Naimisissa

En tiedä, millainen teidän vihkikaavanne oli, mutta meidän omassamme ei ainakaan mainittu sanallakaan lapsia. Perheestä siinä kyllä puhutaan, mutta (minun mielestäni) lapseton parikin on perhe. Minä en siis ainakaan koe mitenkään sitoutuneeni tekemään lapsia. Onneksi meillä nämä asiat selvitettiinkin perusteellisesti jo paljon ennen avioitumista.

Jos lapsien saaminen on miehellesi ehdottoman tärkeää (tärkeämpää kuin teidän suhteenne), niin on hänellä mielestäni silloin täysi oikeus jättää sinut ja etsiä nainen joka haluaa lapsia. Avioerolla "kiristäminen" kyllä on epäreilua. Joko tyytyy elämään ilman lapsia tai sitten lähtee, mutta toisen painostaminen lapsentekoon on kyllä väärin.

Et sä mikään emakko ole? Kyllä siinä pitää olla kumpikin haluamassa lasta ja jos mies uhkailee avioerolla niin joutaa kyllä mennä? Tyhmähän se on....

kylla miehellasi saa olla tunteet etta han haluaa lapsia ja ymmarran hyvin jos sina et halua lapsia hanen kanssaan etta han haluaa sitten erota ja etsia itselleen uuden naisen kenella on myos tarve saada lapsia.
Ymmarran myos jos sina et halua lapsia mutta et voi niita mieheltasi kieltaa. ei se ole vaarin haluta lapsia. sinun kannattaisi miettia onko se oikeesti niin hirveeta saada lapsi sotkemaan elamaasi ja onko miehesi sinulle niin tarkea?
Koska han tulee jattamaan sinut ellet halua lasta.

Joo,olis ollu hyvä puhua ennen avioliittoa...onkos miehesi suomalainen vai ulkomaalainen?Ihmetyttää,miksi mies jo noin pian olisi valmis lapsen hankintaan,kun olette vasta vuosi sitten menneet avioon-kauanko,muuten, seurustelitte?Taitaa mies vaan rakastaa haavekuvitelmaa lapsesta-ajattele,jos hän olisikin se osapuoli,joka EI saisi lapsia-kuinkas hän sitten jatkaa elämäänsä?!Onko miehesi jotenkin epätoivoinen tuon asian suhteen-ettekö voisi kypsytellä asiaa jonkun vuoden,kun itsekin olet totaalisen varma asiasta?

Minkä ikäisiä olette? Onko mies mahdollisesti vanhempi?
Itse sain lapsen vasta liki nelikymppisenä mikä alkaa olla pienoinen taakka. Ei ehkä minulle vaan lapselle. Omatkin vanhempani olivat suurinpiirtein samanikäisiä aikoinaan, eikä se aina tuntunut hyvältä.
Et halua ehkä ikinä lapsia? Rohkenen epäillä! Jos muuten menee hyvin oma lapsi on sellainen onnen täyttymys, että sitä on aivan mahdoton kuvailla!!!
En itsekkään ollut mikään lapsifanaatikko, vaan ajattelin lähinnä, että kai se kuvioihin kuuluu.
Synnytyssalissa sitten menin täysin sekaisin. Tuskin sain hengitettyä kun niin itkin ja ihailin aikaansaannostani. Kaikki aikaisempi elämä menetti arvonsa siihen paikkaan.
Millään aikaisemmalla ei ollut mitään merkitystä. En ollut edes elänyt ennen sitä!
Tuskin äidin reaktio on yhtään heikompi?
Ymmärrän aika hyvin miestäsi. Lapsi on sen luokan asia, että jos sitä EI halua, se täytyy tuoda etukäteen hyvin selvästi esille!
Mietippä asiaa vielä. Jos päätät tehdä lapsen, (mikäli teille sellainen suodaan!) ajattelet todennäköisesti, että et ole VOINUT ajatella joskus näin.
Tarkista kuitenkin suhteesi kunto. Kovin tärkeä kysymys kun on jäänyt selvittämättä! Mitä muuta?

