Miten sitä jaksaa

Olen ihan rikki. Avioero vireillä ja elämän pitäisi jatkua....Meillä on mieheni kanssa ihan suht hyvät välit, välillä tuntuu että olisi helpompi kestää jos ei olisi....Miten sitä jaksaa eteenpäin...Itkut saattaa tulla kaupan kassajonossa, pankissa, kylässä....Välillä on helpompia kausia, kunnes ajatukset taas valtaavat mielen ja vajoan...Tuntuu kuin sydämeni olisi revitty irti rinnasta enkä enää saisi happea...Pelkään kohdata mieheni eron jälkeen...Pelkään ettei tämä tuska koskaan lopu. Joka päivä pitäisi jaksaa eteenpäin, mutta askeleet on kovin lyhyet ja raskaat...Haluaisin uskoa, että joku päivä kaikki on paremmin ja voisin todeta että elän sittenkin....
172405
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Miksi ihmisten yleensä pitää erota jos heillä on hyvät välit?? Olen suuresti hämmästynyt. Ei hyvästä kaverista pitäisi olla mitään syytä erota, ainakin siinä on erinomainen alusta parantaa parisuhdetta, kasvaa ja jatkaa yhdessä.

Äänestä
  • että miksi pitää erota? Miksei voida yrittää korjata välejämme ja arkea, jos kerran hän sanoi tykkäävänsä minusta. "Tahdon olla rakastunut" sanoi hän, ja niin meni rytisten koko liitto. Nyt ei enää edes puhuta, hän löysi rakkauden. minä itken mysö kaupassa salaa, autossa, kotona, aamulla ja yöllä. Tätä on kestänyt nyt puoli vuotta, ja helpottaisi, jos ei joutuisi sitä miestään näkemään, mutta kun asutaan lähekkäin ja on yhteiset lapset, niin ei voi välttyä näkemiseltä. Jotenkin tuntuu, että haavat aukeaa aina uudestaan.

    Äänestä

  • kysyin mieheltäni kirjoitti:

    että miksi pitää erota? Miksei voida yrittää korjata välejämme ja arkea, jos kerran hän sanoi tykkäävänsä minusta. "Tahdon olla rakastunut" sanoi hän, ja niin meni rytisten koko liitto. Nyt ei enää edes puhuta, hän löysi rakkauden. minä itken mysö kaupassa salaa, autossa, kotona, aamulla ja yöllä. Tätä on kestänyt nyt puoli vuotta, ja helpottaisi, jos ei joutuisi sitä miestään näkemään, mutta kun asutaan lähekkäin ja on yhteiset lapset, niin ei voi välttyä näkemiseltä. Jotenkin tuntuu, että haavat aukeaa aina uudestaan.

    Miehesi suhde ei tule kestämään tuolla asenteella.
    Ei kukaan voi olla jatkuvasti rakastunut.
    Voisin kuvitella että hän huomaa minkä virheen hän on tehnyt rikkoessaan avioliittonne.

    Varaudu siihen että hän saattaa jonain päivänä pyytää sinua ottamaan hänet takaisin.

    Äänestä

  • Sitä pitäisi erota kauheissa riidoissa ?

    Mullakin on ex-vaimoon hyvät välit eikä riidelty edes kun erottiin ihmeemmin.

    Paljon helpompaa kun ei tarvitse toisen kanssa riidellä ja tapella. (Tosin mun kanssa ei kuulema voikkaan sitä tehä :) )

    Tänäänkin juhlitaan samassa porukassa vappua ja hauskaa tulee olemaan.

    Äänestä

  • Eron syitä vaikka välit olisi hyvät: Parisuhde ei toimi toisen osapuolen laiminlyönnin vuoksi. Eli jonpikumpi kokee olevansa vain ilmainen piika/renki, kun toinen huitelee töissä/harrastuksissa heinäsirkkana.
    Yksinkertaisesti arvostuksen ja ihailun puute. Ei kukaan jaksa pelkkää kimppakämppää pidemmänpäälle. Sitten tietty nämä klassiset syyt eli viinat ja väkivallat - kun se on muutoin niiiiin iiihana ihminen ettei raaskisi jättää...

