Kakkosena olosta sen verran, että uskon, ja tiedän miten hieno tunne se aluksi on, ku jonkun toisen oma on valmis pettämään ollakseen minun kanssani, ihanaa! Ego saa buustia ja salailu on hetken mukavaa, on yhteinen salaisuus, josta petettävä ei tiedä.
Kaikki tämä liittyy kakkosen taholta siihen, että hänellä on uskomus, että tästä lähtee liikkeelle "heidän tarinansa" ja kohta se ykkönen jätetään kun toinen löysi parempaa (minut).
Kun tunnustetaan rakkautta puolin ja toisin ja kerrotaan miten sen ykkösen kanssa on kaikki päin p:tä, halutaan uskoa että näin on ja suhteessa oli jo vikaa ennestään.
Mutta, jonkin ajan päästä tulee mieleen, että jos kaikki kerran on niin ”huonosti” ettei yhteistä tulevaisuutta heillä ole, ja toinen jo rakastaa minua, miksei hän vaihda sitten kokonaan minuun niin että voitaisiin avoimesti viettää aikaa ja öitä yhdessä?
No, taas tulee rakkauden tunnustuksia, kerrotaan ettei kaikki ole niin yksinkertaista jne. Puhutaan vielä enemmän yhteisestä tulevaisuudesta ja keksitään tulevaisuuteen yhteisiä matkoja jne, tavallaan varmistukseksi siitä, että tosissaan ollaan.
Silti mielessä kalvaa, että kun se kerran rakastaa minua(!), miksei me voida jo olla yhdessä? Jos ja kun kerran olen parempi kuin nykyinen.
No, ne yhteiset retket ja matkat usein epäonnistuu viimetipassa, ja kaiken lisäksi toinen osapuoli viettää ulospäin ainakin täysin normaalia "pariskuntaelämää" ykkösensä kanssa. Tulee tunne, että tässähän ollaan vaan varalla näköjään sittenkin ja seuraa armoton vitutus. Se valehtelikin minullekkin.
Tehdään varatulle ultimatum, minä vai hän. Ja silloin monesti kuulee, että olet säkin tosi kiva, mutta en minä sitä voi/aio nyt jättää. Mutta kyllähän mekin voidaan vielä tapailla?
Tällainen tuntuu olevan yleisin tarina, eri variaatioin. Mikä mietityttää on se, onko kakkonen juonen paljastuessa loukkaantunut ja satutettu, koska hänet petettiin vai vituttaako häntä oma tyhmyys, kun meni olettamaan että pettävä ihminen ei pettäisi häntä?
Varmasti tullaan alas kovaa ja korkealta, tilanteesta jossa oli niin haluttava ja parempi kuin nykyinen siihen, että kyllä se ykkönen on kuitenkin tärkeämpi. Ja silloin muistaa kaikki lupaukset ja tajuaa että nehän oli kusetusta. Lopulta ei tullut kuitenkaan valituksi.
Ja itseään voi vain syyttää, kun halusi uskoa pettävää ihmistä.
Kaikki tämä liittyy kakkosen taholta siihen, että hänellä on uskomus, että tästä lähtee liikkeelle "heidän tarinansa" ja kohta se ykkönen jätetään kun toinen löysi parempaa (minut).
Kun tunnustetaan rakkautta puolin ja toisin ja kerrotaan miten sen ykkösen kanssa on kaikki päin p:tä, halutaan uskoa että näin on ja suhteessa oli jo vikaa ennestään.
Mutta, jonkin ajan päästä tulee mieleen, että jos kaikki kerran on niin ”huonosti” ettei yhteistä tulevaisuutta heillä ole, ja toinen jo rakastaa minua, miksei hän vaihda sitten kokonaan minuun niin että voitaisiin avoimesti viettää aikaa ja öitä yhdessä?
No, taas tulee rakkauden tunnustuksia, kerrotaan ettei kaikki ole niin yksinkertaista jne. Puhutaan vielä enemmän yhteisestä tulevaisuudesta ja keksitään tulevaisuuteen yhteisiä matkoja jne, tavallaan varmistukseksi siitä, että tosissaan ollaan.
