Raastupaan mars

Mitä sitten on 100 juristia järven pohjassa?

- ongelmajätettä

4 LUKU

Työntekijän ja virkamiehen korvausvastuu

1 §

Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa opetukseen liittyvässä työssä vahingon, vastaa hän vahingosta tässä pykälässä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Sama koskee hoitolaitoksessa hoidettavana olevan hoitoon liittyvässä työssä tai vangin vankityössä aiheuttaman vahingon korvaamista. (13.12.1991/1423)

Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Työntekijän työssään työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamisesta säädetään erikseen. (13.12.1991/1423)

2 §

Virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta tämän luvun 1 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti. (13.12.1991/1423)

Asevelvollisuuslain (452/50) nojalla annetun tai muun vastaavan määräyksen perusteella valtion palveluksessa olevalla henkilöllä on sama vastuu kuin virkamiehellä. Sotilaan ja siviilipalvelusmiehen henkilökohtaiseen käyttöön annetun omaisuuden vahingoittumisesta tai hukkaamisesta, jonka ei näytetä tapahtuneen palvelustehtävässä, valtiolle tulevaa korvausta määrättäessä noudatetaan 2 luvun säännöksiä. (23.3.1979/373)

Sotilasrikossäännösten alainen, valtion käytössä olevan aluksen tai ilma-aluksen turvallisuudesta vastaava henkilö ei ole velvollinen korvaamaan valtiolle alusta kuljettaessaan tai ohjatessaan tuottamuksellisesti aiheuttamaansa vahinkoa, ellei häntä aseteta sanotusta teosta syytteeseen taikka jos hänet jätetään siitä rangaistukseen tuomitsematta taikka tuomitaan siitä vain kurinpitorangaistukseen tai sakkoon. (13.12.1991/1423)

Julkisyhteisön luottamushenkilön luottamustoimessaan aiheuttaman vahingon korvaamiseen on sovellettava 1 §:ssä säädettyjä perusteita. Niitä on sovellettava myös, jos joku muu, olematta tässä luvussa tarkoitetussa palvelussuhteessa 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun yhteisöön, aiheuttaa vahingon julkista valtaa käyttäessään. (13.12.1991/1423)

3 § (13.12.1991/1423)

Tässä luvussa tarkoitettu korvausvelvollinen voidaan velvoittaa suorittamaan vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalle, mitä tämä on sanotun luvun ja 6 luvun 2 §:n mukaan maksanut vahingon kärsineelle, kuitenkin vain tämän luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Veronkerääjä kirjoitti:

4 LUKU

Työntekijän ja virkamiehen korvausvastuu

1 §

Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa opetukseen liittyvässä työssä vahingon, vastaa hän vahingosta tässä pykälässä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Sama koskee hoitolaitoksessa hoidettavana olevan hoitoon liittyvässä työssä tai vangin vankityössä aiheuttaman vahingon korvaamista. (13.12.1991/1423)

Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Työntekijän työssään työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamisesta säädetään erikseen. (13.12.1991/1423)

2 §

Virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta tämän luvun 1 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti. (13.12.1991/1423)

Asevelvollisuuslain (452/50) nojalla annetun tai muun vastaavan määräyksen perusteella valtion palveluksessa olevalla henkilöllä on sama vastuu kuin virkamiehellä. Sotilaan ja siviilipalvelusmiehen henkilökohtaiseen käyttöön annetun omaisuuden vahingoittumisesta tai hukkaamisesta, jonka ei näytetä tapahtuneen palvelustehtävässä, valtiolle tulevaa korvausta määrättäessä noudatetaan 2 luvun säännöksiä. (23.3.1979/373)

Sotilasrikossäännösten alainen, valtion käytössä olevan aluksen tai ilma-aluksen turvallisuudesta vastaava henkilö ei ole velvollinen korvaamaan valtiolle alusta kuljettaessaan tai ohjatessaan tuottamuksellisesti aiheuttamaansa vahinkoa, ellei häntä aseteta sanotusta teosta syytteeseen taikka jos hänet jätetään siitä rangaistukseen tuomitsematta taikka tuomitaan siitä vain kurinpitorangaistukseen tai sakkoon. (13.12.1991/1423)

Julkisyhteisön luottamushenkilön luottamustoimessaan aiheuttaman vahingon korvaamiseen on sovellettava 1 §:ssä säädettyjä perusteita. Niitä on sovellettava myös, jos joku muu, olematta tässä luvussa tarkoitetussa palvelussuhteessa 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun yhteisöön, aiheuttaa vahingon julkista valtaa käyttäessään. (13.12.1991/1423)

3 § (13.12.1991/1423)

