Erosin puolitoistavuotta sitten miehestäni pitkään jatkuneen uskottomuuden vuoksi. 7 vuotisesta suhteesta, hän petti minua eri naisten kanssa viimeiset kaksi vuotta. Olen itse aina ollut todella uskollista sorttia, ja en hyväksy pettämistä.
Jouduin silti jokin aika sitten kummaan tilanteeseen, jossa "löysin" itseni avoliitossa elävän miehen sängystä ravintolaillan päätteeksi.
Avovaimo purjehti paikalle ja käski minun poistua asunnosta ja minähän lähdin. Tilanne oli räjähdysherkkä. Mies lähti kuitenkin perääni ja vietimme päivän yhdessä. Minulle hän sanoi jättävänsä naisen ja sanoi ettei se johtunut minusta vaan että suhde oli muutenkin kuollut ja erosta puhuttu. Heillä ei ollut lapsia.
Välimatkan vuoksi emme voineet viikolla kuin soitella ja ehdimme muutaman vklopun nähdä. Ihastuin voimakkaasti, annoin tunteiden viedä. Ajattelin, että minullakin on onneeni oikeus. Samaan aikaa välillä epäröin, koska suhteemme oli alkanut sellaisissa olosuhteissa. Kerroin hänellekkin näistä epäilyksistä. Hän vannoi että nainen muuttaisi hänen asunnosta pois ja että nainen oli luvannut muuttaa.
Olin hänen luonaan käymässä ja ihmettelin kun asunto oli täynnä vielä naisen tavaroita, ei mitään pakattu, vaikka muuttoon oli enää pari päivää. Hän vakuutti kaiken olevan kunnossa. Seuraavana päivänä hän vaihtoi numeron, ja en ole kuullut hänestä sen koommin.
Nyt minulla on maailman typerin, hyväksikäytetyin ja masentunein olo. Kuinka annoin itseäni vetää näin höplästä? Vannoin joskus kun minua petettiin, etten itse koskaan alentuisi samaan. Onko pettäminen aiheuttanut minullekkin jonkinlaisen moraalin pehmentymisen, koska entinen minä ei olisi siihen petiin koskaan mennyt.
Jouduin silti jokin aika sitten kummaan tilanteeseen, jossa "löysin" itseni avoliitossa elävän miehen sängystä ravintolaillan päätteeksi.
Avovaimo purjehti paikalle ja käski minun poistua asunnosta ja minähän lähdin. Tilanne oli räjähdysherkkä. Mies lähti kuitenkin perääni ja vietimme päivän yhdessä. Minulle hän sanoi jättävänsä naisen ja sanoi ettei se johtunut minusta vaan että suhde oli muutenkin kuollut ja erosta puhuttu. Heillä ei ollut lapsia.
Välimatkan vuoksi emme voineet viikolla kuin soitella ja ehdimme muutaman vklopun nähdä. Ihastuin voimakkaasti, annoin tunteiden viedä. Ajattelin, että minullakin on onneeni oikeus. Samaan aikaa välillä epäröin, koska suhteemme oli alkanut sellaisissa olosuhteissa. Kerroin hänellekkin näistä epäilyksistä. Hän vannoi että nainen muuttaisi hänen asunnosta pois ja että nainen oli luvannut muuttaa.
Olin hänen luonaan käymässä ja ihmettelin kun asunto oli täynnä vielä naisen tavaroita, ei mitään pakattu, vaikka muuttoon oli enää pari päivää. Hän vakuutti kaiken olevan kunnossa. Seuraavana päivänä hän vaihtoi numeron, ja en ole kuullut hänestä sen koommin.
Nyt minulla on maailman typerin, hyväksikäytetyin ja masentunein olo. Kuinka annoin itseäni vetää näin höplästä? Vannoin joskus kun minua petettiin, etten itse koskaan alentuisi samaan. Onko pettäminen aiheuttanut minullekkin jonkinlaisen moraalin pehmentymisen, koska entinen minä ei olisi siihen petiin koskaan mennyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lähdin peleihin mukaan kakkoseksi aikanani, vaikka olin uskollinen avioliitossani, jossa minua petettiin. Mun ois pitänyt eron jälkeen mennä terapiaan, eikä sairastua petetään-heikkoitsetunto-pois-tautiin.
Hyvien ystävien tuella pääsin lopulta irti "peleistä", eikä nyt ole tarvetta olla kenenkään itsetunnon jatke, eikä hakea sellaista itselleni.
Mutta, rakkaus saa tulla elämääni, jos tulee normaalin miehen muodossa. Taustat kyllä tarkistan heti näillä kokemuksilla, se ei ole kyttäämistä, vaan tervettä järkeä, jota on myös lupa käyttää.
Olen tuotas harkinnut että menisin terapiaan, mutta pääseekö sinne vain sanomalla että on traumatisoitunut uskottomuudesta?
psykologille, lääkärille, työterveyteen tai mielenterveystoimistoon. Riippuu paikkakunnasta, mihin sinut ohjataan. Ei tarvitse kertoa kuin esim., että on masentunut sille ihmiselle, kenelle ensin soitat. Kerro yksityiskohdista vasta terapeutillesi tms. Tk:n vasttanottoavustajan ei kuulu tietää tarkkaa taustaasi...
Onnea selviytymiseen.
kannattaa mennä ,ettei koko loppu elämä mene pilalle.
sinä kostat.
Minuakin petettiin ja vannoin etten tee ikinä samaa eli alennu kakkoseksi tai kolmoseksi.
Mutta niin vain kävi että tapasin ukkomiehen johon ihastuin ja v...t vaimoista.
Kadun ja yritän unohtaa koko miehen, tee sinäkin niin.
Valitettavasti vahinko laitetaan kiertämään ja se kiertää koko maapallon ympäri.
Paskaahan se on.
sanoinkuvaamattoman pahat. Voin vaan kuvitella missä tuskissa kakkoset ja kolmoset elävät. Ex-miehelläni oli pitkään vakikakkonen, ja hän kiusasi ja häiritsi kierolla tavalla elämäämme. Hajotti mm. pihalla olevaa omaisuuttani jne. Silloin kävi mielessä että kakkosella mahtaa olla paha olo, kun noin pitää tehdä viattomalle ihmiselle pahaa. Nyt sain itse vähän maistaa kakkosen katkeraa lientä, ja voin kertoa - se maistuu pahalle. Erikoista siinä oli vielä, että emme ehtineet "olla" kuin muutaman kuukauden, ja silti tuli erittäin kovat tunnontuskat ja sydänsurut tapauksesta. Ja vielä tietynlainen häpeä, jos vaikka sattuvat kävelemään käsi kädessä vastaan.