Silti mielessä kalvaa, että kun se kerran rakastaa minua(!), miksei me voida jo olla yhdessä? Jos ja kun kerran olen parempi kuin nykyinen.
No, ne yhteiset retket ja matkat usein epäonnistuu viimetipassa, ja kaiken lisäksi toinen osapuoli viettää ulospäin ainakin täysin normaalia "pariskuntaelämää" ykkösensä kanssa. Tulee tunne, että tässähän ollaan vaan varalla näköjään sittenkin ja seuraa armoton vitutus. Se valehtelikin minullekkin.
Tehdään varatulle ultimatum, minä vai hän. Ja silloin monesti kuulee, että olet säkin tosi kiva, mutta en minä sitä voi/aio nyt jättää. Mutta kyllähän mekin voidaan vielä tapailla?
Tällainen tuntuu olevan yleisin tarina, eri variaatioin. Mikä mietityttää on se, onko kakkonen juonen paljastuessa loukkaantunut ja satutettu, koska hänet petettiin vai vituttaako häntä oma tyhmyys, kun meni olettamaan että pettävä ihminen ei pettäisi häntä?
Varmasti tullaan alas kovaa ja korkealta, tilanteesta jossa oli niin haluttava ja parempi kuin nykyinen siihen, että kyllä se ykkönen on kuitenkin tärkeämpi. Ja silloin muistaa kaikki lupaukset ja tajuaa että nehän oli kusetusta. Lopulta ei tullut kuitenkaan valituksi.
Ja itseään voi vain syyttää, kun halusi uskoa pettävää ihmistä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
katsottuna, voihan se olla että nuo tuntemukset ovat juuri niin niinkuin sanoit.
Jäin vain miettimään että mitähän se ykkönen sitten tuntee, kaiken petoksien jälkeen?
Eikö tullaisen kokemuksen jälkeen ole parempi kaikkien kannalta laittaa lusikat jakoon.
kun miehen uskottomuudesta on kauan aikaa, näyttää siltä että olisinpa ollut typerä jos olisin antanut moisen asian pilata suhteemme. Ihminen on erehtyväinen ja pitkässä suhteessa sattuu ja tapahtuu.
Tavallaan ymmärrän ihan pikkuisen tuota tilannetta missä sitten tämä henkilö on joka palloilee useamman välillä.
Mut petettiin ja jätettiin piiiitkän avioliiton jälkeen ja sen jälkeen löysin toisen naisen joka teki saman mutta vähän nopeammalla aikataululla. Tämän jälkeen en ole antanut itselleni enää lupaa rakastua kehenkään ja pidänkin koko parisuhde-juttua ja uskollisuutta ihan turhana haaveena.
No kuitenkin, nyt kun en suostu kellekkään enää sanomaan että rakastan sitä enkä lähde suhteisiin niin olen tavannut jo kolme aivan loistavaa naista jotka kaikki ovat tunnustaneet rakkauttansa ja haluaa jakaa elämänsä minun kanssa. Olen semmoisessa tilanteessa että haluaisin kaikki, ovat kaikki todella loistavia naisia mutta olosuhteiden takia en enää pysty sanomaan kellekkään heistä että "sorry, ei nyt meidän juttu tule onnistumaan". Kaikki tietävät toisistaan ja olen edelleen sinkku enkä ole mitään luvannut kellekkään.
Tuossa taas jos olisin varattu niin en tämmöiseen tilanteeseen olisi päästänyt itseäni, mutta voin ymmärtää sen että jos on varattu ja ihastuu yhteen tai kahteen muuhun ja oikeasti antaa asioiden mennä pidemmälle niin voikin joutua siihen tilanteeseen että ei voi päästää kenestäkään irti.
