En tiedä, kuuluisiko tämä viesti tänne mutta kirjoitan kuitenkin. Olen usein huomannut, että jotkut naiset ovat kateellisia sellaisille naisille, joihin miehet helposti ihastuvat. Sen takia ei välttämättä oteta esimerkiksi mukaan joihinkin rientoihin, koska "suhun ihastuu kaikki miehet!" Eihän ihminen kuitenkaan luonteelleen tai viehätysvoimalleen mitään voi! Enkä minä ainakaan ole muuta kuin aito oma itseni.
Olen pieni, siro, vaaleahiuksinen nainen, jolla on vihreät tuikkivat silmät ja kiva hymy. Usein minua kuvaillaan kauniiksi ja nätiksi sekä miesten että naisten puolelta. Miehet ihastuvat helposti iloiseen, avoimeen ja sosiaaliseen luonteeseeni. Mutta usein minulla on sellainen olo, että pitäisikö minun muuttua joksikin muuksi, vähemmän iloiseksi tai sosiaaliseksi, jotta muut naiset eivät tuntisi oloaan seurassani huonoksi. En voi luonteelleni mitään, enkä todellakaan ole mikään tyrkky, enemmänkin minusta voi saaha ujohkon kuvan alussa. Mutta minulle tulee tyhmä olo, jos kaverit ajattelevat, että "saan kenet tahansa!" Koska eihän se pidä paikkansa!! Enemmän olen tyytyväinen, jos joku mies osoittaa kiinnostustaan kaverilleni kuin minulle. Ymmärtääkö kukaan pointtiani??
Olen pieni, siro, vaaleahiuksinen nainen, jolla on vihreät tuikkivat silmät ja kiva hymy. Usein minua kuvaillaan kauniiksi ja nätiksi sekä miesten että naisten puolelta. Miehet ihastuvat helposti iloiseen, avoimeen ja sosiaaliseen luonteeseeni. Mutta usein minulla on sellainen olo, että pitäisikö minun muuttua joksikin muuksi, vähemmän iloiseksi tai sosiaaliseksi, jotta muut naiset eivät tuntisi oloaan seurassani huonoksi. En voi luonteelleni mitään, enkä todellakaan ole mikään tyrkky, enemmänkin minusta voi saaha ujohkon kuvan alussa. Mutta minulle tulee tyhmä olo, jos kaverit ajattelevat, että "saan kenet tahansa!" Koska eihän se pidä paikkansa!! Enemmän olen tyytyväinen, jos joku mies osoittaa kiinnostustaan kaverilleni kuin minulle. Ymmärtääkö kukaan pointtiani??
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tiedä mitä miehet tähän sit vastais. Eihän ne ala kiinnostumaan sun kavereista jos vaan oot paljon kiinnostavampi.
Mulla vähän sama juttu. Mun hyvä kaveri joskus niillä kotona bileissä hermostu mulle kun juttelin sen poikaystävän kanssa ihan jotain perus small talkia. Se sano tupakalla mulle että "oot kyllä niin hyvännäkönen, että ei ihme jos mun poikaystäväkin ihastuu suhun". Kyllä vitutti.
Se porukka mihin tää mun kaveri kuluu, niin ne ei yleensä kutsu mua mukaan heidän rientoihin.
Olen myös avoin ja iloinen mutta varattu, että en edes iske kenenkään poikaystäviä. Baarissa myös välillä jotkut naiset kattoo mua "pahasti".
No, ollaan onnellisia että ollaan hyvännäköisiä :)
Oikeat ystävät tajuaa sen, että vaikka on nätti niin ei varasta kaikkia miehiä. Mikä muakin naurattaa, kun jotkut sanoo että saisit kenet vaan. No ei kyllä mee niin.
Kiitos kommentista, helpottaa kun joku tajuaa ja ymmärtää!! Olis myös kiva saada miesten kommentteja aiheesta...
mutta mitä oikeastaan kaipaat miehen kommenteista?
Että jättäis rauhaan? Ei voi mitään jos on miesten mielestä niin jees eikä kaverit kiinnosta niin paljon heitä.
On kyllä paskaa kun tietää kuinka ihania sinkkukaverit on ja miehet roikkuu sun kintereillä ja vielä turhaan mun tapauksessa ainakin.
