Nyt on pakko tilittää.. =/
Mies halusi tauon, tuli takaisin elämääni, sanoi kauniita sanoja, mutta vain näyttääkseen minulle että muut naiset ja muu elämä on sittenkin hänelle arvokkaampaa. Minulla on todella paska olo. Miksi ikinä annoin hänelle mahdollisuuden? Minä rakastin häntä mutta nyt en tunne kuin inhoa että eikö kerta riitä vaan pitää toista satuttaa toisenkin kerran. Uskoin että rakkautemme olisi ollut ainutlaatuista ja selviäiäsi kaikesta. Toisin kävi. Nyt en usko että pystyn enää rakastumaan. Hän antoi minulle kaunista ja hyvää, mutta rikkoi sydämeni toisilla naisilla.
Kaikkein pahimmalta tuntuu, että hän ei muista minua. Ei edes vappuaattona vaikka sanoi vielä kaksi viikkoa sitten että hänellä on ikävä minua.. Missä kohtaa menin vikaan, missä kohtaa hän ei ollut rehellinen, missä kohtaa olisi pitänyt tehdä jotain toisin?
Olen surullinen ja pettynyt. Onko tässä maailmassa minulle enää ketään yhtä niin ihanaa ja oikealta tuntuvaa? Nyt ei vaan tunnu siltä. Ei tunnu ei..
Kaikki on mennyttä ikuisesti. Se koskee.
Mies halusi tauon, tuli takaisin elämääni, sanoi kauniita sanoja, mutta vain näyttääkseen minulle että muut naiset ja muu elämä on sittenkin hänelle arvokkaampaa. Minulla on todella paska olo. Miksi ikinä annoin hänelle mahdollisuuden? Minä rakastin häntä mutta nyt en tunne kuin inhoa että eikö kerta riitä vaan pitää toista satuttaa toisenkin kerran. Uskoin että rakkautemme olisi ollut ainutlaatuista ja selviäiäsi kaikesta. Toisin kävi. Nyt en usko että pystyn enää rakastumaan. Hän antoi minulle kaunista ja hyvää, mutta rikkoi sydämeni toisilla naisilla.
Kaikkein pahimmalta tuntuu, että hän ei muista minua. Ei edes vappuaattona vaikka sanoi vielä kaksi viikkoa sitten että hänellä on ikävä minua.. Missä kohtaa menin vikaan, missä kohtaa hän ei ollut rehellinen, missä kohtaa olisi pitänyt tehdä jotain toisin?
Olen surullinen ja pettynyt. Onko tässä maailmassa minulle enää ketään yhtä niin ihanaa ja oikealta tuntuvaa? Nyt ei vaan tunnu siltä. Ei tunnu ei..
Kaikki on mennyttä ikuisesti. Se koskee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Usko tai älä, mutta sinun itsesi kannalta on ensisijaisen tärkeää, että annat anteeksi. Vasta sitten oma olosi voi helpottua.
Kun joutuu toteamaan, että oma rakas on muuttunut pedoksi, jonka tunneäly ja empatiakyky on valahtanut housuihin, on erittäin ymmärrettävää ja sallittua olla pettymyksestä sekaisin ja katkera. Miksi aina kielletään olemata katkera? Kun tulee näin julmati kohdelluksi, on lupa tuntea katkeruutta. Puhe anteeksi annosta kuullostaa silloin lähinnä ärsyttävältä besservisserismiltä.
Saa olla katkera. saa tuntea vihaa, pettymystä, surua. Saa olla luottamatta. Anteeksiannon vaatiminen tuntuu siltä, että petetyn ja jätetyn on otettava moraalinen vastuu tilanteesta. Ei tarvitse. Jos toinen teki vääin,hän kantakoon vastuun teostaan. Älkäämme sysätkö sitä sydämensä murtaneen jätetyn vastuulle.
Toipumiseen tarvitaan aikaa. Jos se tuo tullessaan anteeksiannon, olkoon niin. Ponnisteluja tarvitaan varmasti elämän jatkamiseen enkä tippaakaan ihmettele, jos oikeudentaju ei suostu taipumaan anteeksiantoon. Ajatus saattaa olla sellainen, että antamalla anteeksi petolliselle puolisolle vähättelee toisen aiheuttamaa tuskaa ja "antaa luvan" kohdella itseään julmasti.
Antakaa toki anteeksi, mutta jos ette - ymmärrän täydellisesti.
häntä liikaa palavalla rakkaudellasi ja sitoutumishalullasi ? Kyllä siinä arka mies voi säikähtää jos on sitoutumiskammoinen.
särkynyt saviruukku,pala palalta murtui pois, vain ihmettelin ja itkin en millään murtunut ois . sinä herra minut murskasit vaan talletit kaikki palat . niin paljon minua rakastit tahdoit muuttaa kokonaan . -- anna savelle uusi muoto tee minusta uusi ruukku jne . nimim. symppis
Ikävä juttu tuollainen, noin voi tietysti käydä, mut kenen tahansa kanssa ei vain sen eksän. Ymmärrän et koskee kovemmin eksän kanssa jos todella rakastat/ rakastit häntä.
Oo itse ollu jo tosi pitkään siinä tilanteessa et haluaisin jatkaa eksän kanssa jonka aiemmin "jätin" (en sydämestäni vaan henk.koht. konkurssi uhkasi elämässäni sillä hetkellä).
Ollaan molemmat tosi uskollisen tyyppisiä ihmisiä ja olen tosi pahoillani, et kävi silloin niin kun kävi (tiedän hänen kokeneen vastaavaa aiemminkin, on/ off -suhde ym.) :/
Ymmärrän ettei hän ole innostunut asiasta juuri sinunkin kirjoittamastasi syystä, mutta olen yrittänyt saada hänet vakuuttuneeksi, että olen tosissani.