Mikä ihem siinä on etten osaa ratkaista omia suhdesolmujani, vaikka kuuntelen muita ja olen ollut milloin kenenkin tukipilari. Itse olen vanhassa suhteessani ahdistuneena, kun en tiedä kuinka jatkan tästä eteenpäin. Mieheni on hieman narsistinen, mutta leppoisan huumorintajuinen mörökölli.
Ongelma on se, että kaikki pitää tehdä hänen mielialojen mukaan tai hän muuttuu hankalaksi ja jos kuvaan ilmestyy kuka hyvänsä nainen, hän menee aina minun edelle sillä hetkellä jos hänelle suodaan huomio. Mutta varo vaan jos meidän näköpiiriinilmestyy mies, se pitää voittaa kiireesti ja pitää huoli etten vaan lähesty vaarallista kilpailijaa. Mies ei tosin itse myönnä näin olevan.
Olen äärimmäisen väsynyt ja ahdistunut, mutta en silti tiedä olenko itse se joka aiheuttaa kaiken ikävän loppujen lopuksi...
Ongelma on se, että kaikki pitää tehdä hänen mielialojen mukaan tai hän muuttuu hankalaksi ja jos kuvaan ilmestyy kuka hyvänsä nainen, hän menee aina minun edelle sillä hetkellä jos hänelle suodaan huomio. Mutta varo vaan jos meidän näköpiiriinilmestyy mies, se pitää voittaa kiireesti ja pitää huoli etten vaan lähesty vaarallista kilpailijaa. Mies ei tosin itse myönnä näin olevan.
Olen äärimmäisen väsynyt ja ahdistunut, mutta en silti tiedä olenko itse se joka aiheuttaa kaiken ikävän loppujen lopuksi...
Vastaukset 8
Vanhimmat
toivon joustoa elämään, niin eiköhän se kevät 61 myös puhkea kukkaan. Voimia sinulle päätätpä elässäsi mitä hyvänsä.
siitä minkä koet vaikeaksi suhteessasi, uskoisin sen auttavan, miehesikin haluaa varmasti tehdä kevään 61 onnelliseksi.
Puhumalla ne ongelmat ratkaistaan.
tottapa näin, puhua pittää...
aina olekkaan maailman helpoin asia.
Varsinkaan jos toinen ei ymmärrä yhtään mistä yrittää puhua.
Yrittää. Siitä ne solmut lähtee aukeamaan. Meistä kukaan ei ole ajatustenlukia ja toisen puolesta ei saisi olettaa mitään. Puhetta peliin, se voi tuntua alussa vaikealta, mutta palkitsee varmasti.
"Mieheni on hieman narsistinen, mutta leppoisan huumorintajuinen mörökölli."
Kirjoitit kuin olisit kirjoittanut miehestäni :)
Ja meidän ongelmatkin vähän saman suuntaisia myös, mutta lisäksi meitä rasittaa puhumattomus.
Niin, meilläkin se puhuminen on siksi huonoa, kun emme puhu "samaa"kieltä vaikka kuinka yritän asettaa sanani niin että tulisin ymmärretyksi. Mietinkin tuossa, kun sian viestejä, että puhukaa toisillenne,että miksi emme ole puhuneet asioista. Mutta ollaanhan me, mutta ne ovat aina johtaneet riitoihin ja sen jälkeen ikäviin vihjailuihin. Tyttäreni sattui kerran kuulemaan meidän inhottavan riidan ja hän sanoi minulle, että tehän puhuitte ihan samasta asiasta, mutta mieheni ei halua ymmärtää mitä sanon hänelle.
Toivoisin että osaisin ulos tästä pussista. Onnea sinulle elämässäsi, opetelkaa puhumaan toisillenne, ehkä te olette viisaampia kuin me.
Tunnistan dynamiikan.
Sellaisessa suhteesa ei puheet auta vaikka kuinka nätisti ja selkeästi asiansa asettaisi, koska toisessa ei ole vikaa vaan kyseessä on "oma yliherkkyytesi". Kyse on tässä tapauksessa miehen narsistisesta vammasta. En nyt puhu ääripäästä, psykopatiasta, vaan ihmisestä joka mielestään on upea ihminen. KAIKKI kritiikki menee toisesta korvasta ulos. Ihan joskus mies voi hetkeksi havahtua ja kyseenalaistaa, josko sittenkin toisen puheessa voisi olla jotakin... Se ajatus unohtuu seuraavassa hetkessä.
Jos tällaisen ihmisen kanssa elää, on riskinä kadottaa luottamus itseensä, omat tarpeensa ja itsekunnioituksensa. Helposti kyseenalaistaa itsensä koska kumppani sen tekee, ja niin vakuuttavasti.
Jos tällaiseen suhteeseen haluaa jäädä, tulee hyväksyä olevansa tunnetasolla yksin, nyt ja aina.