Suhteen lopettamisen suunnittelua

Olen jo aikaa sitten tullut siihen tulokseen, että jätän poikaystäväni. Minusta tuntuu, että tämä suhde ei enää etene mihinkään. Hän sanoi minulle jouluna äidistäni niin rumasti, että se oli tavallaan se "viimeinen niitti".

Toukokuun lopussa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin poikaystäväni on prepannut ja lyönyt parisuhteen hoitamista laimin. Sinä aamuna kun pääsykokeet ovat, kerron hänelle, että iltaan mennessä olen vienyt tavarani hänen asunnostaan pois ja emme enää tapaa.

Toivottavasti tämä herättää hänet ajattelemaan, ettei ihmisiä käsitellä kuin leikkikaluja.
102177
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Sirkku....hanki elämä.

Äänestä

Et sitten tue poikakaveriasi noinkin vaativassa elämäntilanteessa, vaan haluat pilata hänen mahdollisuutensa päästä lääkikseen kertomalla kostoksi kuluneista "laiminlyönnin kuukausista" että lähdet samana päivänä...? Onko poikaystäväsi tehnyt sinulle muulla tavoin pahaa, kuin lukemalla pääsykokeisiin? No ei ole itsekkyydellä rajoja. HÄPEÄ !

Äänestä

Toivottavasti tämä on provo, niin asiasisällön kuin nimimerkinkin suhteen. Jos ei, niin tämä ansaitsee tittelin huonoin kirjoitus palstalla ikinä.

Jos olet todellinen, niin sanonpa vain ettei kukaan mies ansaitse noin huonoa naista. Kun seurustellaan niin silloin pitäisi olla toisen tukena, myös vaikeina aikoina. Vaikeita aikoja ovat esimerkiksi opiskelijalle pääsykokeet, gradun tekeminen ja työpaikan löytäminen. Noiden aikana parisuhde helposti kärsii, mutta sitä olisi kyllä syytä ymmärtää. Tai sitten olla tyytyväinen poikaystävästä joka työskentelee makkaratehtaalla ja unohtaa samalla haaveet kaikesta paitsi vuokrakolmiosta lähiössä.

Mitä itse olet tehnyt suhteenne eteen? Miten olet yrittänyt ymmärtää miestäsi kun hän lukee pääsykokeisiin päivät pitkät? "Joo, se on hänen vikansa kun hän ei huomioi!" Ei sitten tullut mieleen, että ne pääsykokeet menee ohi ja hänellä olisi taas normaalisti aikaa sinulle niiden jälkeen? Tai että sinä voisit tässä välissä olla se joka panostaa suhteeseenne vähän enemmän, koska miehesi ei siihen pysty.

Äänestä
  • Ei ole kertomukseni provo vaan ihan täyttä totta.

    Minä vähän valaisen taustojani; poikaystäväni on minua kaksi vuotta nuorempi ja ehtii kyllä lääkikseen hakea vielä monta kertaa, jotkut tarvitsevat elämässään näpäytyksen, että oppivat ajattelemaan tekojaan.

    Tämä "herrasmies" haukkua räksytti minulle hoitajalakon aikaan, miten meillä sairaanhoitajilla on jo liiankin hyvä palkka. Minä olen ammattitaitoinen ja empaattinen sairaanhoitaja, olen kykenevä samaistumaan potilaaseen ja erittäin usein saan työstäni mainiota palautetta. Ei ollut yhtään aamua kun tämä naureskeli, miten lakossa mahtaa käydä.

    Sellaisesta asiasta ei vitsaile normaali mies leikilläkään.

    Äidilleni hän töksäytti jouluateriapöydässä sanomaan, että olen ihan samanlainen kuin äitini. Arvatkaapa hävettikö minua silmittömästi, miten harkintakykyni miesasioissa ei olekaan niin hyvä, kuin luulin.

    Vaikeina aikoina ilman muuta tulee tukea toista, sitähän parisuhde on. Mennään yhdessä toista tukien ahdistuksen aallokoissa ja parempina päivinä nautitaan yhteisestä onnesta. Eipä poikaystäväni minua tukenut lakon aikaan ollenkaan, sanoi vain että jospa asiat sujuvat.

    Minä olen tehnyt tämän parisuhteen eteen todella töitä, suorastaan paiskinut urakalla, että molemmilla olisi hyvä olla. Mutta poikaystävälleni tärkeimpiä asioita ovat olleet opiskelukaverit ja tentteihin lukeminen. Tmä mieheni kyllä pystyisi panostamaan suhteeseen ihan täysipainoisesti, jos vain haluaisi. En vain pidä siitä, että hän tulee kotiin tuoksuen vieraalta hajuvedeltä.

    Äänestä

  • Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

    Ei ole kertomukseni provo vaan ihan täyttä totta.

    Minä vähän valaisen taustojani; poikaystäväni on minua kaksi vuotta nuorempi ja ehtii kyllä lääkikseen hakea vielä monta kertaa, jotkut tarvitsevat elämässään näpäytyksen, että oppivat ajattelemaan tekojaan.

    Tämä "herrasmies" haukkua räksytti minulle hoitajalakon aikaan, miten meillä sairaanhoitajilla on jo liiankin hyvä palkka. Minä olen ammattitaitoinen ja empaattinen sairaanhoitaja, olen kykenevä samaistumaan potilaaseen ja erittäin usein saan työstäni mainiota palautetta. Ei ollut yhtään aamua kun tämä naureskeli, miten lakossa mahtaa käydä.

    Sellaisesta asiasta ei vitsaile normaali mies leikilläkään.