Tuo on siitä huono tilanne että on vain häviäjiä, ei voittajia ollenkaan. Se on ihan sama kenen kanssa olen tai teen mitä tahansa niin tavallaan petän muita, jos en ole tai tee jonkun kanssa jotain niin revin sen sydämen kappaleiksi. Luulisi että minun tilanteessanikin olisi helppoa sanoa yhdelle tai kahdelle että ei tää onnistu mutta ei se ole niin helppoa.
Oikea ratkaisu omalla kohdallani olisi nyt jättää kaikki, pyytää anteeksi ja jatkaa omaa elämää ilman ketään heistä mutta itsekkäästi ajateltuna niin nämä kolme ovat kaikki niin ainutlaatuisen mahtavia naisia että tuskin vastaavaan törmään ihan heti jos koskaan.
Sinisilmäisyyttä? Kyllä vain. Vituttaako? Kyllä hieman, miksi nämä asiat pitää aina olla niin vaikeita? Ahdistaa enkä keksi pääsyä ulos tilanteesta satuttamatta ketään. Olen täysi kusipää jos valitsen yhden heistä, olen täysi kusipää jos en valitse ketään, olen täysi kusipää jos pidän kaikki. Ainoa mistä olen ylpeä on että olen pystynyt olemaan rehellinen kaikille ja jokainen tietää missä mennään näissä "parisuhdeasioissa" ja toisistaan.
Hyvä "kaikkea ei voi saada"
Kirjotat: "Olen täysi kusipää jos valitsen yhden heistä, olen täysi kusipää jos en valitse ketään, olen täysi kusipää jos pidän kaikki."
Tarkennuskysymys: Miksi olisit kusipää jos pidät kaikki? Et ainakaan kertonut yhtään syytä miksi näin olisi. Ei "monogamia" ole muuta kuin vain "normaalia", tavallista ja pääsääntö. Elämänmalleja on myös polygaamisia tai polyamorisia.
Vaikka et ehkä olisikaan kusipää jos valitset kaikki niin vaikein vaihtoehto se kuitenkin lienee. Helpommalla varmaan pääset jos valitset jomman kumman muista esittämistäsi vaihtoehdoista eli "olet normaali" mutta kusipäisyyden asteen voit arvioida itse.
Siksi koska kaikki olettaa ja haluaa olla se ainoa.
Älä sano että "eihän niiden tarvitse tietää toisistaan", se riittää että minä tiedän.
Hyvä "kaikkea ei voi saada"
Kirjoitat: "Älä sano että 'eihän niiden tarvitse tietää toisistaan', se riittää että minä tiedän." sekä "koska kaikki olettaa ... olla se ainoa"
Luulin, että kerroit olleesi rehellinen, etkä pettäväsi ketään. Kerroit myös kaikkien tietävän toisistaan, joten luulin myös muiden kuin sinun tietävän toisista. Edellinen viestini pohjautui nimenomaa tuohon luulooni. Jos sinulle 'sivusuhde' on aina pettämistä niin "kusipäättömät" vaihtoehtosi ovat vähissä ;-)
Ja _rehelliseen_ polyamoriaan ei kuulu tuo "eihän niiden tarvitse tietää toisistaan".
Noinhan se yleisesti ottaen ja kuulemani mukaan taitaa mennä. Kakkonen pettyy. Mutta taas ihmettelen, miten ihmeessä aikuinen nainen voi olla niin sinisilmäinen että uskoo varatun lupaukset? Pöksyihinhän ne vain yrittää päästä. Pitää tehdä heti alusta asti selväksi, mikä on pelin henki. Varmastikin riippuu myös ihmisen elämäntilanteesta, mitä odottaa salasuhteelta. Jos on sinkku tai juuri eronnut, voi uskoakin kaiken. Ja silloin varmasti tipahtaa korkeelta ja kovaa, kun uskoo pääsevänsä ykkösen paikalle. Taitava pettäjä osaa luritella ummet ja lammet, että suhde vaan jatkuisi ja jatkuisi. Haluaisiko joku nainen oikeasti pettävän miehen puolisokseen? Itse en ainakaan. Pettäisihän se jatkossakin, se vasta kamalaa olisikin. Tunnen ukkomiehen, joka on sanonut alusta asti, ettei ikinä eroa vaimostaan. Minusta se on rehellistä ja jos haluaa jatkaa, se on vaan hyväksyttävä tosiasiana. Elämä opettaa, ettei kaikkea voi saada. Eikä pidäkään saada.