    Äänestä

  • UPDATE_7499083 kirjoitti:

    Sitä pitäisi erota kauheissa riidoissa ?

    Mullakin on ex-vaimoon hyvät välit eikä riidelty edes kun erottiin ihmeemmin.

    Paljon helpompaa kun ei tarvitse toisen kanssa riidellä ja tapella. (Tosin mun kanssa ei kuulema voikkaan sitä tehä :) )

    Tänäänkin juhlitaan samassa porukassa vappua ja hauskaa tulee olemaan.

    Eikö sinun kannattaisi solmia avioliitto hänen kanssaan jos kerran niin mahtavasti viihdytte toistenne seurassa?

    Äänestä

  • Metropex kirjoitti:

    Eikö sinun kannattaisi solmia avioliitto hänen kanssaan jos kerran niin mahtavasti viihdytte toistenne seurassa?

    kyllä aviossa nyttemmin erottu.

    Kaikki vaan eivät sovi yhteisen katon alle
    vaikka muuten välillä voikin pitää hauskaa keskenään.

    Äänestä

  • UPDATE_7499083 kirjoitti:

    Sitä pitäisi erota kauheissa riidoissa ?

    Mullakin on ex-vaimoon hyvät välit eikä riidelty edes kun erottiin ihmeemmin.

    Paljon helpompaa kun ei tarvitse toisen kanssa riidellä ja tapella. (Tosin mun kanssa ei kuulema voikkaan sitä tehä :) )

    Tänäänkin juhlitaan samassa porukassa vappua ja hauskaa tulee olemaan.

    vaikuttaa vähän tyhjänpäiväiseltä ja avioliiton perusajatusta loukkaavalta tuommoinen liitto, jolla ei vaan ollut väliä. Ei riitoja, mutta erotaan nyt silti. Miksi sellainen liitto edes solmittiin?

    Tuntuu kovin pinnalliselta ja narsismiin vivahtavalta tämä nykyinen suhtautuminen pyhään liittoon, joka lähtökohtaisesti solmitaan eliniäksi.

    Äänestä

  • whf kirjoitti:

    Miehesi suhde ei tule kestämään tuolla asenteella.
    Ei kukaan voi olla jatkuvasti rakastunut.
    Voisin kuvitella että hän huomaa minkä virheen hän on tehnyt rikkoessaan avioliittonne.

    Varaudu siihen että hän saattaa jonain päivänä pyytää sinua ottamaan hänet takaisin.

    että katsovat rauhassa uuden kanssa. Mies on sanonut, että ei ole helppoa. Mutta ei hän koskaan tule oven taakse pyytämään takaisin. minä olen pyytänyt häntä, monta kertaa, itkien ja huutaen. Mutta kun mitään ei enää ole, niin ei vain ole. Minulla vaan kestää tämä hyväksyminen ja sureminen tosi kauan.

    Äänestä

  • jotenkin niin kirjoitti:

    että katsovat rauhassa uuden kanssa. Mies on sanonut, että ei ole helppoa. Mutta ei hän koskaan tule oven taakse pyytämään takaisin. minä olen pyytänyt häntä, monta kertaa, itkien ja huutaen. Mutta kun mitään ei enää ole, niin ei vain ole. Minulla vaan kestää tämä hyväksyminen ja sureminen tosi kauan.

    ilmoitti vähän samaan tapaan, että hän haluaa tuntea itsensä rakastetuksi. Kohta puoli vuotta tätä tunkiota on käännelty ja itestänikin alkaa tuntua eroaminen paremmalta vaihtoehdolta.

    Viikonloppuisänä on tavallaan tosi mukavaa lasten kanssa. Ei tarvitse miettiä kumppanin oikkuja ja voi tehdä omat ratkaisut siitä, miten lasten kanssa touhuaa. Tosin voi olla vaikeeta löytää itelleen vastakkaista sukupuolta olevaa seuraa, kun tässä iässä kaikilla alkaa olemaan omat lapset jne. Uusperhesählinki ei oikein innosta ja jos ihmisellä ei 40 v. ikään mennessä ole lapsia, niin herää kysymys, että miksi ei.

