Olen todella väsynyt anoppiini. Olen jo miettinyt erorakin, mutta mieheni on kanssani samaa mieltä (äidistään), muttei välitä hänen puheistaan. Auttaisiko välimatka eli muutto?? Viimeksi kun näimme hän piti tunnin luennon siitä kuinka upea ihminen hän on (mm. kaunis, rikas yms yms.). Hänen kanssaan täytyy olla samaan mieltä, sillä jos jotain sanoo vastaan, niin hän tokaisee, että "on kateellinen". Mie en enää jaksa - väistelen, mutta sitten saa puskaradion kautta kuulla, että olen "erakko" yms. Mitenkä voi karsia elämästään sellaiset ihmiset, jotka imevät toisista energian ja aiheuttavat muille vain pahaa mieltä?
Väsynyt
Anoppiin
81901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Töksähtele, ja avaa televisio. Tai ota mikä tahansa lehti ja ala selailla.
Osoita, että et kuuntele.
Älä vastaa sanallakaan.
Ei tökeröjä ihmisiä voi opettaa sivistyneesti. Pitää olla yhtä tylsä ja tökerö itsekin. Mitä sillä on väliä, mitä hän takanpäin teistä puhuu. On ihanaa karistaa harteiltaan se taakka, että pitäisi pelätä muiden ihmisten mielipiteitä. Jokainen elää elämänsä, ja jos muut ovat siitä kiinnostuneita, niin mitä sitten!
Elämme itsellemme, emme yhdentekeville naapureille.
Ja kun lopetat puskaradion kuuntelun, voit elää paljon kevyemmin ja vapaasti. Puskista huutelijoita aina riittää.
Aivan, karsi elämästäsi ylimääräiset ihmiset. Ei tarvi olla tekemisissä ihmisten kans, jotka imee susta mehut. Ei oo velvollisuutta, olla tekemisissä sellasten kans, kenen kans ei haluu, vaikka ne ois sun omia tai miehen sukulaisii. Tylyys ja tympeys on ok. Niitä mäkin käytän anoppiin. Voimia.
Itselläni on "vaikea" anoppi myös!
Mutta jos elämää ajattelee siltä kannalta, että ihmisten pitää olla miellyttäviä ja juuri omaan makuun sopivia, niin jopa joutuisi aina eroamaan, väistelemään ja väsymään. Vain harvat läpäisisivät seulan.
Elämä on sellaista, että se ei meille ole usein kivaa tarjoamassa... jos olisi, niin emme ikinä oppisi kestäviksi.
Ei kenenkään, edes kuninkaallisten elo ole myötäsukaan menoa. Ja aina tulee löytymään tulevaisuudessakin vastakarvaan kulkevaa lähimmäistä, koska herkkyytemme rajat kävisivät entistä tarkemmiksi.
Ota anoppisi lahjana omalle persoonallesi, että kärsimällä anopin typerää itserakkautta kasvatat sietokykyäsi.
Taistelemalla sitkistyy. Kärsivällisyytesi toleranssi kasvaa.
Hyväksy anoppisi mulkerona ihmisenä. Kun on inho-tyyppi niin on. Ajattele, että sinulle se ei kuulu, se on anopin ongelma.
Kuuntele sujuvasti ja pistä toisesta korvasta ulos. Älä säilö hänen puheitaan. Älä vatvo mielessäsi. Ihmisellä ON kyky hallita ajatuksiaan. Tämän typerän anopin voit hyödyntää harjoittamalla ajatusten ja tunteiden hallintaa.
Ajattele, että sinä tiedät totuuden anopistasi ja hymyile sisäänpäin, kun hän pitää luentoa. Kuuntele se sujuvasti ja nyökyttele päätäsi. Älä sano vastaan. Päinvastoin... innosta häntä kehumaan itseään. Tee se taitavasti, niin ettei hän huomaa sarkasmiasi.
Kun anoppisi paisuttaa olemustaan kuin keväinen sammakko, niin usko tai älä, hänellä on perin tyhjä olo jäljestäpäin.
Voit kääntää anopin kehuskelut huumoriksi. Älä ota tosissasi häntä.
Kun anoppi poistuu kehuttuaan itseään tarpeeksi, niin naura ja näe ja puhu asian HUVITTAVAT puolet.
Anna anopin olla hölmö, jos hän sitä haluaa olla.
Ja miksi ihmeessä hänen pitäisi muuttua? Nyt voit puhtaalla omallatunnolla pitää hänet poissa ystävälistaltasi.
Miehesi äitiä et voi kokonaan karsia pois, onhan hän sentään miehesi äiti. On fiksua pitää jonkinlaiset suhteet yllä.
Jos miehesi on sinulle rakas, älä anna anopin sitä lopettaa. Älä sentähden eroa!
Kärsit itsetunnon puutteesta, ja se on sinun ikioma ongelmasi, oli sinulla millainen anoppi hyvänsä.
Olet itse vastuussa, annatko anopin imeä energian sinusta. Sinun on osattava antaa arvoa itsllesi, silloin ei anoppi pääse imemään.
Koeta välttää anopin ylenmääräistä seuraa silti, mutta kokonaan et voi hänestä päästä.
Tällä tilanteella suhteessa anoppiin on viesti eli elämänopetus. Mieti mikä se voisi olla.
Se voisi mahdollisesti liittyä arkuuteen, pelkoon ja kykyyn kohdata vaikeuksia?
Ehkä sinun ei pitäisi olla se jänis, joka pistää päänsä pensaaseen tai pomppii tiehensä?
Ehkä sinun olisi etsittävä vahvuutesi, sisäinen tiikerisi? Ehkä sinun olisi kyettävä arvostamaan itseäsi muista riippumatta?
Kysy itseltäsi sitä, ja tiedät vastauksen.
Näissä kirjoituksissa on joskus helmiä joukossa ja tämä oli juurikin sellainen. Iso tattis sinulle!
Jos ihminen joutuu jatkuvasti teeskentelemään ja näyttelemään, niin siitähän tulee iso osa hänen elämäänsä ja vähitellen piintynyt luoneenpiirre.
Minä kyllä kehottaisin muuttamaan vähän kauemmas, sillä silloinhan tapaamiset ainakin vähenevät jatkuvasti. Hieman helpompi kestää inhottaviakin suhteita, jos tapaamiset rajoittuvat muutamaan harvaan vuodessa.
Jos luit tarkkaan, niin neuvoin ko. miniää tapaamaan mahdollisimman harvoin anoppiaan.
Teeskentelyä vai itsekasvatusta? Mihin vedät rajan?
Ihminen joutuu elämässään aika paljon teeskentelemään ja lausumaan valkeita valheita.
Harmaina syyspäivinä teeskentelen usein, kun lähden lenkille. Ei huvittaisi lähteä, mutta teeskentelen että se huvittaa, koska se on terveellistä.
Työtoverini ulkonäkö on vähemmän kaunis ja hän on ylipainoinen. Teeskentelen, että hän on kivannäköinen, eikä ylipainosta haittaa.
En mene rehellisenä hänelle toitottamaan totuutta!
Joten teeskentelen.
Teeskentely on osa persoonaani.
Kirjoituksesi on hyvä, ihan tarvitsisit palkinnon nerokkaasta tekstistäsi :).
Pane sen eteen pöydälle nauhuri nauhoittamaan. Videokamerakin käy. Sano hänelle, että kuuntelet sitten, kun jaksat.