Varattua vai sinkkunaista?

Hei kaikki
Minä olen ukkomies ja elän ihan hyvässä avioliitossa. Olen kuitenkin uskoton aina toisinaan, mutta se ei haittaa kotielämää millään muotoa. Uskon, että vaimoni tietää retkistäni, mutta hän ei niistä pahemmin välitä. Työni takia joudun toisinaan olemaan muutamia viikkoja pois kota ja niinpä mieleeni tulee aina silloin tällöin antaa itseni hoitoon ja siinä samalla hoidella jotakuta toista. Siis sellaista yhteistyötä ja avunantoa.
Nyt on kuitenkin tullut ongelma eräästä sinkkunaisesta. Hän on minua jonkin verran nuorempi – n. 30 v. Muuten ihan mukava ihminen, mutta hän on alkanut omistaa minua ja tuntuu kuin silmukka kiristyisi kaulassani. En ole luvannut hänelle mitään, mutta hän on alkanut suunnitella kaikenlaista yhtyeenmuuttamista ja ehdotellut että minun pitäisi jättää vaimoni, kotoni ja lapseni. Tämä ei tietenkään kuulu omiin suunnitelmiini ja olen kaikin tavoin koittanut tehdä tämän asia selväksi. Olen luvannut vain, että paikkakunnalla käydessäni voimme olla yhdessä, jos se hänelle sopii. En koskaan kysele, mitä hän on tehnyt tai mitä aikoo tehdä, kun emme ole yhdessä. En myöskään kerro hänelle omasta elämästäni sen enempää, vaan se on oleellista, kun olemme yhdessä ja muutoin molemmilla on oma elämämme. En siis ole luvannut sitoutua millään tavalla ja aion pitää perheeni yms. niin kauan kuin se on mahdollista.
mistä johtuu, että nämä suhteellisen nuoret 25 – 35 v. yksin elävät naiset alkavat havitella panokumppania omakseen ja yrittävät kaikin tavoin saada toisen lupaamaan vaikka mitä. Jos en sano aivan suoraan, että ei tule mitään naimakauppoja, niin toiveet siitä vaan suurenevat ja jos sanoo, että ei tule mitään, niin on kuin koko maailma romahtaisi ja sitten alkaa kova miettiminen, miten voisi minua tai perhettäni ja tuttaviani vahingoittaa. Onneksi oma vaimoni on niitä vahvoja ihmisiä, jotka eivät pienistä hätkähdä, vaan hän arvostaa sitä, mikä meillä on hyvää ja se riittää hänelle. Tälle ”hupsulle hupakolle”, jona häntä pidän, tuntuu olevan elämän tärkein asia päästä naimisiin jonkun kanssa ja aloitta perhe-elämä. Miksi nainen ei välitä muusta kuin naimisiin pääsystä. Hänelläkin olisi ulkoiset avut ihan kohdallaan ja saisi varmaan vapaitakin miehiä, joista voisi valita itselleen sen elämän kumppanin. Ilmeisesti itsetunto on kuitenkin niin alhaalla, että mieluummin koittaa saada jonkun avioelämäänsä kyllästyneen ukkomiehen pauloihinsa ja sitä kautta ehkä niskanpäälle. En siis kerta kaikkiaan ymmärrä joitakin sinkkunaisia.
Rouvien kanssa en tahtoisi olla, koska siinä on aina omat riskinsä. Rouvissa tai muuten varatuissa on tietenkin se hyvä puoli, että he eivät niin helposti haksahda miettimään uutta tulevaisuutta.
Siis kysymys: MIKSI SINKKUNAINEN LUULEE VOIVANSA OMISTAA TOISEN PUOLISON TAI VIEDÄ TOISELTA NAISELTA PUOLISON?
En nyt kaipaa mitään kysymyksiä siitä, että mitähän se oma kulta tekee, kun minä olen omilla teilläni. Se on minun ja puolisoni välinen aasia samoin kuin se, miytä minä teen reissuillani.