No olen ollut kakkonen, tavallaan se sattui oman eron kynnyksellä vahingossa.. Oli vissiin tarve itse irtaantua huonosta suhteesta, silloin tuo toinen näytti niin hyvältä:) Pitemmän päälle olisi varmaan käynyt noin, eli alkanut vituttamaan... Täytyy sanoa ettei pitkässä juoksussa huvittaisi elää ihmisen kanssa joka siirtyy suhteesta toiseen käsittelemättä itseään, ero on aina kuolema. Eli kriisin paikka, samalla tavalla käy parisuhteessa jossa selviää pettäminen, jotain kuolee pois. Näin vapaana katsellen vapaita tuntuu paremmalle, ei tarvitse salailla vaan voi huutaa koko maailmalle jos siltä tuntuu:) Parisuhteessa eläen kaksoiselämää jää jokatapauksessa jotain pois, elää niinkuin puoliksi kuollutta elämää molempiin suhteisiin. Mitä järkeä?? kun voi yhdistää sen ja elää kokonaista elämää edes sitten hetken;)
Kuitenkin hyvin opettavainen oli kakkosena olo, en tahdo kenenkään väliin, rakkautta ei voi järkeillä, elämällä on paljon annettavaa, arvot parisuhteeseen on tärkeitä. Ja mikä tärkeintä tahdon kokonaisen elämän:) oli siinä kuka tahansa sen kautta ei voi elää ja ketään ei voi omistaa.
mainittakoon vielä, mies joka piti suhdetta kanssani on naimisissa lapsia paljon kuten itselläni.. Jatkaa avioliittoa kun on mukautunut, vaimo ei tiedä suhteesta mikä kesti yli vuoden, ei tule tietämäänkään. Arvomme on erillaiset, hänelle tärkeää raha ja minulle tärkeää välittäminen ja omista huolehtiminen ei se että naapurit kadehtii. Rakastan häntä edelleen, mutta aikuisena tehnyt päätöksen ettemme jatka, koska siinä varmasti kävisi niin että rupeaisin kaipaamaan kokonaista elämää, enkä arkea kuunnellen halua sitä tuon rakastamani ihmisen kanssa.
naisen joka on sanonut että vaikka mieheni pettäisi mennen tullen, en ikinä eroa?
Tunnen ja siinäkin on kyse siitä että mitä muut ajattelisi suku jne.. Eli ihmisillä on syynsä, isot lainat, isot tulot, sukulaiste yhteiset ystävät.. Luulos ja pelot tulevaisuudesta:( Eipä se nainen ole miestä kummempi perimmäisten kysymysten edessä. Moni mieskin pysyy vaikka nainen laukkaa miten sattuu.
Kyllä tunnen, aivan lähisukulaisen. Ja syy on se, että kun mies on muuten mitä mainioin aviomies, pitää huolta lapsista, hemmottelee vaimoa ja tuo rahaa taloon.(Mielestäni peittää huonoa omaatuntoaan) Ja tuntuuhan noita olevan tälläkin palstalla pilvin pimein. Aviovaimoja, jotka väittää ettei ukon pettäminen tunnu missään.Kakkonen saa aina kaiken syyn niskoilleen, kun väkisin on ukkomiehen vienyt. Onkohan se nykyisin niin, että on tärkeämpää näyttää muille, että hyvin menee, vaikka sydän märkänis? En usko, että lapset ja taloudellinen tilanne olisi syy jatkaa liittoa, jossa toinen pettää. Eiköhän se ole mukavuudenhalua tai pelkoa, ettei muka pärjäisi, jos jättää pettävän puolison. Kyllä jokainen pärjää, jos haluaa.
mukavuuden halussa, jos hän tahtoo pysyä avioliitossaan, jossa mies käy vieraissa? Se on vaimon (ja hänen miehensä) valinta, jos tahtovat jatkaa liitossaan. Jos jää avioliittoon, se ei ole helppoa. Jos eroaa, ei sekään ole helppoa. Jokaisella vaimolla on yksinoikeus päättää perheestään, turha siinä on ulkopuolisten painostaa suuntaan tai toiseen. Sitä varmaan kakkoset usein haluaisi, että ykkönen luovuttaisi miehestään, kun mies ilmiannetaan.
