VOIKO 50V

Jos on, voit saadakin. Muuten näyttää huonolta.

Vaikka jotkut jeesustelevakin, että kyllä se siitä ja ahkeraa hakua vaan, niin menepäs sen housuihin, joka töihin porukkaa ottaa.

Mitäs luulisit ? Tai taidat jo luullakin, kun kyselet.

Jos on säkää, suhteita ja sattumakin kohtaa, niin mikä jottei, mutta niitä harvemmin on muualla kuin elokuvissa. Oikeassa elämässä käy huonostikin, vieläpä useammin kuin hyvin.

Ei siinä auta muuta kuin hakea ja yrittää pirusti. Yrittämättä ei ainakaan onnistu.

Vaatii helvetin kovan luonteen ottaa murtumatta takkiin kerta toisensa jälkeen. Toivottavasti pääset vähemmällä.

Jos yhtään koet omaavasi myytäväksi kelpaavaa kyvykkyyttä ja asennetta, ala yrittäjäksi. Silloin kohtalo on sentään omisssa käsissä ja oletan vain, että tuon ikäisellä on pahin perhehässäkkä jo takana. Jos kaadut kovaa, ei pienet lapset kärsi.

Mieti se niin, että nyt voit toteuttaa itseäsi ja pistää kerrankin pystyyn sen oman homman. Onnistuessaan voitat muutakin kuin pelkkää rahaa ja jos menee perseelleen, tulitpa ainakin yrittäneeksi, s**tana. Monet eivät uskalla edes sitä. Ei 5-kymppinen vielä mikään vanha ole, vaikka monet niin väittävät.

Suomessa jo yli nelikymppisen on vaikea saada töitä, saati sitten viisikymppisen. Mutta riippuu tietysti siitä, millaista / minkä tasoista paikkaa haet.

On työnantajia, jotka arvostavat kokemusta ja sen mukanaan tuomaa osaamista. Näitä on oman käsitykseni mukaan kuitenkin vähemmistö.

Varttuneempi työntekijä löytää varmaankin parhaiten työpaikan oman suhdeverkostonsa kautta. Kannattaa siis kertoa kaikille mahdollisille, että hakee töitä, sillä joskus nämä tutut saattavat tietää jonkin paikan ...

Tsemppiä sinulle!

Jos olet esim.asentajakoneistaja,teknisen alan ammattilainen saat duunia kohtuullisen helposti.Jos taas olet vahtimestari tai toimistossa suojatyössä laiskotellut paperinpyörittäjä,ei onnistu.

Vain osaamaton ja harkitsematon rekrytoija palkkaa sinut!

Olen itse ollut kahden suurehkon yksityisomisteisen yrityksen palveluksessa.
Palkannut niihin ja myöhemmin PK-yrityksiin lähinnä insinööri- ja teknikkotason henkilöitä.
Myös teollisuustoimihenkilöitä ja suoritusportaan väkeä.

Oltuaan samassa, suurehkossa työpaikassa 10 - 15 vuotta on ihminen niin pitkälle laitostunut että muutos toiseen ympäristöön on tuskallinen.
Poikkeuksiakin on.

VALTION VIRKAtausta on vielä pahempi rasite!
Yhdistettynä ikääsi pidän tilannettasi toivottomana muuten kuin tuttavien kautta.

Suoritusportaan ammattitaitoa vativat tehtävät ovat eri juttu.

43-vuotiaana minua pidettiin mukamas aivan liian vanhana työelämään. Siintä 52-vuotiaaksi sain vain pätkätöitä. Onneksi niitä riitti sen verran, että en pudonnut ansiosidonnaiselta. 52-vuotiaana onnistuin saamaan vihdoin toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen.

Hakemuksia olen joutunut kirjoittamaan kyllästymiseen asti. Luulisin kirjoitaneeni niitä useita satoja jopa tuhat. Helppoa ei ole ollut ja vituttanut on suunnattomasti. Yritystoiminnan aloittamista olen suunnitellut useasti, mutta aina on pelko vaatimattoman omaisuuteni riskeeraamisesta estänyt aikeet.

Yritystoimintaan tarvitaan mielestäni ylimäärästä ns. joutilasta rahaa, jonka menettäminen ei riskeraa perustoimeentuloa. Eli tarvitaa riskipääomaa, jonka menettämiseen ei sisälly riskiä. Ei siinä touhussa kannata ainutta asuntoa ja autoa riskeerata.

Vielä tuo yrityksen perustaminen kummittelee mielessä. Sitten työ- tai vanhuuseläkkeellä pienimuotoinen yritystoiminta olisi lähes riskitöntä.

Minä sain vakiviran vielä yli viisikymppisenä.

Entä lähempänä 60, taitaa jo olla sula mahdottomuus? Täytyy varmaan odotella eläkikää ja olla ansiosidonnaiselle siihen saakka. Tuntuu kuin leipäjonoon joutuis, vaikka työtä olen tehnyt koko ikäni!!!