Hei!
Mulla alkaa vähitellen tulla mitta täyteen oman avomieheni (tuleva aviomies) suhteen.
Ärsyttää meinaan suunnattomasti se, että jos seurassamme on muita naisia, hänen täytyy vitsailla yms. jotta saa näiden naisen huomion / saa heidät nauramaan.
Joskus tuntuu että minusta tulee näkymätön jos joku muu nainen on seurassamme.
Muuten hän kyllä ottaa minut huomioon ja on ihana.
Ehkä olen turhasta vaan mustasukkainen, mutta onko kenelläkään muulla vastaavasta kokemusta??
On meinaan alkanut tuntua että nykyinen mieheni on kohta ex- mieheni.
Mulla alkaa vähitellen tulla mitta täyteen oman avomieheni (tuleva aviomies) suhteen.
Ärsyttää meinaan suunnattomasti se, että jos seurassamme on muita naisia, hänen täytyy vitsailla yms. jotta saa näiden naisen huomion / saa heidät nauramaan.
Joskus tuntuu että minusta tulee näkymätön jos joku muu nainen on seurassamme.
Muuten hän kyllä ottaa minut huomioon ja on ihana.
Ehkä olen turhasta vaan mustasukkainen, mutta onko kenelläkään muulla vastaavasta kokemusta??
On meinaan alkanut tuntua että nykyinen mieheni on kohta ex- mieheni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuulostaa ikävältä. Kannattaa ensin puhua kunnolla asiat halki, jos se vaikka auttaisi asiaan. On ihan luonnollista olla mustasukkainen, jos siihen on aihetta ja kuuluukin olla hieman. Ei ole oikein astua toisen rajojen yli ja jättää toinen osapuoli huomioimatta. Miehille on tietysti tärkeää saada huomiota ja meillä naisilla on tietysti tämä ikuisesti viehättämisen tarve...niin siitähän ne sopat usein suntyy.
Pisä puolesi ja intuitiosi vahvana.
Minun mieheni on myös samanlainen ja se kieltämättä ärsyttää myös minua jossain tilanteissa.
En ole ottanut sitä puheeksi koskaan sillä olen ajatellut että olen liian mustasukkainen jos en sitä kestä.
Kiva kuulla että joku muukin ajattelee samoin.
Kerro ihmeessä miten miehesi reagoi jos otat sen puheeksi.
Oli kyllä mahdoton naistennaurattaja. Muuttui täysin muuksi ja alkoi esittämään.
Minua ärsytti aina suunnattomasti.
Johtihans se naurattaminen sitten tilaisuuden tullen muuhunkin.
Niin... ja ei se puhumalla miksikään muuttunut.
No olen maininnut kyllä miehelleni asiasta, mutta eilen ihan konkreettisen esimerkin kautta huomautin hänelle mitä hän tekee.
Mieheni oli tyytyväinen että sai esimerkin, jotta voi parantaa tapansa. Sanoi että tuollanen tulee vain niin luonnostaan ettei ole osannut tehdä asian hyväksi mitään. Nähtäväksi jää mitä käy.
ja mieheni ei kestä iloisuuttani muille miehille. En koskaan ole ajatellut asiaa kun en mitään taka-ajatuksia osaa siihen edes laittaa. Hänen seurassaan pyrin olemaan hillitymmin jos on miehiä samassa seurueessa....ainoa, että se ahdistaa, kun oma persoona tukahdutetaan. Olo on vaivaantunut ja tylsä.:( Teen sen kuitenkin mieheni vuoksi.
ymmärrän, että vituttaa. Meillä on kuitenkin niin että molemmat on aikamoisia lirkkukieliä vastakkaisen sukupuolen seurassa. Siksi kai kestänkin. Molemmilla on ihan viatonta seuramies- ja nais vikaa.
Anna nyt miehes olla "kunkku". Kunhan se ei pidemmälle tosta mee niin mitä sitten. Hän saa siitä itseluottamusta ja sen kautta saat vaiks parempaa seksiä.
Niin pyydän vakavasti harkitsemaan tulevaa avioliittoanne!
Periaattessahan naisten naurattamisessa ei ole mitään vikaa,mutta jos asia tässä vaiheessa sinua ahdistaa niin ei se varmastikaan helpota avioliiton myötä,usko pois.
Häitä voisi kenties lykätä hamaan tulevaisuuteen,katselisitte pari vuotta kuinka menee.Avioon mennessähän pitäisi olla IHAN VARMA että haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa jonka kanssa avioituu.Ei ole kivaa jos on tuollaisia "kummituspilviä" taivaalla.
Jos ukkosi ei ota onkeensa kun kerrot hänelle pahasta olostasi naistennaurattaja-asiassa,niin ei hänestä ehkä ole sinulle aviomieheksi.
Jos hän jatkaa samalla menolla parikin vuotta niin ei kannata ottaa siipaksi...siis jos et vain totu asiaan.Ja tuskinpa totutkaan jos nyt tuntuu tuolta.
Vai sellaista peliä.
Satuitko aikoinasi ihastumaan mieheesi juuri siitä syystä, että hän on hyvä seuramies? Jos vastasit kyllä, haluatko että miehesi muuttuu joksikin muuksi kuin mitä on, vain miellyttääkseen sinua? Jos vastasit tähänkin kyllä, ei kannata mennä naimisiin.
Jos miehesi flirttailee / kertoo kaskuja / on seuramies, mutta ei mene sen pidemmälle, sinulla ei pitäisi olla mitään hätää. Jostain syystähänä hän sinun kanssasi haluaa olla, eikö?