    Äidilleni hän töksäytti jouluateriapöydässä sanomaan, että olen ihan samanlainen kuin äitini. Arvatkaapa hävettikö minua silmittömästi, miten harkintakykyni miesasioissa ei olekaan niin hyvä, kuin luulin.

    Vaikeina aikoina ilman muuta tulee tukea toista, sitähän parisuhde on. Mennään yhdessä toista tukien ahdistuksen aallokoissa ja parempina päivinä nautitaan yhteisestä onnesta. Eipä poikaystäväni minua tukenut lakon aikaan ollenkaan, sanoi vain että jospa asiat sujuvat.

    Minä olen tehnyt tämän parisuhteen eteen todella töitä, suorastaan paiskinut urakalla, että molemmilla olisi hyvä olla. Mutta poikaystävälleni tärkeimpiä asioita ovat olleet opiskelukaverit ja tentteihin lukeminen. Tmä mieheni kyllä pystyisi panostamaan suhteeseen ihan täysipainoisesti, jos vain haluaisi. En vain pidä siitä, että hän tulee kotiin tuoksuen vieraalta hajuvedeltä.

    liian erilaisia. Koulutus ja kouluttautuminen tai kiinnostus ihan erilaisiin koulutuksiin johtaa joskus kriiseihin. Ottaako sua pattiin, että miehes aikoo lääkäriksi, kun olet itse sairaanhoitaja? Oletko miehelle salaa kateellinen? Esim niin, että jos miehesi lukisi sairaanhoitajan pääsykokeisiin (sitä onko pääsykoetta, en tiedä :P) niin suhtautuisitko toisin tenttimiseen ja pääsykokeisiin. Osa suhteista kestää tai on kestämättä noissa elämänvalintatilanteissa.

    Esim. voin itse kertoa omasta kokemuksesta, että yliopistolle mennessäni useammalla usealla tytöllä oli ammattikoulun käyneitä poikaystäviä. No tytöt olivat lukiopohjalta yliopistossa tietenkin, joten suhteet kesti kun eroa oli amis-lukio. Tosin monet ei-korkeakoulutetut miehet saivat jäädä jossain vaiheessa, varsinkin ennen seminaarin tekemistä tai graduvaiheessa. Onhan se kieltämättä huono yhdistelmä, ettei ammattikoulunkäynyt ymmärrä graduntekijän paineita ja toisaalta graduntekijä ottaa nokkiinsa "tuenpuutteesta". No se on elämää, valitettavasti.

    Voi olla karua ajatusta, mutta opiskeluaikaiset suhteet eivät aina kestä loppuelämää. Voit verrata siihen, että esim. harva teininä solmittu liitto kestää.

    Äänestä

Ymmärrän sinua kyllä mutta hyvä neuvo: kerro vasta kun pääsykokeet ovat ohi. Siis ennen kuin hän ehättää kertoa miten meni, jottei luule sen olevan mitenkään syynä.

Jos jätät hänet juuri ennen , hänellä voi oikeasti mennä koe pieleen sen takia tai sitten hän ainakin voi ikuisesti väittää niin ja syyttää sinua (vaikkei muutenkaan ehkä ikinä olisi päässyt, mutta olisit aina syntipukki, jota hän voisi mustamaalata kaikille).

Eli lähde tyylikkäästi, pysy ihmisenä :)

Mieluummin tietenkin selvitätte asiat, jos yhtään siltä tuntuu, että kannattaa.

Äänestä

Minulla jokseenkin samanlainen tilanne jokin aikaa sitten..Mieleni teki "kostaa"...hmm..mietin pitkään että millon läväytän lähtöni.. Mutta rupesin miettimään..Hmm..Olen Nainen Ja Haluan Olla Vahva Nainen Enkä Alennu Moiseen Säälittävään "Kostoon". Joten Ole Oikeasti SE NAINEN!! JA TEE LÄHTÖSI TYYLILLÄ. Älä Anna Tuollaisen "Helpon Koston" viedä! Olet Se Vahvempi Tässä Joten Käytä Vahvuutesi Hyödyksi JA Hoida Asia "Siististi". Hoidat Sen Millä Tavalla Tahansa. Poikasi Joutuu Miettimään Silti...Ja Miettii..Ja Miettii...

Voimia Sinulle VahvaNainen

Äänestä
  • Jättäisitkö munkin poikaystävän..?

    Äänestä

  • Mä... kirjoitti:

    Jättäisitkö munkin poikaystävän..?

    Ootta kaikki kevytkenkäisiä pikkupaskan paloja !

    Äänestä

Tuossa voisi oikeastaan tehdä niin, että kerrot tuon asiasi aamulla ja sitten seuraat pääseekö sisään. Jos ei pääse, niin sovi juttu ja ota asia tapetille taas ensi vuonna. Jos pääsee niin jätä taakse koko heppu, noita on 13 tusinassa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sirkku 1981 kirjoitti:

Olen jo aikaa sitten tullut siihen tulokseen, että jätän poikaystäväni. Minusta tuntuu, että tämä suhde ei enää etene mihinkään. Hän sanoi minulle jouluna äidistäni niin rumasti, että se oli tavallaan se "viimeinen niitti".

Toukokuun lopussa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin poikaystäväni on prepannut ja lyönyt parisuhteen hoitamista laimin. Sinä aamuna kun pääsykokeet ovat, kerron hänelle, että iltaan mennessä olen vienyt tavarani hänen asunnostaan pois ja emme enää tapaa.

Toivottavasti tämä herättää hänet ajattelemaan, ettei ihmisiä käsitellä kuin leikkikaluja.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu