Kiitos vain kaikille jotka olette yrittäneet löytää hyviä asioita, yrittäneet ja tukea.
Mutta kyllä tämä oli nyt tässä. Mieheni toitottaa koko ajan (rivien välistä kuinka huono äiti olen ja kuinka pitäs olla vaan kokoajan kotona siivoamassa, ei mitään muuta.)
Mutta kyllä tämä oli nyt tässä. Mieheni toitottaa koko ajan (rivien välistä kuinka huono äiti olen ja kuinka pitäs olla vaan kokoajan kotona siivoamassa, ei mitään muuta.)
Vastaukset 17
Vanhimmat
komentava t:siinähän sinä olet
vinoiluhan tässä puuttuikin, mutta ehdottomasti parempi kuin ei joku sössön sössötys.
Ilmoitan sheriffille tästäkin, mutta olet työllistänyt minua (Ilmoitus asiattomasta viestistä) ja sheriffiä suuresti näillä isoilla otsikolla alkavilla provoilla joka palstalla.
Poikani kouluvihkon katoaminen oli viimeinen pisara.
Mieheni toitottaa koko ajan etsä nyt kato mitä se tekee. (poika on 6-vuotiaan tasolla siis 16v.)
Edessä on ahdistava kesä. Koko ajan vaan lapset lapset. Enkä oikeasti kumpaakaan edes halunnut, kauheaa mutta nuorimmastakin tullut rasite.
Elämäni vain koskaan alkanut ja en koskaan löytänyt paikkaani maailmassa. Ilmainen lapsen, siivoja, pyykkäri. Kaikki turhaa mitä teen, ruoka on paskaa, en osaa edes kaupassa. Tiedän kyllä voin oikeasti.. siis ihan oikeasti...ja pelottaa ja ahdistaa välillä ihan pirusti, mutta sekin on parempi kuin tämä. Minua ei kaivattu minun ITSENI vuoksi ( esim. työpaikassa) vaan ainoastaan sen vuoksi koska olen lapsen vahti ym. ainoastaan kuskina oleminen viikonloppuisin tuo vähän lohtua.
Haluaisin olla tarpeellinen itseni kautta itseni vuoksi en lasten takia. OLen niin lopen kyllästynyt lasteni asioihin pienekin asia tuntuu ylivoimaiselta olen aina tarttumaisillani puhelimeen ja soitamassa sossuun etten halua enää olla lasteni huoltaja. Ei sota yhtä miestä/naista kaipaa. Lapset pärjäävät kyllä, onhan siitä laitoksia.
Johan elämä paranee ku vaihdat miestä :) et sikaa tartte kenenkään kestää. Sittenhän äijä tajuu ettei ookkaan ketään pyykkäämässä ja joutuu tekeen ite. Ja huomaa kuinka raskasta on hoitaa kaikki yksin.
Hoida sinäkin siis siten aikaa itselles. Uusi mukavampi elämä, uusi sinä!
Itse olet jäänyt asumaan ja tekemään lapset, aivan turha valittaa täällä, pääsisit kyllä poiskin, asumaan yksin, ja apua saa jos haluaa. Suututtaa lukea noita juttuja varsinkin kun oma mies ystävä on kuollut eikä häntä saa enää takaisin, mietippä rauhassa asioita,nopeampaa saat apua kun otat ammatti auttajiin yhteyttä,täältä käsin on vähän hankala auttaa.....
Hei luin kirjoitustasi ja mietin oletko kirjoittanut tänne aikaisemminki?
Tiedän että sinulla on raskasta ja lasten hoitaminen vaatii aivan varmasti veronsa ja vielä se että mies kokoajan painostaa ja ratkuttaa ei auta asiaa.
Oletko miettinyt että vaikka eläisitkin miehesi rinnalla niin voit silti elää omaa elämääsi ja katsoa kuinka lapsesi kasvavat ja toteuttavat omia unelmiaan?
Olen tuonkin asian kokenut kuinka on raskasta kantaa arki ja kaikki muutkin asiat yksin vaikka siinä mies olisikin,mutta jos vaan mitenkään pystyt niin nauti lapsistasi ,siksi vaan näin sinua neuvon koska minä olen joutunut toisesta lapsestani luopumaan eli lapseni on kuollut.
He varmasti rakastavat sinua koska olet heille se äiti ja huolenpitäjä.
Et voi uskoa kuinka mielelläni minäkin pitäisin lastani sylissä ja halaisin häntä mutta en voi.
Toivon sinulle jaksamista ja voimaa kovasti ja jos tuntuu pahalta niin kirjoita tai laita osoitteesi niin voin sinulle kirjoitella,kuule aina kaikki jotenkin järjestyy.
Miten tää liittyy KUOLEMAAN...?
Harkitsetko kenties itsemurhaa...?
sinulle kuuluu? Lue edelliset isolla kirjoitetut keskustelun avaukset. Yhtä "turha" oma keskustelun avukseni on kuolleen teinitähden kuollinsyyn spekulointi, että oliko itsari vai ei.