Vaimo tekee päätöksen omien tarpeidensa perusteella, ei kakkosen tai muun toivomuksesta. Myös se vaatii hyvää itsetuntoa, että vaimo antaa anteeksi.
Onneksi kakkoset eivät päätä heidän avioliitoistaan. Vaikka ovat sekstailleet tai tekstailleet, on vaimolla silti usein paljon enemmän vaimonsa kanssa. Mutta sitähän ei tietenkään kakkosille kerrota.
Nostan hattua jokaiselle vaimolle, joka päättää erota. Nostan hattua myös jokaiselle vaimolle, joka päättää jatkaa liittoaan. Kunhan uskaltaa tehdä päätöksen ilman mitään/ketään ulkopuolista painostusta.
sanavirheeni,; siis miehellä vaimonsa kanssa.
..minä nosta hattu naisille, joilla on niin luja itsetunto, että jatkavat miehen virheistä huolimatta. Myöskin lohduttavaa tulevaisuuden kannalta, sillä harva mies osaa selittää, miksi pettivät. Sama tietenkin sopii myös jos petturi nainen. Ohi menevä ikäkausi, pitäisikö lisätä lasten kaskukirjaan. Ei laspuus lopu, ei nuoruus. Ihmiset toistavat samoja virheitä kuin ikäryhmänsä yleensä.
Juuri tuota tarkoitin sillä omistamisella;) Ihan kuin joku omistaisi toisen jos ovat luvanneet rakastaa niin myötä kuin vastamäessä;) Ja mitä tekee se suhteessa pettävä puoli on hmmm toisen omistuksessa?? Ai niinkö??? Heh ja jos se on nainen joka sanelee jatkuuko suhde? Mitä tekee marttyyri hetken hyvittelee ja sitten kakkoselleen haukkuu ja kerjää sääliä.. ei kai ihmiset pettäis jos ne olis samalla aaltopituudella toistensa kanssa? Eihän sellaista tahtoiskaan pettää... Kaikissa suhteissa tulee niitä kausia kun ollaan kauempana toisesta, silti se ei ole kolmannen vika jos on hyväksikäytön välikappaleena, eli turhaan ne vaimot niitä toisia naisia syyttää kattois vaan vierelleen ja antais sen aikuisen vastuun sille ukolle jonka kanssa asuu:) Eihän sitä naistenkaan syrjähyppyjä selitellä sillä että toinen mies oli niin ripustautuva;)) Ja jos ei osaa lopettaa väärydellä olevaa suhdetta niin eikös se ole läheisriippuvuutta? Joskus se on puolisio joskus se toinen jonka ei pitäis liittoon kuuluakkaan..
että vaimo päättää avioliiton kohtalosta, jos mies jää petoksesta kiinni ja mies haluaa silti avioliittonsa jatkuvan. Silloin vaimolla on luonnillisesti päätäntävalta erotakko vai jatkaakko liittoa. Ei siinä kenenkään omistamishalusta ole kysymys. Ja lisäksi minua ihmetyttää, miksi sinua huolestuttaa toisten ihmisten avioliitot, on läheisriippuvuutta tai mitä tahansa... Ilmeisesti olet kakkonen, joka yrittää väheksyä vaimon toimintatapoja, että hänen miehensä vapautuisi sinulle. Ja, jos et sitä ole, niin mitä toisten perheiden päätökset sinua liikuttavat..?
