Kertokaa rakkaat ihmiset onko kenekään parisuhde onnistunut ja pysynyt, vaikka alkutekijät ois ollu tosi huonot ja melkein tuhootuomitut. Mulla tilanne on nimittäin tää että (äläkää tuomitsijat ja moralisoijat lukeko enempää) tapasin viime talvena ihanan miehen joka vei jalat altani.
Yritin taistella tunteita ja ihastumista vastaan (ihan oikeesti) mutta huonoin tuloksin: ollaan tapailtu ja pidetty yhteyttä. Tämä mies on vapaa, minä en. Menin liian nuorena ja tyhmänä naimisiin, saatiin lapsia, ostettiin asunto..ja jotenkin selittamättömästi oon ollu koko ajan aika ahdistunut.
Tiesin jo seurusteluvaiheessa etten tunne mitään intohimoa miestäni kohtaa, ei ollut kemiaa, ainakaan minun puoleltani. kuitenkin arki sujunut ihan kohtalaisen hyvin 13 vuotta. Mutta nyt tilanne on tosiaan tää että yli puoli vuotta joka päivä olen ajatellut tätä toista. Välillä oli muutaman kk tauko ettei tapailtu, yrititn lopettaa mutta..
Välillä on ollu mielessä kertoa miehelleni miten asiat on. Mutta miehen tuntien se olis kova kolaus hänen itsetunnolleen. Säälistä ja lasten takia taidan tässä roikkua.
Niin se asian pointti oli se että eikö olis aika mahottomat lähtötekijät uudelle suhteelle, siis mun ja tän mun ihastuksen. MUTTA ONKO KELLÄÄN TÄLLÄNEN ONNISTUNUT, siis jos on vaihtanut ihan mukiinmenevän puolison sellaseen johon tuntee kamalaa himoa. Ja itellä lapset, toisella ei. Vai onko alkanut kaduttaa ja haluis taka exän luo, tuttuun, turvalliseen ja ..tylsään.
Ja sit viel toi seksipuoli, ei oikee toimi aviomiehen kanssa, ehkä ton kemian puuttuessa. Tätä toista koskettaessa jo tuntuu että varpaista irtoo kynnet. Ja iho tuntuu niin hyvältä että sitä vois silitellä päiväkausia. Ja syli tuntuu niin sopivalta, kuin luotu mulle. Eikä tässä oo kyse mistään uutuudenviehätyksestä, ku miestäni kohtaan en koskaan oo tuntenu näin.
Sekaisin yli puoli vuotta
13
2187
Vastaukset
- Micke
Mulla oli sama tilanne,mutta odotin niin pitkään että kumppanini teki syrjähypyn,erottiin ja nyt oon löytäny toisen jonka kanssa synkkaa paljon paremmin. Avioliiton aikana mulla ei ollut ketään toista ihastusta. Silti tiesin,että vaimoni ei oo se "oikea"... Oltiin yhessä 10v
- ikävissään
Itsekin ihastunut ja koskettaminenkin iskee kipinää! Mitä tehdä? En tiedä....
- ystävä
Kyllä se voi onnistua. Pari ystävääni alkoi seurustella vanhojen suhteiden aikana, toinen oli avoliitossa, toinen naimisissa oleva kahden lapsen äiti. He ehtivät seurustella vuoden salassa ja sitten erosivat vanhoista suhteista. Nyt he ovat olleet yhdessä jo useita vuosia ja yhteinen lapsikin heillä on. Eli anna mennä vaan, mutta älä jatka tapailua samaan aikaan kuin avioliittoasi. Olet miehellesi velkaa sen verran rehellisyyttä että lopetat ensin hänen kanssaan ennen uuden aloittamista. Häntä loukkaa paljon enemmän nykyinen touhuilusi kuin se että rehellisesti otat eron. Tosin sinuna en kyllä kertoisi hänelle pitäneeni suhdetta toiseen yllä avioliiton aikana, se voi rikkoa hänet.
