Terves,
Ollaan oltu vaimon kanssa naimisissa viisi vuotta, tuota ennen avoliitossa/kihloissa kaksi vuotta. Vaimoni löysi työpaikaltaan ystävän viime kesänä ja muutti pois luotani marraskuussa 07, muuttoilmoitustua hän ei ole tehnyt, eikä ole puhunut avioerosta. Olemme viettäneet myös yhteistä aikaa (ja öitäkin) "asumuseron" jälkeen. Tiedän, että tämä ystävä käy vaimoni luona, en tiedä kuitenkaa kuinka useasti ja viettääkö öitä vaimoni luona. Olen lukenut netistä tarinoita siitä, miten mies ja nainen voivat olla ystäviä ja voivathan he. Minua kuitenkin häiritsee tämä "asumusero", miten siihen pitäisi suhtautua? Olen pyrkinyt tukemaan vaimoani tässä asumuserossa, hän kun kertoi vain hakevansa itseään yms. epämääräistä.
Mielipiteitä! Pitäisikö minun hakea eroa, välitän ja rakastan vaimoani edelleen. Kertokaa myös kommentteja miten tälläiseen asiaan pitäisi suhtautua.
Ollaan oltu vaimon kanssa naimisissa viisi vuotta, tuota ennen avoliitossa/kihloissa kaksi vuotta. Vaimoni löysi työpaikaltaan ystävän viime kesänä ja muutti pois luotani marraskuussa 07, muuttoilmoitustua hän ei ole tehnyt, eikä ole puhunut avioerosta. Olemme viettäneet myös yhteistä aikaa (ja öitäkin) "asumuseron" jälkeen. Tiedän, että tämä ystävä käy vaimoni luona, en tiedä kuitenkaa kuinka useasti ja viettääkö öitä vaimoni luona. Olen lukenut netistä tarinoita siitä, miten mies ja nainen voivat olla ystäviä ja voivathan he. Minua kuitenkin häiritsee tämä "asumusero", miten siihen pitäisi suhtautua? Olen pyrkinyt tukemaan vaimoani tässä asumuserossa, hän kun kertoi vain hakevansa itseään yms. epämääräistä.
Mielipiteitä! Pitäisikö minun hakea eroa, välitän ja rakastan vaimoani edelleen. Kertokaa myös kommentteja miten tälläiseen asiaan pitäisi suhtautua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
aika laittaa vaimoa tekemään valinta, joko jatkaa yhdessä tai erota. Toiset haluavat kaiken, parisuhteen ja vapauden, ja siksi mielellään venyttävät tuollaista tilannetta niin pitkälle kuin pystyvät.
Samallahan siinä selviää toisen miehen asema. Tuskimpa vaimosi kanssasi yhteen palaa jos on jonkinlaisessa suhteessa toisen miehen kanssa ja jos he ovat pelkkiä ystäviä, niin se ei taas haittaa yhteenpalaamista.
Olet (minun mielestäni :) ) ollut jo riittävän ymmärtäväinen, joskushan se päätös täytyy kuitenkin tehdä...
Jep,
ensinnä kannattaa varmaan tosiaan herätä todellisuuteen - jotain tossa hommassa ON VIKANA.
Tämä kuulostaa ihan sille, että vaimosi on käytännössä jättänyt sinut, pitäen löyhää henkistä suhdetta edelleen yllä, koska on epävarma omasta tulevaisuudestaan.
Oletteko te oikeasti, juurta jaksaen keskustelleet aiheesta? Oletko itse tavannut tuota uutta ystävää?
Ja miten ihmeessä se nyt on sillä tavalla, että sinä tuet vaimoasi "asumuserossa", vaikka hän on jättänyt sinut?
Hakevansa itseään tarkoittaa, että ihminen on sillä tavoin sekaisin ettei tiedä, mitä tuntee (ketäkin kohtaan).
Jos vaimosi sanoisi, ettei hänellä ole ketään muuta ja että harrastusten/uuden opiskelun puitteissa lähtee hakemaan itseään, kaipaa surutyön tms. vuoksi yksinäisyyttä - sitten olisikin mielestäni mahdollista tuon kaltaisen rauhoittumisen tavoittelu. Mutta allekirjoittaneesta tapauksesi kuulostaa ihan klassilliselle työpaikkaihastukselle, jossa vaimosi miettii mitä haluaa ja tutustuu ihastukseensa tarkemmin tuon rauhoitusajan puitteissa. Tämä on tietty vain arvaus, mutta...
Jos olisin sinä, kävisin pitkälliset keskustelut vaimon ja mahdollisesti tuon uuden ystävänkin kanssa. Oletko silmiin katsoen kysynyt vaimolta onko hän rakastunut ystäväänsä? Ja mitä te olette sopineet sivusuhteista?
Se, että rakastat vaimoasi edelleen on hyvä. Mutta jonkin verran pitää myös itseään rakastaa jos tilanne näyttää tuollaiselta. Sehän ei välitöntä eroa tarkoita, mutta pidä huoli itsestäsi katsomalla totuutta silmästä silmään ja keskustele vakavasti, rehellisesti vaimosi kanssa.
Voimia!
Toi tukeminen oikeastaan oli sitä, että autoin häntä asunnon valinnassa ja tingin vuokrankin sopivalle tasolle. Olin myös kantamassa hänelle sohvaa yms. En missään kohtaa tullut kysyneeksi että oletko nyt aivan varma tästä muuttamisesta.
"Ystävä" on vanha kolleegani, muutaman vuoden takaa, joten kyllä tiedän hänet.
Vaimollani ei oikein ole harrastuksia, eikä hän oikein opiskelustakaan ole kiinnostunut. Mitä tarkoitat surutyöllä?
Moi!
Vielähän ei ole myöhäistä kysyä mitään. Ja aina kannattaa kysyä, keskustella. Ja siis, jos et ole kysynyt onko hän varma muuttamisesta, oletko kysynyt:
-Onko hän ihastunut ystäväänsä?
-Onko hänellä tunteita ystävää kohtaan?
-Mitä tunteita hänellä on sinua kohtaan?
-Miten hän näkee teidän yhteisen tulevaisuutenne- onko sitä? Onko hän palaamassa kotiin jne.
-Mikä sinussa on sellaista, että hän kokee tarvitsevansa irtautumista - miten sinä saat hänet voimaan huonosti?
-Mitä tämä itsensä hakeminen oikeastaan tarkoittaa? MISTÄ hän on epävarma? Mitä puolia itsessään hän haluaa kokea?
-Kokeeko hän nyt löytäneensä itsensä paremmin? Tietääkö/tunteeko hän nyt, muutettuaan, tarkemmin mitä tarvitsee ja haluaa?
-Miltä hänestä tuntuisi, jos sinä hakisit eroa?
-Jos sinulla olisi joku uusi suhde, mitä mieltä vaimosi olisi siitä - miltä se tuntuisi?
-Mistä tässä oikeasti on kyse?
Tarkoitin surutyöllä tai viittaamisella opiskeluun tai muuhun harrastetoimintaan, että ONKO JOKU POISSULKEVA SYY olemassa? Se voi olla mikä tahansa. Sellainen syy, mikä selittää tuon rauhoittumisajan tarpeen. Itselleni ainakin vanhemman kuolema oli sellainen, että todella halusin olla yksin. Ehkä joillekin ihmisille juuri opiskelu, tiukka harrastaminen tms. saattaa tuoda yksinäisyyden tarpeen.
Ja jos mitään tällaista syytä ei ole - vaan vaimosi on vain muuttanut ulos yhteisestä kodista ja häntä tukemassa/hänen kanssaan ystävystymässä on vanha kollegasi, minulla ainakin hälytyskellot alkaisivat soida. Joku siinä etsii kontaktipintaa - joko se on kollegasi tai vaimosi.
Jokatapauksessa, kysyvä ei tieltä eksy - eli kysymyksille vaimo on oikea osoite.
Jaksamista!
Luulenpa vaan vaimosi pelaavan aikaa..uskottelee kaikenlaista,jotta saisi rauhassa tutustua uuteen ihmiseen ja jos siitä ei tule mitään,niin palaa häntä koipien välissä takaisin.
Vaimosi voi tosissaan etsiä itseään. Mutta ottaako hän huomioon, ettei sitä voi loputtomiin tehdä? Sinäkin voit kyllästyä totaalisesti jossain vaiheessa, vaikka nyt rakastat vaimoasi. Annapa vaimolle aikaa vielä hiukkasen, pari kolme kuukautta ja sitten on tehtävä päätös eroatteko lopullisesti. Ei tuossa muuten mitään ihmeellistä olisi, monet parit asuvat erikseen. Mutta sen päätöksen takana on molempien seistävä.
Pitää sinua varalla, jos uusi suhde lopahtaa, niin voi palata takaisin luoksesi...jos otat hänet.
Vaikeaa omalta kannaltasi, koska vielä rakastat häntä, mutta parasta nostaa kissa rohkeasti pöydälle ja vaatia hänelta suoria vastauksia tärkeisiin kysymyksiin.
Hän pitää sinua löysässä hirressä varalla...parempi ikäväkin ratkaisua kuin elää jatkuvassa epävarmuudessa. Vaikuttaa sille, ettet ole uskaltanut ottaa asiaa suoraan
keskusteltavaksi ja vaimosi ei tee sitä syistä, jotka hän itse tietää...vaikuttaa kuitenkin siltä ulkopuolisen (neutraalin) katsojan silmillä, että sinua todellakin pidetään varalla.