Ryhdy palstan sheriffiksi jos asia sua niin kovasti kiinnostaa tai vaivaa.
on palstan otsikko. Ei kai kaiken tarvitse suoraan kuolemaan liittyä. Voi kai ihminen surra muutenkin?
aggressiivinen. Hae apua.
Nyt puhut jo laitoksesta lapsille, vaikka mies ON yksi huoltaja -ja vastuussa lapsista hoidosta, kotiapua saa ja sukulaiset voi tulla avuksi myös. Ootko sekaisin? Miksi hoidat sairaana lapsia -puhumattakaan miehestä, koita hoitaa ittees! Vit**.
Tuolla on tullut paljon vinkkejä miten voit parantaa elämää, mikä niissä on ongelmana? Osaat kertoa kyllä.
Uhkailet itsemurhalla, oot marttyyri, katkera ja kaikkea. Mutta et vahingossakaan mene parisuhdeterapiaan tai eroa, tai järjestä lasten hoitoa. Tai päiviksi jotain kivaa. Mikä on??? Ja menneisyyskin on elämättä ja oot muka niin ruma. Nyt on nyt, elämän voi ottaa kiinni. Ja rumuus on vain sun omassa mielessä ja luulet ettei miehiä kiinnosta -ei valittaja kiinnostakaan mutta jos olisi hivenen positiivisempi.
Sulla täytyy olla senverran itsetuntoa jäljellä miehestäsi huolimatta, että saat itsesi stressistä ja kanaemo roolista irti. Sitten sun masennus vois hellittää helpommin ja itsetunto kohoaa. Vai haluatko välttämättä olla joku itsemurhakandidaatti? Mä ajattelisin että haluat vaan paremman elämän ja surun pois. Sä jauhat ja murehdit koko ajan samoja asioita...turhaan. Sama levy pyörii. Ja oot huolissas...turhaan. Tuolla on niitä ehdotuksia mikä sua vois auttaa. Mitä haluat? Muita murheita?
Positiivinen energia elämääsi, se on avain sana. Negatiivisella energialla vaan rasitat ittees suotta.
Miten parannukset elämääsi edes pelottaisi sua, eihän se ole kuin askel parempaan päin. Vai oletko niinkuin tätini, joka sanoo joka asiaan "en mä voi" ja kärsii silti. Itsepäisyyttä jos ei näe että parempaa voi olla, ja mennä haluamaansa suuntaan, niinkuin tuntuu hyvältä. Uskoa itseensä.
Aina löytyy hyvä tekosyy olla negatiivinen, että mitä jos ja jos... Usko hyvään elämässä. Usko, että elämä kantaa.
Näe itsesi arvokkana, positiivisena ja hyvänä ihmisenä. Älä muodosta käsitystä itsestäsi toisten kautta. Varsinkaan miehesi, joka jäkättää jotain pas**.
Suosittelen sitä parisuhdeterapiaa ja jotain mukavaa osaavaa parisuhdeterapeuttia, siellä voit kertoa väsymyksesi, tunteitasi, miehen sanoista/teoista ja kaikkea ! -että mies tajuaa jotain myös. Jos miehesi ei kuuntele sinua, arvosta jne, niin se sairastuttaa sua. Vaadi parempaa elämässä -joku on sitä valmis sulle antamaan.
Et ole miehesi ruoanlaittaja ja hoitaja -hän on AIKUINEN ihminen. Jos hän sairas myös, tarviitte kodinhoitajan apua kunnalta esim.
En todellakaan tunne miestäsi, enkä osaa mitään siitä sanoa jos onkin ihan mukava. Mutta jos mies valittaa tai sanoo sua huonoksi tai mikään ei ole hänestä hyvin, -niin se ei vaan toimi. Äkkiä parisuhdeterapiaan. Jos miehellä on jotain ongelmia jota suhun purkaa, ..niin se ei saa mennä, sitä varten on ihan muut henkilöt jotka miestä kuuntelee. Ja parisuhdeterapiakin.
Haikailit tuolla muiden miesten perään, testataksesi onko "vielä vetovoimaa". ?
Jos mies ahdistaa niin ehkä silloin ei parisuhdeterapiaan, vaan etäisyyttä.
Sä itse oot perillä asioistas. Mutta älä kiusaa itseäs millään, vaan mikä tuntuu hyvältä. Elämä kantaa.
Kyllä mäkin nuorena luulin ettei kukaan mies kiinnostu minusta ja että pakko olla jonkun kanssa joka huolii -vaikka väkivaltaisen hullun tai jonkun vaan. Arvaa olinko väärässä. Olin joo.
Väkivaltaa on henkistä ja fyysistä olemassa -väärin kumpikin. Toisen vähättelykin on väkivaltaa mielestäni.
hei täällä monta murheen murtamaa äitiä jotka tekisivivät mitä vaan että saisivat lapsensa takaisin siis minun pointti on tämä älä valita lähde pois jos tuntuu pahalta mutta rakasta sitä mitä sinulle on annettu