Joo, aika monille miehille avioliittoa ei tarvita kuin siinä tapauksessa, että aikoo hankkia lapsia yhdessä, eikä silloinkaan välttämättä, mutta se selventää joitakin asioita ja jotenkin paremmin oikeuttaa omaisuuden ym. yhteisomistuksen. Oma mieheni oli samanlainen, mutta on nyt ehkä tajunnut jotain, kun hänen paras ystävänsä meni päälle nelikymppiesenä naimisiin toisen päälle nelikymppisen kanssa, ja he eivät halua enää lapsia, - ainakin näin he nyt sanovat. Mieheni kovasti ihmetteli kaverinsa touhuja, mutta kaippa hänenkin täytyi myöntää mahdollisten muiden halujen olemassaolo.

Naimisiin mennessähän vaan tahdotaan toisen puolisoksi ja rakastaa toista myötä- ja vastamäissä. Joskus mainitaan myös uskollisuus ja selitetään myötä- ja vastamäkiä (terveys, sairaus, rikkaus, köyhyys jne.) tarkemmin, mutta ei siinä mitään perheen kasvattamisesta puhuta. Miehesi on voinut myös muuttua vuoden aikana niin, että nyt haluaa selvästi varmemmin lasta kuin vuosi sitten.

miten ihmeessä kommunikointinne on ollut niin vähäistä ennen naimisiin menoa että tällaiset, perustavanlaatuiset asiat on jääneet käsittelemättä. Olettaisin että miehesi luuli menevänsä äidillisen naisen kanssa naimisiin, joka haluaisi perustaa perheen. Kun näin ei ollut, luulisin että hän kokee sinut aika kylmäksi, laskelmoivaksi naiseksi eikä teidän olisi koskaan kannattanut mennä naimisiin. Varmasti vaikuttaa suhteseenne ja avioeroja on tullut pienemmistäkin syitä. Vaikka nyt "suostuisit" lapsen tekoon, ehkä sekään ei pelasta tilannetta ellei ajatuksesi ja arvosi tosiaan muutu. Nyt kannattaa alkaa keskustelu arvoista miehesi kanssa. Jos ne eivät ole teillä samat, se ei ennusta hyvää.

Onpa jännä juttu, ettei miehesi tuonut ennen vihkimistä julki toivettaan lapsista, jos hän heitä noin kovasti haluaa. Joku aiempi kirjoittaja sanoi tällä palstalla, että olette jättäneet keskustelematta tärkeän asian etukäteen. No, ei meilläkään lapsista puhuttu ennen vihkimistä muuta kuin se, että mieheni sanoi "iltamenojen lisääntyvän", jos kersoja tulee. Tästä tein johtopäätöksen, ettei hän niitä hirveästi halua. Koska en itsekään niin kovasti vauvakuumetta potenut, naimisiin mentiin.

Nyt, 7 vuoden jälkeen, olemme puhuneet jälkikasvusta. Kuitenkin olemme edelleen sitä mieltä, että olemme vapaampia menemään ja tulemaan näin. Lisäksi toisen epäsäännöllinen vuorotyö aiheuttaa sen, että yhteistä aikaa lapsen kanssa ei tulisi kovin paljon olemaan. Ja aina on muistettava, että lapsia ei tehdä - heitä saadaan.

Mielestäni sinulla on oikeus mielipiteeseesi, sillä naisella on aina oikeus päättää omasta ruumiistaan. Loppujen lopuksi nainen lasta hoitaa ja hänestä huolehtii, vaikka mies kuinka vakuuttaisi osallistuvansa täysillä lapsen hoitoon. Eikä se huolehtiminen lopu, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi... Näin minulle on sanoneet ystävät, joilla on lapsia.

Kyllä sinä tavallaan olet lupautunut perheen perustamiseen ja sitä kautta lastentekoon mennessäsi naimisiin. Tilanteesi on tosin äärimmäisen hankala. Tuommoiset asiat pitäisi ehdottomasti keskustella ennen avioliittoa. Ja nimenomaan niin päin, että jos ei halua lapsia tai ei ole aikeissa niitä tehdä niin se pitäisi nimenomaan kertoa. Tämä siksi että lasten haluaminen on niin paljon yleisempää ja "normaalimpaa", että se on jo ikäänkuin sanomaton sopimus, että niitä joskus tehdään (tai ainakin yritetään). Se ei ole kuitenkaan oikein, että miehesi uhkailee avioerolla. Olisihan hänkin ollut velvollinen ottamaan selvää ensin minkälaisen naisen kanssa on menossa naimisiin.