jatulintarhat

Sana Jatuli on tarkoittanut jättiä, jättiläistä. Jatulintarhojen lopullista merkitystä ei tarkalleen tiedetä. Joillakin paikoilla on löytynyt merkkejä hylkeenpyytämisestä. Jatulintarhoja on tehty varsin myöhäänkin. Joskus on puhuttu tanssista ja jatulintarhoille on annettu monenmoisia leikkeihin liittyviä nimiä kuten. jatulinlasten leikkikehä tms. Onko niissä tanssittu? Kukaan ei oikein tiedä. Lisää tietoa löydät:
Timo Heikkilä: Kullervon suku
Risto Lounema: Suomen kansan pyhät paikat

http://pakana.greatnow.com/LBR.HTM

http://jumalasuomi.tripod.com/HOLMA.HTM

http://pakana.greatnow.com/RINGBOM.HTM

http://pakana.greatnow.com/KYTO.HTM

http://pakana.greatnow.com/HRLVKA.HTM

http://pakana.greatnow.com/KUOLA.HTM

http://pakana.greatnow.com/BNDLTNZ.HTM

http://pakana.greatnow.com/TRNDNZ.HTM

!!: http://pakana.greatnow.com/DELOS.HTM

http://pakana.greatnow.com/KEMI.HTM

http://pakana.greatnow.com/KNTLHTI.HTM

http://pakana.greatnow.com/voimakivi.htm

http://pakana.greatnow.com/ETRUSKIT.HTM

"Tuhansia vuosia Euraasian asukkaat ovat rakentaneet merkillisiä käytäväsokkeloita, jotka melkein aina noudattavat tiettyä ikivanhaa kaavaa. Labyrintin muoto on eri paikoissa ja eri aikakausina sama, mistä voidaan päätellä että asia on ollut hyvin merkityksellinen muinaisessa yhteisössä, ja useimmilla labyrinttien rakentajilla on täytynyt olla sama tieto. Seuraavassa yritämme selvittää mikä tämä yhteinen tieto ja tarkoitus on saattanut olla.

Aigeian kulttuurialueen minolainen labyrinttityyppi on tunnetuin ja "klassinen", ja toistui alkuperäisessä muodossa vielä 1800-luvun alun Suomen rannikon saarten jatulintarhoissa. Deloksen saarella Aigeian merellä sijaitsi antiikin kreikkalaisten eräs arvostetuimmista pyhäköistä. Historioitsija Herodotos kertoo Deloksesta hyvin mielenkiintoisen tarinan, johon liittyvät hyperborealaiset, perimmäisen pohjolan asukkaat. Herodotos ei tiedä keitä he olivat ja mistä he tulivat, mutta heidän lahjansa Deloksen kulttipaikkaan tulivat täsmällisesti pyhää reittiä kaukaa pohjoisesta:

"Delolaiset väittävät, että vehnänolkiin käärittyjä uhrilahjoja tuodaan hyberborealaisten maasta skyyttien maahan. Skyyteiltä taas ottavat naapurit ne vastaan, ja toimittavat ne toiselta toiselle aina Adrian merelle saakka. Sieltä ne lähetetään edelleen etelää kohti, jolloin dononalaiset ensimmäisinä helleenien joukosta ottavat ne vastaan. Näitten tyköä ne saapuvat Malis-lahdelle, kulkevat salmen poikki Euboiaan, mistä... Siten he kertovat näiden uhrilahjojen saapuvan Delokseen. Mutta ensimmäisellä kerralla hyberborealaiset lähettivät viemään uhrilahjoja kaksi tyttöä, delolaisten mukaan nimiltään Hyperokhe ja Laodike." (Herodotos: Historiateos, Neljäs kirja / 33.)

Historioitsija kertoo, että tytöt ja heidän saattajansa jäivät Delokselle, ja elivät siellä suuresti arvostettuina. Hyberborealaisten jotka toisessa Herodotokselle kerrotussa versiossa esiintyvät eri nimisinä, hautapaikka oli Artemiin temppelin sivulla ja sitä pidettiin pyhänä vielä niihin aikoihin, ja haudat ovat yhä nähtävissä. Tulkitsemme tarinan seuraavasti: Kreikkalaiset ovat olleet tietoisia omien uskonnollisten traditionsa ja jonkin hyvin kaukaisen kansan yhteydestä. Yhdenmukaisuus on voinut syntyä joko jompaankumpaan suuntaan siirtyneestä vaikutteesta, tai kulttuurien yhteisestä alkuperästä. Asia ilmaistiin ajan tavan mukaan juonikertomuksena, jossa kuulijan muistettaviksi tarkoitetut asiat personoitiin. Herodotoksen hyperborealais-tarina voidaan rinnastaa luontevasti myös muihin myyttisiin "Manalaan", "Pohjolaan", "Kantalahteen", ym. paikkoihin tehtyjä matkoja kuvaaviin legendoihin, mutta poikkeaa ainutlaatuisella tavalla muista vastaavista traditiosta: Myyttinen matka suuntautui "pohjolasta" ihmisten ilmoille.

"Pyhä reitti" noudattaa etäpäässään vanhaa vakiintunutta kauppatietä Adrian pohjukasta kohti Tonavan mutkassa nykyisen Wienin itäpuolella ollutta mm. tärkeänä kauppapaikkana tunnettua Cernumtumia, Cernunnos-jumalan mukaan nimettyä kelttien kaupunkia kohti, ja sieltä edelleen Elbeä pitkin Pohjanmerelle tai Weikselin suuntaan Itämeren rannikolle. Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta, että ko. reitti on kovin yhtenevä roomalaisaikana suureen merkitykseen nousseen "hellvägenin", meripihkatien, kanssa. Meripihkaa tarkoittava sana itämerensuomalaisissa kielissä on hyvin vanha, helm, ja nyky-suomessa tarkoittaa helmeä. .."