Poikaystäväni on muuten ihan kultainen ollut, mutta nyt lähiaikoina olen huomannut itsekkyyttä (ei ole aiemmin esiintynyt, tosin ollaan vasta puolisen vuotta seukattu). Kyse on tavallaan pienistä jutuista, (esim. kaupasta ei muista tuoda mitä mä pyydän, omat röökit yms.kyllä muistaa/aina kun on jotkun juhlat,uusi vuosi tms hän menee aina omille kavereilleen, kutsuu kyllä minut mukaan mutta ei ikinä ees kysy et mentäskö mun kavereille, eikä innostu lähtemään juuri muutenkaan mutta mun pitäs mennä sen kavereille aina kylään) ja muutenkin oon huomannu ettei paljon enää alun ihanaa huomioon ottamista paljoa esiinny (turha odottaa esim.niskojen hierontaa, vaikka sen niskoja pitäs kyllä hieroa), mä yritän kyllä ottaa hänet aina huomioon. Eli paljastuuko todellinen luonne nyt ja kannattaako kauan ihmetellä jos alkaa häiritä. Kun puhun asiasta on taas vähän aikaa kaikki hyvin. Muuten tyyppi on kyllä tosi luotettava jne. Mielipiteitä,pliis..?
vaadinko liikaa?
yötuuli77
61172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
MIES...
kyllähän miehiä lelliä saa!! kuulostaa negatiiviselta ! KYLLÄ! ei siinä mitään ,mut jos se rupee laskemaan omat tekonsa,sun edelle pistää miettimään ! omani(yhdessä 29.5.96 läht.)
on ollu saikulla,mä töissä!!(naimisissa 6 v.)
kun työt loppuu,tapaan mieheni,hän on useimmin ollut n.7kaljan vauhdissa JO! sanon toivoen et ei!!
hän ! en minä ole mitään ottanut jne.
syyttää mua muihin ja itse tekee just NIIN!
ja suhteessanne on alkanut arki! Eli sellaista se sitten tulee/tullee hänen kanssaan olemaan! Haluatko?
Mietipä sitä?
Säilytä itsekunnioituksesi!
kokeneena miehenä voin sanoa kuten edellinen kirjoittaja eli arki on tullut vastaan. Ja melko aikaisessa vaiheessa. Nyt on jatko sitten kiinni siitä haluaako molemmat yhteiseloa myös jatkossa.
Voi jatkua niinkin että kun kaveri huomaa menettävänsä sinut niin alkaa uudelleen miettiä mitä sinä haluat ja huomioi sinut paremmin. Eli kissa pöydälle vaan
Rakastumisen alkuhuumassa tyhmempikin tsemppaa ja jaksaa kohdella ihastustaan hyvin.
Arjen koittaessa todellinen luonne tosiaankin paljastuu. Olen vakuuttunut siitä, etteivät kaikki miehet/naiset ole itsekkäitä. Kotikasvatuskin vaikuttaa pitkälle. Jos pienestä pitäen on kasvatettu siihen, että muutkin otetaan huomioon, sen tekee vaikka suhteen ensihuuma olisi haihtunutkin.
Naiset, katsokaa miten mies kohtelee äitiään, ja miten hän toimii lapsuudenkodissaan! Jos hän on siellä epäkohtelias ja passuuttaa äitiään, ette voi olettaakaan että hän kohtelisi naistaan sen kummemmin. Ja poikien äidit, kasvattakaa poikanne siihen, että nainen on muutakin kuin vain talouskone!
Parisuhde on kompromisseja täynnä, minusta miehesi on aika huoleton tapaus. Ajattelee lähinnä itseään. Arki on astunut kuvioihin, eikä sitä omaa kumppania mukamas tarvitse enää pitää hyvänä. Itse ottaisin asian puheeksi ja tekisin asian selväksi, en alkaisi tuollaista katsomaan. Meillä mies on aivan ihanan huomioon ottava, vaikkakin välillä hänkin kyllä asioita unohtelee, mutta en enää jaksa niistä niin sanoa, kun parhaansa yrittää ja muuten on aivan ihana :) Itse olen kotoa oppinut (niin kuin miehenikin), että parisuhteessa toinen pitää ottaa huomioon. Meillä sanotaan joka päivä "rakasta sinua", riitoja ei juuri ole (jos on ne sovitaan heti), toinen otetaan huomioon ja häntä pidetään hyvänä. Tietenkään aina ei jaksa/ehdi olla toiselle niin "hyvä" kuin haluaisi olla, mutta samasta köydestä vetäminen ja puhuminen auttaa asiaa. Molempien pitää kunnioittaa toista sen verran, että on valmis tekemään hänen eteensä asioita tietyissä rajoissa. Esim. tuo kaupassa asiointi (myös toisen ostopyynnöt) ei voi olla kovin hankala toteuttaa. Miehesi kaipaisi pikkaisen ryhdistäytymistä. Kannattaa tosiaan puhua, ihan vain sen takia, että tiedät missä mennään. Onko tosiaan kyse siitä, että arki on tullut vai eiköhän ole samalla tavalla enää kiinnostunut sinusta kuin aikaisemmin?