Tässä luvussa tarkoitettu korvausvelvollinen voidaan velvoittaa suorittamaan vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalle, mitä tämä on sanotun luvun ja 6 luvun 2 §:n mukaan maksanut vahingon kärsineelle, kuitenkin vain tämän luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Lue lisää

Kommenttini koski juuri tuota 1§:ssä mainittua tahallisuutta. Kohtuudella voidaan pitää tahallisena jos virkamies ei osaa tulkita yhdyssanaa "yksittäistapauksessakaan". Tai sitten tullihallituksen palkkalistoilla on pahasti kielitaidottomia henkilöitä, jolloin voidaan vedota valtion viroista annettuun virkakelpoisuus -pykälään. Oleellista tässä on se, että jokainen toimeenpaneva virkamies on itse vastuussa jos voidaan kohtuudella olettaa hänen olevan tietoinen toimiensa lainvastaisuudesta. Sitä ei voi kiertää edes vetoamalla esimiehen käskyyn tai ylempää annettuun ohjeeseen. Tällaisessa tapauksessa yksittäisen virkamiehen tulisi lain mukaan kieltäytyä toimittamasta verotusta ja viitata perusteissaan esimerkiksi Kho:n tuomioon tai muuhun lainvoimaiseen päätökseen.

Juristi kirjoitti:

Kommenttini koski juuri tuota 1§:ssä mainittua tahallisuutta. Kohtuudella voidaan pitää tahallisena jos virkamies ei osaa tulkita yhdyssanaa "yksittäistapauksessakaan". Tai sitten tullihallituksen palkkalistoilla on pahasti kielitaidottomia henkilöitä, jolloin voidaan vedota valtion viroista annettuun virkakelpoisuus -pykälään. Oleellista tässä on se, että jokainen toimeenpaneva virkamies on itse vastuussa jos voidaan kohtuudella olettaa hänen olevan tietoinen toimiensa lainvastaisuudesta. Sitä ei voi kiertää edes vetoamalla esimiehen käskyyn tai ylempää annettuun ohjeeseen. Tällaisessa tapauksessa yksittäisen virkamiehen tulisi lain mukaan kieltäytyä toimittamasta verotusta ja viitata perusteissaan esimerkiksi Kho:n tuomioon tai muuhun lainvoimaiseen päätökseen.

Lue lisää

Kommentti "Ei nyt sentään" kohdistui siis tuohon väitteeseen, että virkamies ei ole vastuussa kuin esimiehelleen.

Tuo väitehän piti lähes paikkansa Suomen suurruhtinaskunnassa ja aika suurelta osin vielä Kekkos-Suomessakin. Virkamiesten henkilökohtaisen vastuun lisääntyminen on viime aikojen ilmiö. Rikoslain osalta pykälät virkamiehen vastuusta varsinaisten virkatehtävien suorittamisesta (40. luku 9-10§) ovat nykymuodossaan vuodelta 2003. Ja edellä esitetty vahingonkorvauslain mukainen henkilökohtainen vastuupykälä on vuodelta 1992. Aiempi vuoden 1974 teksti oli tulkinnanvaraisempi, koska se puhui SIVULLISelle aiheutuneesta vahingosta. Uuden 2§ tulkinnasta ei ole vielä yhtään ennakkopäätöstä. Ja vanhan 2§ mukainen ensimmäinen selkeä ennakkopäätöskin on vasta vuodelta 1998 (KKO:1998:9). Muutenkaan tuota päätöstä ei välttämättä voida soveltaa Tullin autoverotukseen, koska henkilökohtaiseen korvausvelvollisuuteen tuomittu virkamies ei ollut noudattanut lain edellyttämää päätöksentekoprosessia ja vahinko kohdistui nimenomaan sivulliseen. Päätösteksti on sinällään hauskaa luettavaa, koska siitä näkyy 1990-luvun aikana oikeudenkäytössä tapahtunut kiristynyt suhtautuminen julkishallinnon toimintaan: käräjäoikeus ei katsonut korvausvelvollisuutta olevan, hovi tuomitsi nimellisen korvauksen ja vasta korkein oikeus tuomitsi todellista vahinkoa vastaavan korvaussumman.

Ilmeisesti niin suurin osa virkamieskunnasta kuin normaalit hallintoalamaisetkin elävät vielä tsaarinaikaisessa asennemaailmassa, jossa virkamiehet voivat päättää seuraamuksetta lähes mitä haluavat, kunhan noudattavan lain mukaista formaalia prosessia.

Tullin autoverotus olisi hyvä paikka testata oikeudenkäytön tasolla, mitä viimeisen 15 vuoden aikana uudistuneet lakipykälät käytännössä merkitsevät.