Sinua olisi helppo ruveta haukkumaan, ja ehkä aamuun mennessä tuossa perässä tuleekin pitkä lista siitä, kuinka olet itserakas, luulet itsestäsi liikoja ja ruikutat täällä vain huomiota. Voihan noinkin olla, mutta katsonpa asiaa siltä positiivisemmalta kannalta.
En tiedä ikääsi, mutta minä olin aivan samanlaisessa tilanteessa 20 ja 35 ikävuoden välillä: olin nätti, pitkä ja pitkätukkainen, hyvinmuodostunut, fiksu, nokkela ja hauska. Minulle sanottiin muutaman kerran päin naamaakin, että "sä viet kuitenkin kaikki miehet" - ja paljon pahempaa - mutta paremmin tuon ajatusmaailman huomasi siitä, että minua ei kutsuttu moniinkaan pippaloihin sen jälkeen, kun olin oikeasti saanut ihan liikaa huomiota sekä tuntemattomilta miehiltä että kaverien muruilta.
Tilanne oli hankala, eikä siitä voinut puhuakaan kenenkään kanssa, eipä ollut edes nettiä silloin. Aloin lopulta käyttäytyä viileämmin ja olla tuppisuunakin, mutta joitakin miehiä sellainen käytös vain kiinnostaa yhä enemmän. Aloin myös oma-aloitteisesti luistaa paikoista, joissa tiesin joutuvani näkymättömiin kahnauksiin; oli helpompi sanoa ei kuin katsella kavereita kiemurtelemassa, kun kävi ilmi, että kaikki muut olivat menossa jonnekin miehineen tai ilman. Tunsin itseni välillä myös tosi tyhmäksi surkimukseksi: enhän kelvannut mukaan, oli se syy sitten mikä tahansa.
Suljin itseni lopulta pois sekä työkaverien että muiden kaverien piiristä. Kaverit katosivat muutamaksi vuodeksi mentyään naimisiin, mutta palailivat sitten (turhaan) etsimään seuraani, kun avioarki koitti tai liitto loppui. Minä puolestani tykästyin niin kovasti yksin olemiseen, että olen yhä sinkku, nelikymppisenä. Miestä voisin ajatella seurakseni, jos asuisimme vaikka naapurikaupunginosissa tai edes -kortteleissa, mutta muuten en.
Taidan olla varoittavien esimerkkien isotäti. Jos palaisin aikapoimun kautta parikymppiseksi, antaisin kaverien vinkua ja kadehtia, jos heistä siltä tuntuisi, ja nauttisin seurastani nauttivasta seurasta ihan puhtain mielin. Katsos, ne kaverit, joita yritin miellyttää muuttamalla käytöstäni ja pysymällä loitolla nihkeistä tilanteista, katosivat joka tapauksessa.
Voisin kirjoittaa tästä muutaman novellin verran, mutta antaapa nyt olla. Ehkäpä saat tästäkin irti jotakin tiedonmurua tai ajatuksenpoikasta. Ole siis vain oma itsesi; ikinä et kuitenkaan voi miellyttää jokaista tasapuolisesti.
Olen pahoillani, jos ymmärsin väärin. Mielestäni sinun ei tulisi muuttaa itseäsi tai olla jotain muuta kuin mitä tunnet itsesi luontevaksi. Jos haluat tai olet aina ollut iloinen ja helposti lähestyttävä ihminen, niin muutaman pahan sanan vuoksi ei kannata lähteä muuttamaan omaa persoonallisuutta.
Sinä et voi tietää varmaksi, mitä muut naiset tuntevat itsestään kun sinut tapaavat. Miehisen logiikan vuoksi sanon, että mikäli sinua ei ole pahaksi haukuttu et sitä myöskään ole (kateellisen panettelu ei ole rakentavaa haukkumista)! Mikäli jokin kaverisi mies osoittaa ns. huonoa mielenkiintoa sinua kohden, niin se on nimenomaan hänen vikansa eikä sinun.
Minusta monet kaverini tyttöystävät ja heidän ystävät ovat mielenkiintoisia ihmisiä, enkä niinkään hae heistä mitään erityistä. Ja mielestäni sinun ei tule tyydyttäytyä siihen, että kaverisi saavat enemmän huomita kuin sinä. Jokainen mielenkiintoinen ja kiinnostustaan osoittava henkilö voi olla juuri se mitä sinä haluat juuri nyt.
Vielä kerran haluan painottaa oman sukupuolirajoitteisuuteni, en tiedä läheskään naisten keskenäisiä kanssakäymisen sääntöjä. Mutta mitä yllä kirjoitin on juurikin sitä miehistä mielipidettä.
-Nuorukainen...-
Minä olen nätti pieni ruskeasilmäinen blondi. Olen iloinen siitä, että olen kaunis silloin kun olen poikaystäväni seurassa, mutta tunnen siitä syyllisyyttä esim. jos lähden kavereiden kanssa viihteelle tai edes kahville istumaan. Itse en voi sille mitään, että minua tuijotellaan avoimesti ja tullaan juttelemaan. Monesti kaverit on puolitosissaan sanoneet, etteivät enää koskaan lähde minun kanssani minnekkään, kun "vien" kaikki miehet, vaikka en edes yritä mitään. Yleensä teen heti alussa selväksi että olen varattu ja vilautan kihlasormusta. En tosiaankaan ole tyrkky tai mikään vamppi. Kerran eräissä pippaloissa pari tyttöä tuli haukkumaan minut huoraksi ja lumpuksi, koska todella moni oli pippaloissa yrittänyt iskeä minua, vaikka minä en itse millään tavalla lämmennyt kenellekkään, olin vain ystävällinen. Jäi vähän paha mieli siitä.
Vähän on hullua, kun pitää tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi sen takia että on kaunis ja sosiaalinen.
Tämä nyt ei ole miehinen mielipide mutta pakko kommentoida. Itsellä on kaksikin erittäin hyvää kaveria, toinen loistavalla persoonallaan vetää miehiä puoleensa ja toinen on mielestäni (ja monien muidenkin) kuvan kaunis ja muutenkin hyvin mukava ihminen, joka esim. takuuvarmasti kerää miehiä baareissa ympärilleen.
Itse en ikinä ystäviäni kohtaan ole tuntenut varsinaista kateutta tai katkeruutta heidän ominaisuuksistaan, lähinnä hetkellistä ihailua; esim. miltähän tuntuisi olla tuo ihminen päivän verran. He ovat sellaisia kuin ovat ja se siitä, ei asia miksikään muuttuisi jos katkaisisin välit heihin. Mutta sen olen itse huomannut, että samaan paikkaan iltaa istumaan näitä kahta kaveriani en saa. Syyski arvelen keskinäistä kilpailua huomiosta, mikä on aika jännä seikka.
Minun neuvoni, älä muutu, ole oma itsesi ja yritä ajatella, että se kateus on muiden ongelma, ei sinun.
mitenkään, mutta yhtä paskan fiiliksen aiheutti, kun työpaikkani nokkamies eli toimitusjohtaja sanoi minulle, että minua ei arvosteta työssäni kun olen pelkkää kosmetiikkaa. Olen 110% omistautunut duunilleni ja juuri tätä lausahdusta ennen oli katsottu käppyrät kuinka paljon olin tuonut (tammi-maaliskuu )yritykselle liikevaihtoa. Luku oli hyvä. Kukaan ei ole korvaamaton, mutta nautin siitä hetkestä kun saan sanoa itteni irti tosta paskayhtiöstä Tiedän mitä se homma edellyttää ja sopii sitten ihan keskenään koittaa miten homma hoidetaan himaan.
ajattelee, jos on avuja, niin sen kuin valkkaat sen Parhaan Miehen itsellesi, niin tekisi muuten miehetkin samassa tilanteessa!
että sanonta:Huipulla tuulee!
Taitaa pitää paikkansa niin monessa asiassa.Olet varmaankin jopa itsesi huomaamatta hyvä tulemaan toimeen sen vastakkaisen sukupuolen kanssa.olet sillä alalla se kuuluisa luonnonlahjakkuus.
Kilpailuahan se parinhaku nykypäivänä hyvin pitkälle on..Miehillä kuin naisillakin.
Kyllähän tuo teksti tuntuu tutulta noin naisten käytökseen viitaten.
Mutta se vasta outoa on kun olen huomannut miehilläkin tuota samaa tarinaa.Ja jopa itseäni kohtaan!!varatut naisetkin sanoo että ovat kateellisia minulle!miksi?
en kyllä ymmärrä!!
Täytyy kyllä sanoa että joskus ottaa pattiin kun tullaan "leimaamaan" joksikin muuksi,mihin ei itse oleta ulosannin antavan aihetta.
Meitä nyt on niin monenlaisia "tulkitsijoita".
Kateus vie kalatkin vedestä..ei muuta kuin ole oma itsesi ja kun se oikea mies tulee vastaan ,niin ei siinä sitten tarvi turhia miettiä.itellehän se mies otetaan eikä kaverille!
Yksi paha ongelma kauniilla on myös se, että kavereiden miehet alkaa varsinkin päissään tuijotella liian pitkään ja pyrkivät lähelle. Ja esim. oman miehen sukulaismiehet samalla lailla. Ja niille kun on vähän pakko olla ystävällinen.
Onneksi minulla on niin hyviä ystäviä että he vain hymähtävät. Kerran teininä minulle tehtiin kyllä ikävä juttu, mutta annoin sen anteeksi. Ajattelen että olen niin sympaattinen ja hauska kaveri että ysväväni eivät inhoa minua sen vuoksi.
On kyllä inhottava olla, jos on joukon ei-halutuin, tiedän tunteen sillä en aina ole ollut nätti. Toisaalta sekin on vähän tyhmää että joku mies ihastuu vain ulkonäön vuoksi.
miesten päässä liikkuu jotka kavereiden naisia vonkaa?ei paljon taida kiinnostaa?
kyllä sellaisille voi minun mielestä sanoa ihan suoraan että EI KIITOS!
Ja otteita koventaa jos ei mene perille.
Nämäpä taitaa olla niitä arvomaailma/luonne kysymyksiä.
Sukuhan on kyllä aina pahin..mutta voihan sitä seuraansa kyllä muuten paljon valita!Tympeitä tilanteita kylläkin.Saa itse helposti osansa arvostelusta.
Kyllähän se "ulkonäkö" kertoo hyvin paljon myös ihmisen muista ominaisuuksista,että sikäli ymmärrän hyvin "ulkoisen" ihastumisen.
Enkä nyt tarkoita pelkkää kropan muotoa/kasvoja.
Olemusta yleensä,vaatetus,eleet,käytös yms..
Joku sen kiinnostuksen vain herättää.
Eri asia sitten mitä kukin kyseiseltä henkilöltä haluaa.Mutta sitäpä ei taida saada selville kuin jutustelemalla ja tutustamalla mitä siellä korvien välissä on.
Kaikkiahan kun ei voi miellyttää eikä tarvikaan.
Noh, itse olen ihan tavallisen näköinen, en mikään pitkäsääri tai seksikkääksikään haukuttu nainen. Yksi parhaimmista ystävistäni on älyttömän kaunis ja hän osaa kantaa seksikkyytään ja naisellisuuttaan juuri oikealla tavalla ja meikki korostaa hänen kauniita kasvonpiirteitään. En tunne häntä kohtaan minkäänlaista kateutta! Yleensä, kun kuljetaan kaupungilla tai baareissa, on helpottavaa, että miehet tulevat ensimmäisenä iskemään häntä eikä minua. Olen ujo ja hän ulospäinsuuntautunut. Uskaltaa myös sanoa miehelle suoraan jos ei kiinnosta. Itse olen helpottunut ettei ole liian kauniin naisen roolia. Pääsee paljon helpommalla...
Ongelmasi on itsellesi positiivinen, vaikkakin kiusallinen.
Kauneus on katsojan silmässä, mutta totuus on että tietyt naiset ovat kauniita aika monen miehen silmään. Toiset ja ehkä useimmat eivät.
Itselle on vaikeaa hyväksyä tilannetta että kaverillani on kuvankaunis emäntä ja itsellä aika mitäänsanomaton ilmestys. Ei se ole kateutta, mutta vituttaa. Miehenä en voi asialle mitään.