- vanha patu
Niinpä, vaikea juttu.Sitä kannattaa kuitenkin miettiä että arki alkaa uuden ihastuksenkin kanssa.Sulla on lapset hänellä ei.Ihan kylmällä järjellä ajatellen riskejäkin on olemassa.Sen lisäksi on nykyinen miehesi, miten hän suhtautuu.Katkerasta exästä voi tulla aikamoinen riesa.Petetyn ja loukatun ja osa ei ole helppo, voi mennä vuosia ennenkuin sen yli pääsee.Minusta nuoret ihmiset lähtee nykyään aivan liian helposti uuden ihastuksen matkaan pelkän ihastuksen vuoksi.Tämä on vain tälläisen vanhan miehen mielipide (48v).Ylä-, ja alamäet kuuluu pidempään suhteeseen, sitä kipinää pitää välillä vähän sytytellä uudelleen.Mutta ei kukaan sulle pysty sanomaan mitä sun pitäisi tehdä.Onnistuneita vaihtojakin on olemassa, mutta niihin on useimmiten hyvä syy.Se mikä minua tässä vaivaa on se että olet vaihtamassa kivaa miestä vielä kivempaan.En ole aivan vakuuttunut että kannattaa, toisaalta ei ole kyse mistään hetken huumasta.Vaikeita päätöksiä, mutta onneksi sinun se päätös on tehtävä ja sitten myös elettävä sen kanssa.
- NeitiX
mittaile sun tunteet sitte.. Ainahan se ruoho on vihreempää aidan toisel puolel.. Sä oot ihastunu mut muistakaa ihmiset et ARKI TULEE VAIK EI HALUIS.. Pienist ihastumisist ei kande alkaa miettii kaikkee joutavaa, ite ihastun koko ajan ja kattelen miesten peppujen perään.. :)
- Linnunradanlaidalla
Moi!
Toivon sulle n32 rohkeutta tehdä ratkaisuja elämässäsi.
Älä enää tuhlaa aikaa olemalla säälistä miehesi kanssa, sopikaa tai yrittäkää sopia lasten huoltajuusasioista ja laita harkinta-aika käyntiin.
Katsos maailmassa voi olla niin että jossain on myös sellainen nainenkin jolta sun miehesi saa varpaankynnet irti ja jolle hän on luotu...
Näin kun autat omaa ja uuden miehesi asiaa saatat auttaa kahta muutakin ihmistä tulemaan onnelliseksi.
Oman rakkauteni ex vaimo piti miestään ikävänä, tyhmänä ja huonona rakastajana, löysi uuden paremman on nyt onnellinen tahollaan Mikä parasta minä olen saanut elämäni valon syliini, me sovimme täydellisesti toisillemme, suorastaan hehkumme, seksi on taivaallista...vakka löysi kantensa.
Onnea ja voimia sinulle!- n32
vastanneille. Yhdessäkään ei ole tuomitsevaa sävyä. Nyt ois vielä kiva kun tulis enemmän ihmisten kokemuksia vastaavista tilanteista.
Ite oon aikasemmin ollu sitä mieltä että tälläsessä "kaverisuhteessakin" voi olla ja elää, mutta kun nyt on kokenut tällästä vetovoimaa toista miestä kohtaan, aatokset on vähän muuttuneet. Oon jopa ajattelut että ehkä sitte jopa parempi yksin kuin nykyisessä liitossa. Vaikka oon aina pelänny yksinoloa. Aika toivotonta jatkaa näin kun tietää mitä vois olla. Sitä kipinää nykysessä suhteessa on mahdoton herätellä ku sitä ei koskaan ole ollutkaan.
Mites se intohimo, te joilla se on leiskunut alussa. Kun se loppuu mitä sitten? Pystyykö sitä herättelemään? Lähetäänkö heti eri suuntiin vai jatketaan tasasta arkea?
Ite oon tässä ajatellu että onhan se sellasen ihmisen kanssa varmaan helpompi jatkaa elämää ketä kohtaan edes joskus on tuntenut voimakkaasti. - done that
n32 kirjoitti:
vastanneille. Yhdessäkään ei ole tuomitsevaa sävyä. Nyt ois vielä kiva kun tulis enemmän ihmisten kokemuksia vastaavista tilanteista.