Älä sotke omaa itsetuntoasi ja miehesi käytöstä toisiinsa. Kukaan ei nimittäin pysy maailman tappiin suhteessa, jossa aletaan määrittää minkälainen persoona toisen pitäisi olla, ja mitä ihmisiä tämä saa / ei saa tuntea.
Sanot että miehesi ottaa sinut huomioon ja on ihana. Mitä sinä sitten miehestä haluat? Mies pysyy kyllä luonasi jos haluaa. Jos hän taas haluaa käydä vieraissa, se kyllä onnistuu varmasti kontrolloit sinä hänen elämäänsä tai et.
Vieläpä kysyn sellaista klisettä, että oletko yrittänyt keskustella asiasta miehesi kanssa? Että mitä hän käytöksellään hakee, ja miltä se sinusta tuntuu?
Kyllä asia on niin, että oman naisen pitäis olla se ykkönen, silloinkin kun seurueessa on muita naisia. Ja se miehen pitäis tehdä selväks muillekin. Sen jälkeen ei varmasti omaa naista häritse se muiden naurattaminen.
Itse en ainakaan tyytyis yhtään vähempään.
Eiköhän se ole aika selvää, jos aivoimesti ollaan yhdessä. Mikä ihmeen ratkaisu se on että mies alkaa moderoimaan persoonaansa? No minäpä vastaa: Se on sellainen päätös että mies kyllästyy naisensa kyttäämiseen ja vahtimiseen. Vähitellen hän rupeaa pitämään naistansa yhä enemmän ärsyttävänä ja hakee vähän välimatkaa naiseensa. Sitten eräänä kertana kun hän on kaverien tykönä yksin niin joku vähän aikuismaisempi neito saa hänet ihastumaan itseensä. Enempää tarinaa minun tuskin tarvii kertoa.
Ai se riittää että ollaan avoimesti yhdessä? Hah.
Mahtaisitko itse sietää sitä, jos naisesi unohtaisi sinut täysin aina kun paikalla on muitakin miehiä? Tuskinpa.
Tarkoitin ihan yksinkertaisesti sitä mitä kirjoitinkin. Eli ota oma naisesi kokoajan huomioon, vaikka juttelisitkin muille. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa.
Olen kyllä nyt niin samaa mieltä, että pitää se oikein ilmaista. Kommenttisi kontrolloinnista ja toisen muutamisesta ovat loistavia. :)
Itselläni on myös miesystävä, joka on melkoinen seuramies. Tosin hän on sitä yhtälailla naisten kuin miestenkin seurassa, eikä millään tavalla miellä sitä flirtiksi vaan ihan siksi omaksi tavakseen kommunikoidan ihmisten kanssa. Ja juuri kuten sanoit, tämä oli varmasti osasyy miksi mieheen ihastuin. Varsinkin kun olen itsekin avoin jutustelija ja kiinnostunut kaikista ihmisistä.
Alkuunsa tunsin ajoittain omituista oloa asiasta, koska tietenkin naisena tuijotin vain miten mies käyttäytyy muiden naisten seurassa. Kun kuitenkin opin tuntemaan hänet paremmin ja katsoin objektiivisesti tilannetta, huomasin olevanikin vain ylpeä miehestäni, joka on pidetty, hyvä keskustelukumppani, luotettava ystävä ja Minun miesystäväni.
Aloittajalta haluaisin kysyä, minkälaista huomiota kaipaisit mieheltäsi naisporukassa? Kaipaatko fyysisiä hellyydenosoituksia tai sinuun viittaamista puheissa tms.? Voit kai itsekin osallistua keskusteluun jos tunnet olosi ulkopuoliseksi?
Itse olen sitä mieltä, että jos vietetään aikaa esim. ystäväporukassa (naisia tahi miehiä), niin kyllähän yhteistuumin nämä ystävät asetetaan etusijalle. Meillä on sitten aikaa toisillemme kun ystävät eivät ole siinä. Tosin meidän suhteessamme muutenkin suuremmat hellyydenosoitukset kuuluvat kahdenkeskisiin hetkiin.
Sitten suutut kun et saa huomiota. Kasva aikuiseksi jos kerran suhde muuten toimii.
Tässäkin asiassa pätee vanha viisaus: tee toiselle niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän. Niin yksinkertaista se on.
Todellakin tiedän miltä susta tuntuu! Oma poikaystäväni on sellaista ihmistyyppiä, että haluaa koko ajan jututtaa ja tustustua uusiin ihmisiin, ja mustasukkaisuus naisten naurattamisesta on ollut välillä sietämätöntä. Ensin häiritsi muakin, kun toinen menee juttelemaan aina kaikille muille naisille, mutta huomasin ajan myötä, että hän jutteleekin miehille ihan yhtä lailla, olisko sun kohdalla sama mahdollisuus? Jos vaan kiinnität huomiota niihin naispuolisiin? Mulla itselläni helpotti kun mainitsin asiasta ja juteltiin, ja poikaystävä vakuutti ettei edes vilkaise muita naisia siinä mielessä, ja että kuuluu vaan sen tapoihin jutella kaikenlaisille ihmisille. Oon paljastunu tässä suhteessa yllättävän mustasukkaiseksi, mutta puhuminen on helpottanut suuresti. Ite asetin säännön, että niin kauan kun ei yritä tehdä itsestään sinkkuvaikutelmaa, niin on ok. Ja kuulemma usein puhuukin musta tyttöystävänään kavereiden, niin uusien kuin vanhojenkin kanssa. Ei tarvitse pelätä että taustalla olisi mitään epäilyttävää. Kannattaa ehdottomasti aina puhua ja kertoa miltä mikäkin tuntuu, asia ei saa jäädä teidän juttua vaivaamaan, varsinkin jos avioliittoa kohti ootte matkalla! Onnea teille!