    Toisaalta sitten olisi joka toinen viikonloppu kokonaan vapaata.

    Ja taas toisaalta jos vain saisi nykyisen suhteen pelaamaan uudelleen. Olisihan se lastenkin kannalta parempi. Kai...

    Äänestä

  • Aidanseiväs kirjoitti:

    ilmoitti vähän samaan tapaan, että hän haluaa tuntea itsensä rakastetuksi. Kohta puoli vuotta tätä tunkiota on käännelty ja itestänikin alkaa tuntua eroaminen paremmalta vaihtoehdolta.

    Viikonloppuisänä on tavallaan tosi mukavaa lasten kanssa. Ei tarvitse miettiä kumppanin oikkuja ja voi tehdä omat ratkaisut siitä, miten lasten kanssa touhuaa. Tosin voi olla vaikeeta löytää itelleen vastakkaista sukupuolta olevaa seuraa, kun tässä iässä kaikilla alkaa olemaan omat lapset jne. Uusperhesählinki ei oikein innosta ja jos ihmisellä ei 40 v. ikään mennessä ole lapsia, niin herää kysymys, että miksi ei.

    Toisaalta sitten olisi joka toinen viikonloppu kokonaan vapaata.

    Ja taas toisaalta jos vain saisi nykyisen suhteen pelaamaan uudelleen. Olisihan se lastenkin kannalta parempi. Kai...

    Naiselle täytyy aina muistaa kertoa kuinka ihana hän on ja kuinka häntä rakastankaan niin maan perusteellisesti.

    Tämä täytyy tehdä etenkin silloin kun tekisi mieli puristaa huilusta, eikä pokka saa tietenkään pettää.

    Jos et sitä tee, niin saat sanoa liitolle tai ainakin seksille hyvästit.

    Nainen elää kehuilla ja kiitoksilla, eikä sillä ole väliä vaikka puhut aivan puuta heinää, sillä hän haluaa uskoa vaikka itsekin tietää puheen palturiksi.

    Hymyä huuleen vain, niin kyllä se vanha suhde sieltä löytyy!

    Äänestä

  • Susa kirjoitti:

    vaikuttaa vähän tyhjänpäiväiseltä ja avioliiton perusajatusta loukkaavalta tuommoinen liitto, jolla ei vaan ollut väliä. Ei riitoja, mutta erotaan nyt silti. Miksi sellainen liitto edes solmittiin?

    Tuntuu kovin pinnalliselta ja narsismiin vivahtavalta tämä nykyinen suhtautuminen pyhään liittoon, joka lähtökohtaisesti solmitaan eliniäksi.

    Tuntuu nykyisin, että jotkut ei vaan tahdo sitoutua, vaikka niin ovat luvanneet ( esimerkkinä suomen avioerotilastot) eivätkä tahdo nähdä vaivaa sen eteen, mitä yhdessä voisi olla. On vaan helpompaa lentää kukasta kukkaan ja luovuttaa, niin kai tässäkin?Jokainen pieni ongelma koetaan joko äärettömän suureksi ja nostetaan siitä kohtuuton riitä, tai vaihtoehtosesti asiat ohitetaan olankohautuksella.Helppoahan se niin on, mutta tuleeko sille luovuttajalle koskaan mieleen, että saattoi tehdä elämänsä virheen kun ei ajatellut asioita loppuun asti?

    Äänestä

  • UPDATE_7499083 kirjoitti:

    kyllä aviossa nyttemmin erottu.

    Kaikki vaan eivät sovi yhteisen katon alle
    vaikka muuten välillä voikin pitää hauskaa keskenään.

    siis mistä löytyy tommosia emäntiä?aika huonosti menee jos sellasesta oot luopunut joka ei riitaa haasta ja täältä etit uttaa.....eikös ne kaikki naiset haasta riitaa ja nalkuta tilaisuuden tullen?;)omalla elämänkokemuksella se on ainaki todennäkösempää kuin se et löytäis jonkun sellasen joka hyväksyis sut semmosena kuin on. menittekö sitten nopeestikin avioon jos ette aikasemmin huomanneet et ette sovi saman katon alle? vai oliko pakkoliitto, muksuja tai jotain, vai paljastuko akka täysin kahjoksi?Jossei, niin jos omistat sen meiliosoitetta niin laita tänne tässähän alkaa kiinnostaa, siisn jollei teillä yhteisiä mukuloita ole.netitsehän ne parhaat akat löytyy......

    Äänestä

Monet ovat kokeneet hyvänä varsinkin "itkukohtaus-kauden" aikana kirjoittaa itselleen päiväkirjaa, mihin vuodattaa tunteita, surua ja pahaa mieltä. Silloin tunteet purkautuvat ulospäin itsestä, konkreettisesti paperille ja näin saa tunneskaalansa paremmin hallintaan kun näkee tekstinä mitä minussa tapahtuu tämän elämänvaiheen ja elämänmuutoksen aikana.
Kirjoittaessa on hyvä ajatella että "kun luen tätä tekstiäni 1-5 vuoden päästä, mitä mahdan tämänhetkisestä tilanteestani sitten tuumia. Millainen ihminen mahdan silloin olla?

Fisherin eroseminaarit on myös koettu erittäin hyvänä ylitsepääsemis apuna. Siinä on kysymys elämänsä jälleenrakentamisesta eron jälkeen.

Äänestä

muuttoa. Muutto vähän kauemmas voisi helpottaa oloa kun naapurit vaihtuisivat ja ettei ihan lähikaupassa tarvitsisi miestä nähdä. Älä pidä häneen yhteyttä muutoin kuin pakolliset asiat lasten suhteen vaikka tekstiviestein. Lasten vaihdot ulkona älä päästä häntä kotiisi. Kuulostaa julmalta, mutta kyse on oikeasti vain irtipäästämisestä ja parantumisesi voi alkaa.

Äänestä
  • yritetty. Ensin miehen toimesta, niin uuden onnen huumassa, ettei ole sisään tullut puoleen vuoteen. Nyt kuitenkín haluaisi, mutta minä en enää, lapset jo tottuneet ja itse haluan pitää etäisyyttä, koska on ollut niin vaikeata. On todella loukkaantunut siitä että haluan olla rauhassa enkä halua "turhanpäiten" tavata. Nyt tunnen kyllä itseni syylliseksi ja julmaksi vaikka ei kai pitäisi. Koskahan tämä loppuu...

    Äänestä

Hei
Kaikki kirjoittamasi tuntui tutulta.Mutta eteenpäin on jaksettava päivä kerrallaan. Olen vakuuttunut, että jossain vaiheessa helpottaa. Mutta kaikki tunteet on uskallettava käydä läpi. Välillä epäröin ratkaisuani, mutta taas ravistan itseäni ja tiedän että vanhaan en halua palata.
Itse olen asunut lokakuun alusta eri osoitteessa mieheni kanssa. Meillä on vaihtelevat välit, yleensä ok. Meillä on 4 yhteistä lasta.
Muutamasta ystävästä on ollut korvaamaton apu jaksamiseen.
Olen myös käynyt ystävien kanssa välillä ravintolassa, minua on piristänyt kovasti.
Ja työ on parasta terapiaa minulle.
Eli arjen pienistä asioista saa roppakaupalla iloa.

Voimia arkeen ja rohkeasti eteenpäin!!!!!!!!!!

t.Kohtalokaveri

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


eteenpäin.... kirjoitti:

Olen ihan rikki. Avioero vireillä ja elämän pitäisi jatkua....Meillä on mieheni kanssa ihan suht hyvät välit, välillä tuntuu että olisi helpompi kestää jos ei olisi....Miten sitä jaksaa eteenpäin...Itkut saattaa tulla kaupan kassajonossa, pankissa, kylässä....Välillä on helpompia kausia, kunnes ajatukset taas valtaavat mielen ja vajoan...Tuntuu kuin sydämeni olisi revitty irti rinnasta enkä enää saisi happea...Pelkään kohdata mieheni eron jälkeen...Pelkään ettei tämä tuska koskaan lopu. Joka päivä pitäisi jaksaa eteenpäin, mutta askeleet on kovin lyhyet ja raskaat...Haluaisin uskoa, että joku päivä kaikki on paremmin ja voisin todeta että elän sittenkin....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu