Olen nyt puoli vuotta ollut suhteessa, jonka aikana jatkuvasti olen miettinyt pitäisikö se lopettaa. Ensitapaamisen jälkeen olin varma etten aio viedä tätä pidemmälle, mutta jotenkin toinen osapuoli onnistui viemään mukanaan. Piti siis yhteyttä erittäin aktiivisesti ja jo melko varhaisessa vaiheessa sanoi rakastavansa minua ja ilmaisi halunsa ottaa suhteen vakavissaan.
Aiemmin olen itse ollut aina se sitoutumisintoisempi puolisko ja ehkä juuri sen vuoksi onnistunut karkottamaan muutaman mielenkiintoisen ihmisen elämästäni, vaikka edellytykset hyvälle suhteelle olisi näin jälkeenpäin ajatellen olleet paremmat.
Molemminpuolista vetovoimaa kyllä löytyy, mutta henkiselle puolelle se ei valitettavasti ulotu. Ts. kiinnostuksen kohteet ja osittain ihan perusarvot ovat melkoisen erilaiset. Tuntuu että olen suhteen myötä vieraantunut itsestäni pahan kerran ja olo on epävarma melkein joka tilanteessa.
Miksi ihmeessä annoin periksi, vaikka jatkuvasti epäilytti? Olen monesti jo kertonutkin tuntemuksistani miehelle, mutta joka kerta mieli on muuttunut. Kyynelillä ja niillä kolmella pienellä sanalla ("minä rakastan sinua" ja toisaalta myös "tarvitsen sinua") on valtaisa voima.
Tuntuu etten kykene suhteen lopettamiseen toisen vuoksi ja lisäksi joka kerta nuo tilanteet ovat herättäneet uutta toivoa siitä että henkinenkin yhteys ajan myötä syntyisi. Melko tavalla saisi kyllä muutoksia tapahtua kyseisen ihmisen persoonallisuudessa, että näin kävisi. Itse kaipaan syvällisyyttä keskusteluihin kun taas toinen tuntuu pikemminkin ahdistuvan yrityksistäni viedä keskustelua siihen suuntaan.
ahdistaa
6
1520
Vastaukset
- minullakin
Minä olen tapaillut miestä vasta pari kuukautta, ja olen ajatellut että katson ja tutustun rauhassa, josko tunteeni heräisivät. Mies on jo todella ihastunut, ja puhuu haaveista, joihin minä tiiviisti kuulun. Tuntuu kamalalta kun ei itse voi vielä tässä vaiheessa yhtyä noihin haaveisiin. Minäkin olen kertonut epäröinnistäni miehelle, ja hän ymmärtää, mutta perään hän kyllä sanoo aina kuinka toivoo niin kovasti että tämä kestää iäti. Tuntuu niin pahalta. Haluaisin vielä tutustua rauhassa, mutta pelkään että johdan miestä harhaan, jos joudunkin toteamaan, etten pysty tähän. Haluaisin niin pystyä.
- Royston76
Valitettavasti tuntuu kuin oma entinen tyttöystäväni kirjoittaisi. Niin surulliselta kuin se tuntuukin. Siksi uskon kuitenkin osaavani sanoa jotain asiasta.
On loppujen lopuksi vain yksi hyvä neuvo. Tee miehellesi selväksi että teidän välinen juttunne on ohi. En oikein tiedä, miten voisit sen helpoiten sanoa, sellaista sanaa tai lausetta nyt ei vain taida löytyä. Ei ole sellaista tapaa sanoa että haluat erota, millä et satuttaisi miestä raskaammin kuin leka päähän. Mutta se on vain kestettävä. Pidemmällä tähtäimellä se on molemmille oikein. Ihminen ei voi muuttua kokonaan toiseksi mitä on. Sinulle voi olla helpompaa lopettaa suhde kuin miehellesi. Jos yhtään hänestä välität (ja kuulostat siltä että välität) niin ennen kaikkea teet hänelle selväksi, että vaikka teidän välillänne onkin vetoa, suhde teidän välillänne EI VAIN TOIMI. Tiedän että tuo tulee murskaamaan miehen maahan kuin iso pommi, mutta mitään muuta todellista vaihtoehtoa ei ole. Jos et voi rakastaa häntä suunnilleen sellaisena kuin hän on, niin sitten ei yksinkertaisesti ole mitään tehtävissä. Tärkeintä on tämä: teet hänelle selväksi että juttu on ohi. Silloin hän ei jää miettimään, että jos hän muuttuisi "tarpeeksi" niin hän voisi saada sinut. Täydellinen loppu on helpompi kuin löysässä hirressä roikkuminen.
Niin ja jos miehestäsi välität oikeasti (vaikka et taida rakastaakaan), niin sitten teet vielä lopuksi todella kovan ratkaisun. Kehität välillenne todella ISON riidan. Annat hänen kuulla kunniansa kaikista virheistään, ja jopa toivot että hän suuttuu sinulle ja antaa palaa. Miksi näin? Koska lopulta hänen on helpompi myöntää että suhde välillänne ei toiminut, jos hän voi alkaa vihata sinua. Viha on lääke joka auttaa tappamaan toivottoman rakkauden. Ehkä tähän joku parempikin keino olisi, mutta sellaista en tiedä. Sinä voit yksin lopettaa suhteen, mutta silloin mies jää löysään hirteen. Jos hän voi olla vihainen sinulle, silloin hänen on helpompi unohtaa sinut.
Kovat neuvot, mutta vaikeassa tilanteessa harvoin on helppoja neuvoja tarjolla. Kun lopetat jutun kunnolla ja kokonaan, silloin teillä molemmilla on paljon paremmat mahdollisuudet jonain päivänä teille oikeasti sopivat seurustelukumppanit. Nykyisesi ei selvästikään ole sinulle oikea, ja vastavuoroisesti miehesi ei saa sinulta sitä todellista rakkautta mitä ansaitsisi. Se ei ole oikein teistä kummallekaan.- adaus
Näin se juuri on. Hyvä kirjoitus. Jos kerran ei voi olla, niin silloin on erottava ja kunnolla. Päästää toinen irti ja vapaaksi. Ja itsensä.
Alkuperäinen ei ole valmis sitoutumaan ainakaan tämän kaverin kanssa. Mutta ei silti pidä ajatella, että suhde oli turha tai väärin. He kulkivat yhdessä pienen matkan ja oppivat paljon toisistaan ja ennen kaikkea itsestään. Tämä kaikki pohjustaa molemmille onnistunutta suhdetta tulevaisuudessa, jos he ottavat tämän kasvun paikkana. - suski.
adaus kirjoitti:
Näin se juuri on. Hyvä kirjoitus. Jos kerran ei voi olla, niin silloin on erottava ja kunnolla. Päästää toinen irti ja vapaaksi. Ja itsensä.
Alkuperäinen ei ole valmis sitoutumaan ainakaan tämän kaverin kanssa. Mutta ei silti pidä ajatella, että suhde oli turha tai väärin. He kulkivat yhdessä pienen matkan ja oppivat paljon toisistaan ja ennen kaikkea itsestään. Tämä kaikki pohjustaa molemmille onnistunutta suhdetta tulevaisuudessa, jos he ottavat tämän kasvun paikkana.Minäkin olen seurustellut miehen kanssa puoli vuotta ja asunutkin hänen luonaan mutta muutin hiljattain pois kun en kertakaikkiaan jaksanut olla. Mies on hieno ja ihana ihminen mutta se henkinen juttu minun puoleltani puuttui. Hän kyllä minua rakasti ja taisin minäkin suhteen alussa rakastaa mutta kun oppi tuntemaan ja huomasi toisessa piirteitä joita ei voinut hyväksyä sellaisenaan, rakkaus muutui tykkäämiseksi. Meillä on ollut kokoajan hyvä puheyhteys, eilen sit kerroin ettei meidän suhteella ole tulevaisuutta. Olihan kova paikka miehelle..itselleni jäi tyhjä olo. Onhan me yritetty jo pariinkin otteeseen uudelleen, mutta kipinöinti puuttuu. Ihan turhaan me yritetään kun rakkauden tunnustus ei tule molemminpuolisesti.
- Kirsi_99
suski. kirjoitti:
Minäkin olen seurustellut miehen kanssa puoli vuotta ja asunutkin hänen luonaan mutta muutin hiljattain pois kun en kertakaikkiaan jaksanut olla. Mies on hieno ja ihana ihminen mutta se henkinen juttu minun puoleltani puuttui. Hän kyllä minua rakasti ja taisin minäkin suhteen alussa rakastaa mutta kun oppi tuntemaan ja huomasi toisessa piirteitä joita ei voinut hyväksyä sellaisenaan, rakkaus muutui tykkäämiseksi. Meillä on ollut kokoajan hyvä puheyhteys, eilen sit kerroin ettei meidän suhteella ole tulevaisuutta. Olihan kova paikka miehelle..itselleni jäi tyhjä olo. Onhan me yritetty jo pariinkin otteeseen uudelleen, mutta kipinöinti puuttuu. Ihan turhaan me yritetään kun rakkauden tunnustus ei tule molemminpuolisesti.
Itsekin lopetin suhteen mieheen, johon aluksi ihastuin, mutta jota kohtaan ihastus katosi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Jos rakastaa toista, pystyy katsomaan hänen vikojaan läpi sormien. Mutta selvää on, ettei rakkautta pysty ihmismieli pakolla muodostamaan - vaikka kuinka järjellä miettisi, että tuossa on kunnollinen ja ihana ihminen. Rakkaus on aikalainen ihme, kun sellaisen löytää.
- Nimetön
Kirsi_99 kirjoitti:
Itsekin lopetin suhteen mieheen, johon aluksi ihastuin, mutta jota kohtaan ihastus katosi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Jos rakastaa toista, pystyy katsomaan hänen vikojaan läpi sormien. Mutta selvää on, ettei rakkautta pysty ihmismieli pakolla muodostamaan - vaikka kuinka järjellä miettisi, että tuossa on kunnollinen ja ihana ihminen. Rakkaus on aikalainen ihme, kun sellaisen löytää.
..kuulostaa. Erosin itse myös suhteesta, joka jo heti alkuun tuntui siltä, ettei se tule johtamaan mihinkään tasapainoiseen. Jälkeenpäin miettiessäni lähdin myös suhteeseen mukaan vääristä syistä. Joskus ihminen on niin hyvä valehtelemaan itselleen, että uskoo kaiken muuttuvan parempaan. Tärkeintä on keskittyä kuuntelemaan sydäntään. Se ei valehtele..usein vaan käy niin, että yksin jäämisen pelossa ihminen muotoilee ahdistavankin suhteen huonot puolet itselleen positiivisiksi. Selittää asiat itselleen parhain päin, vaikka sydän kertoisi heti oikean ratkaisun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h644231- 674181
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1072900Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv552782Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.551992Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p211989Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151669- 321503
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1091343- 1801271