Ite oon aikasemmin ollu sitä mieltä että tälläsessä "kaverisuhteessakin" voi olla ja elää, mutta kun nyt on kokenut tällästä vetovoimaa toista miestä kohtaan, aatokset on vähän muuttuneet. Oon jopa ajattelut että ehkä sitte jopa parempi yksin kuin nykyisessä liitossa. Vaikka oon aina pelänny yksinoloa. Aika toivotonta jatkaa näin kun tietää mitä vois olla. Sitä kipinää nykysessä suhteessa on mahdoton herätellä ku sitä ei koskaan ole ollutkaan.
Mites se intohimo, te joilla se on leiskunut alussa. Kun se loppuu mitä sitten? Pystyykö sitä herättelemään? Lähetäänkö heti eri suuntiin vai jatketaan tasasta arkea?
Ite oon tässä ajatellu että onhan se sellasen ihmisen kanssa varmaan helpompi jatkaa elämää ketä kohtaan edes joskus on tuntenut voimakkaasti.Ihastuin, ehkä rakastuinkin toiseen, haaveilin hänestä yli kaksi vuotta kunnes viimein uskalsin tehdä asialle jotain. Ei ollut lapsia eikä yhteistä asuntovelkaa exän kanssa, siinä mielessä ero oli helppo. Mutta mitäs tapahtuikaan kun se hullaannuttava himo oli ohi? Muutaman kuukauden päästä huomasin rakastuneeni haavekuvaan toisesta, en itse ihmiseen. Ero tuli ihastuksestakin ja nyt opetellaan yksinoloa. Eli minun kohdalla tutun, turvallisen ja ajoittain tylsän suhteen vaihtaminen ei kannattanut, menetin exäni kokonaan (pettäminen ja ero satutti häntä niin pahasti että hän ei vieläkään suostu edes vaihtamaan kuulumisia kanssani) sekä osan yhteisistä ystävistä jotka käänsivät selän pettäjälle. En varsinaisesti kaipaa takaisin exäni luo (tilanne saattaisi olla toinen jos olisimme yhteyksissä...), mutta minulla on kova ikävä häntä ihmisenä, ystävänä, kun hän taas keskittyy lähinnä minun kaukana pitämiseeni. Kai ansaitsen sen. :/
Toisinkin voi käydä, mutta itse opin kantapään kautta ettei se ruoho yleensä ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella. - päätös
n32 kirjoitti:
vastanneille. Yhdessäkään ei ole tuomitsevaa sävyä. Nyt ois vielä kiva kun tulis enemmän ihmisten kokemuksia vastaavista tilanteista.
Ite oon aikasemmin ollu sitä mieltä että tälläsessä "kaverisuhteessakin" voi olla ja elää, mutta kun nyt on kokenut tällästä vetovoimaa toista miestä kohtaan, aatokset on vähän muuttuneet. Oon jopa ajattelut että ehkä sitte jopa parempi yksin kuin nykyisessä liitossa. Vaikka oon aina pelänny yksinoloa. Aika toivotonta jatkaa näin kun tietää mitä vois olla. Sitä kipinää nykysessä suhteessa on mahdoton herätellä ku sitä ei koskaan ole ollutkaan.
Mites se intohimo, te joilla se on leiskunut alussa. Kun se loppuu mitä sitten? Pystyykö sitä herättelemään? Lähetäänkö heti eri suuntiin vai jatketaan tasasta arkea?
Ite oon tässä ajatellu että onhan se sellasen ihmisen kanssa varmaan helpompi jatkaa elämää ketä kohtaan edes joskus on tuntenut voimakkaasti.itse olin aikoinani hieman vastaavassa tilanteessa, mutta lapsia ei ollut mukana kuvioissa. Olin kihloissa ihan onnellisessa suhteessa (näin jälkeenpäin ajateltuna siis varsinaisesti mikään ei ollut vikana). Ihastuin mieheen, joka eli myös 10-vuotista avoliittoaan. Meidän ihastumiskamppalua kesti puolivuotta ennenkuin molemmat uskalsimme lähteä silloisista suhteistamme. Emme silti suoraan alkaneet seurustella sillä molemmilla oli tarpeeksi muutosta yksin muuttamisessa, erossa jne. Mutta tapailimme tiiviisti ja tavallaan lohdutimme toisiamme. Vasta vuoden jälkeen pystyimme rehellisesti antamaan omille tunteillemme vallan, muuttamaan yhteen jne. En ole ikinä katunut päätöstä. Olen nyt saanut kokea sellaisia tunteita, joiden en tiennyt olevan kohdallani mahdollistakaan. Joskus sanonta 'ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella' ei pidä paikkaansa.
Kaikesta tästä on oppinut myös sen, ettei kukaan ole mikään tuomitsemaan muita :)
- kameleontti
Kyllä. Mulle kävi noin 4 vee sitten. En tosin ollut naimisissa eikä meillä ollut lapsia mutta pitkä suhde kumminkin.
Jätin vanhan hyvän miehen ja lähdin tämän uuden himottavan miehen matkaan. Nyt kun alkuinnostus on laantunut ei meillä ole oikeastaan mitään yhteistä. 3 vee on kulunut ja takaisin ei ole paluuta.
Kehoittaisin sinua pitämään liiton kansassa kunnes lapset ovat tarpeeksi isoja käsittelemään eron ja tee sitten vasta ratkaisusi. Himo laantuu aina jossainvaiheessa jokatapauksessa.
Enhän minä sinua tunne enkä ole kukaan ketään neuvomaan mutta noin voisin tehdä itse jos olisin sinun saappaissasi.
Tsemppiä! - Sds
Sulla on vain yksi elämä, mieti mitä siltä haluat. Kun ajattelet vanhempana elämääsi taaksepäin, saattaa alkaa kaduttaa elämän tuhraaminen sellaisen miehen kanssa, joka ei ole koskaan edes herättänyt voimakkaita tunteita. Säälistä on vaikea jäädä, kun se myrkyttää lopulta omankin mielen. Toivottavasti uskallat tehdä jonkun ratkaisun. Tsemppiä!
- Moi
Hmm..mulla ei ainkaan onnistuntu,
mun ex:ä itki vuoroin mun perään,
vuoroin ex-miehensä jonka kanssa tällä
oli lapsi.
Lopuksi siihen sekaantui ex-mies, kaverit ja koko saatanan suku.
Näin ollen sain sormilleni todella pahasti,
ja niitä haavoja olen nuollut 8 kuukautta.
Olen nainnut noin 70 parnerin kanssa
eron jälkeen, mutta kukaan ei niistä
ole sama kuin ex-äni,
joka oli naimisissa kun olimme yhdessä
Anyway en mie osaa sanua muuta kuin että
sun pitää olla ittelles uskollinen,
ja antaa mennä.
Tosin sun pitää muistaa lapset,
koska ne ei oo syyllisiä sun touhuihis.
Mut muuten suosittelen, että teet niiku
tuntuu hyvältä,
kattos kulta pieni tää elämä on kovin lyhyt.
T - myösn32
Erosin lasteni isästä kaksi vuotta sitten, mieheni oli "autotallimies"(-jos olette lukeneet listaa. Ei dokaillut mutta viihtyi omissa jutuissaan, ei halunnut tehdä mitään yhdessä). Uusi ihastukseni on kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä ja haluaa tehdä yhdessä kanssani kaikkea. Intohimo ei ole kulunut vielä, lasten kanssa asiat sujuvat, eksä on rauhoittunut ja välit häneen ovat kunnossa, minulla on mies jota rakastan ja jonka kanssa olen samalla aaltopituudelle. Katkeruus (esim. koska olin tärkeysjärjestyksesä numero 27.)jota tunsin eksän kanssa on kadonnut. Haavekuva uudesta miehestä on realistisempi, mutta en ole katunut.
Saattaa se siis onnistuakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6528005Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672293Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332209- 1471788
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi271280Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1111173Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65853Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59828Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7760