, niin nuorempi alkaa heti leikkiä, hirmuinen meno, ja Tuisku, että se on huvittava, menee väliin, että älkääs riehuko. Sitten se itse kuin näyttää miten leikitään, säällisesti.. siltä se näyttää.
Itse asiassa nämä koirat - ja kai muutkin koirat yleensä, ovat rauhaa ja järjestystä rakastavia koiria. Kun sitten syyspuolella on pellon laidassa puimuri, tai jokin käsittämätön iso vekotin, niin siitäkös nämä riemastuvat, aivan kuin koko maailma olisi menossa mulin mallin - ensin sitä lähestytään, puimuria tarkasti tuijottaen, varovaisesti, ja sitten: hau hau..tai kun on autonrengaskasa verannalla vähän aikaa vaihdon jälkeen, niin ei, kylä siitä pitää ilmoittaa: Hau hau, tämä ei ole oikein tämä.. mitäs tämä on!
En minäkään ole asiantuntija. Mutta tunnen muutaman - ja tosi tarpeen ovat olleet. Jotain esim ruokailuun liittyviä vinkkejä ja kaikenlaisia neuvoja olen saanut, mitä ei eläinlääkäritkään ilman muuta voi tietää. Vanhempi koira on herkkämahainen (sai joskus noita 'suolikaasu'-vaivoja, siis niin pahoja, että olisi voinut vaikka kuolla (mahalaukkuun kertyy ilmaa, ja koiralla hirveän paha olla)ilman apua (ruokaöljyä yms kävelyttämistä vaikka keskellä yötä), mutta Yrjölän puurolla ja sopivilla nappuloilla on homma ollut kunnossa monta vuotta - ei enää kaasuvaivoja eikä 'kurahousupyykkiä' ollenkaan... siis nuo kauppojen valmismuonat eivät tälle sovi ollenkaan.-Arun murinoita ei joku sinne päästä tulemaan.
- PAIMENTOLAINEN2
JA SEN LAUMA kirjoitti:
-Arun murinoita ei joku sinne päästä tulemaan.
tuli ongelma,kun en tajunnut miten tämä toimi.Ei mikään viesti mennyt perille.Syyttivät oliko se ketjukirjeiden lähettämisestä.
-Nyt harmittaa.Kirjoitin saunan jälkeen Tuiskulle ja sen pojalle ja tietenkin kaikille muillekin pitkän tarinan.
-Heippa kaikille!
- melkein lappilainen
kannataako meidän hankkia suomem lapinkoita? oleilen talleilla joka päivä monet tunnit. koirat kaikilla mukana ja vilinää riittää. asumme omakotitalossa. pihamme ei aidattu mutta tontti iso. ennestään jo koir ja kissa. haluaisin harrastella tokoa, näyttelyit, ja akilia. saanko lappalaisen opetettua ettei pihalta poistuta, muiden koirien kanssa ei tapella, riistaa ei lähdetä vainujen saattelemana etsimään ja karata. yksinkin täytynee, kylläkin kisun ja kaverin kanssa osata olla kun töissä käydään. aktiviteetia varmasti meiltä löytyy. ollaan totuttu koiriin jotka kuvastavat edellistä kyselemääni.nöffi ja sekarotuinen jossa oli puolet lappalaista. rotu kiinnostaa ja kun lukee näitä palstoja alkaa taas miettiä että onkohan sittenkään kyseinen rotu sopiva? me tarjoamme loppu elämän kodin, emme hanki koiraa kokeeksi. siksi haluan varmistua joka solullani asiasta.olen käynyt kaikki suomem lapinkoira rotu määritelmät ja luonne jutskat läpi. mutta totuuden torvi eli henkilö jolla lappalainen on, on vielä kuulemati:)ja sitten vieleä, kenneleitä kymmeniä. mistä ja kuka luotettava kasvattaja eteläsuomesta?
- Lappalaiskoiriensa ihminen
http://www.lecibsin.com/
http://www.lumiturpa.net/
Tuossa on ainakin pari suosittua kokenutta kasvattajaa joilla on vankka kokemus ja joiden koirista en ole kuullut mitään huonoa koskaan :)
muita on hirvittävä määrä, ja on hankala poimia sieltä tai kertoa mikä on juuri jollekuulle oikea, etenkin tietämättä millä tienoolla, postinumeroalueella, itse kukin asuupi :)
- Sirrah-chan
...elämä teillä siellä.
Itselleni aivan vahingossa tuli lapsena perheeseen seitsen vuotias Suomenlapinkoira uros. Pika oli useamman perheen jo elämänsä aikana nähnyt ja lapsista tälle oli joitain traumoja jäänyt kun minua ja veljeänikin perääntyi muristen nurkkaan. Makkarapalat saavat kuitenkin ihmeitä aikaan ja niin alkoi yhteinen taipaleemme.
Kusti, tuo musta lappalainen, valloitti sydämeni lopulta täysin. Hitaasti mutta varmasti sen sielun arvet paranivat ja se alkoi taas luottaa ihmisiin; kaiken kokoisiin ja näköisiin. Vaikka Kustin elämä oli ehkä hieman hoidon puolelta puutteellista, vanhan ajan perinteitä kun perheestä löytyi enemmän kuin tietoa ja taitoa - uskon kuitnekin Kustin olleen onnellinen.
Kustissa tiivistyi monet asiat, joiden vuoksi Suomenlapinkoirat ovat minulla ikuisesti ykkössijalla sydämessä: uskollinen, sopeutuvainen, rauhallinen, mutta pyydettäessä helposti syttyvä eläin, jonka pörröisen turkin ja lempeän katseen alla roihuu vahva ja luotettva sydän.
Kustin avulla selvisin ylitse varhaisteiniajan yksinäisyyden. Näin myöhemmin ajateltuna on hyvä, että Kusti siirtyi autuaammille metsästysmaille ennen kuin täysi teini-ikä, tuo tyhmyyden ikä, iski päälleni.
5 vuotta Kustin kuoleman jälkeen ajatus uudesta koirasta purjehti päähäni. Mutta mikä koira pystyisi saavuttamaan Kustin kaltaisen aseman sydämessäni? Tietenkin sellainen, jonka suonissa virtaisi sama veri. Alkoi armoton jahtaus (tämä oli aikaa ennen koiranettiä). Lapinkoirayhteisöstä tuli kuitenkin apu. Löysin naisen, joka oli Kustin vanhempiensa kanssa kasvattanut. Tämän parhaalla ystävällä oli ollut Kustin puoliveli, joka oli tämän kennelin kantakoira.
Oikeata yhdistelmää odotettiin muutaman pentueen verran ja parin tyhjäksi jäädyn pettymyksen jälkeen alkoi tuntua jo siltä, ettei kotiin koskaan omaa koiraa saada. Sitten tuli soitto. Viisi pentua oli syntynyt Turkuun, isänä Kustin puoliveljen poika. Vuorokauden ajan sitä tuli mietittyä ennen kuin Turkuun soitettiin ja 8 viikon päästä Kuro uuteen kotiin saapui.
Ulkoisesti isosetänsä kaksonen, pieni musta pallero valloitti nopeasti kaikki.
Viikon päästä tuo pallero täyttää vuoden ja tuntuisi kun koko elämänajan Kuro olisi päiviäni ilahduttanut. Ei tätä eloa ilman koiraa, ilman Kuroa voisi kuvitella. Se on täydellinen koira juuri minulle, nopeasti oppiva, fiksu, hieman jääräpäinen, minua pyytettömästi rakastava ja aloittelijan virheeni anteeksiantava. Suomenlapinkoiran tapaan se ottaa elonsa enimmäkseen rauahllisesti, mutta kun rupeaa asioita tekemään löytyy puhtia vaikka muille jakaa. Ja ihmisrakkkaampaa olentoa saa hakea. Sanotaan, että lapinkoiran turkki vaatisi ulkoilmaa ja ulkonaoloa. Meillä olisi siihen jopa mahdollisuus, paritalossa kun asutaan. Mutta jos koira, säästä riippumatta haluaa sisälle, kun muu laumakin kerta sisällä on, niin ei sitä yksin pakoteta olemaan - vaikkakin olisi sitten ulkona.
Suomenlapinkoira, Kusti ja Kuro, ovat minulle enemmän kuin koiria. Ne ovat korvaamattomia perheenjäseniä ja ystäviä. Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi Suomenlapinkoira omistaa - vain jotta tietäisivät mitä heidän elämästään on tähän asti puuttunut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1414467- 932139
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152071Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi761894Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421542Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541522VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041395- 751316
- 1011297
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109