Oikeessa olet, mitäpä ne likuttaa.. Ihmetyttää sinun kärkkäytesi, tutkiskelen vain itesäni. Olen eronnut ja olen ollut erotessani kakkonen ja pettäjä samanaikaisesti. Rakkautta on monenlaista, en tahdo sitä miestä jonka kakkonen olin.. Rakkauteni on syvää häntä kohtaan, en ikinä toivoisi hänen jäävän kiinni petoksestaan. Mikisikö? No se nainen on tyränni luulee rahalla hallitsevansa kaiken, käy vaikka päälle ja katsoo sen oikeudekseen. Eli henkisesti pilalla, kuten taallaan ihminen joka sellaiseen sopeutuu. Kyllä minua kiinnostaa ymmärtää niitä jotka aina ruikuttavat miten huonosti asiat ovat ja eivät halua siitä todellisuudessa pois?? Siis minusta pelkäävät elämää ja kerjäävät sääliä. Kiukkukin on ymmärrettävää, en minä sitä sillä tuomitse. Samalla sanon sen että jos joku jää pettämisestä kiinni niin suhteen kanssa ei kannata kiukuspäissään tehdä ratkaisevia muutoksia. Paljon on varmasti hyvääkin siinä suhteessa missä petos on tapahtunut:) täytyy vain punnita pystyykö oikeasti antamaan anteeksi. Itse tuskin pysytisin, avioliitossa mies jäi kiinni pettämisestä, elimme vuoden päivät tahdoin eron. tämä mistä erosin oli henkisesti niin vailinen että voin pahoin, erosin. Nytten olen vapaa tai rakastunut:)) ja mies on vapaa ei kenenkään oma. Silti pitää pohtia kaikenlaista menneestä ja sikis luen tätä kärkästä palstaa. En arvostellakseni kuka tekee väärin vaan pohtiessani itseäni, että olisin valmis alkamaan hyvän suhteen.. onko se väärin?
Kärkäs palsta tämä on. Rakastat syvästi kirjoituksesi perusteella miestä, jonka kakkonen olit, samalla kun olit pettäjä ja oikea miehesi oli petturi. Ymmärsinkö oikein?
Paljon olet kokenut, mutta sitä ihmettelen, miten vielä kaiken kokemasi jälkeen nimittelet petetyksi tullutta vaimoa tyranniksi tai määrittelet toisen olevan henkisesti pilalla.
Onko vaikea hyväksyä, että hän veti leikkissänne pidemmän korren, tietämättään. Uskon, että raha ei ratkaise, jos on todellinen rakkaus olemassa. Mies on tainnut luritella palturia päällekäyvästä tyrannista. Jos se on totta, mies on tahdoton lapanen.
Onnea sinulle uuteen , vapaaseen suhteeseen, olet sen varmasti ansainnut. Mutta jätä kuitenkin pois entisen rakastajasi vaimon vähättely ja nimittely. Hänet mies on vaimokseen valinnut ja halunnut avioliittoa jatkaa petoksestaan huolimatta. Eli nainen on miehelle tärkeä.
tunnet vaimon, kun voit sanoa hänen olevan henkisesti pilalla? Oletko koskaan edes vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan? Ja kuinka hyvin tunnet miehen? Oletko jakanut arkea hänen kanssaan, niin että voit sanoa rakastavasi häntä? Ei toista voi rakastaa, jos ei edes tunne häntä arkielämässa, kyllä se on itsepetosta. Kestäisikö rakkautesi tuohon mieheen hänen piereskellessään ja pestessä hänen haisevia sukkiaan? Uskallatko edes olla oma itsesi hänen seurassaan, vai esitteletkö itsestäsi vain parhaat puolesi? Siinä itsetutkistelun aihetta.
Olet siis itse eronnut pettäjämiehestäsi. Olitko itse tyranni, tai mistä tiedät, mitä pettäjämiehesi sinusta puhui kakkoselleen?
Joo pettäjä mies ei pitänyt suhdetta, vain petti satunnaisien naisten kanssa. Hmmm en tee joutopäätöksiä ihmisistä kerta tapaamisella. Teot kertotvat todellisesta luonteesta, joten tiedän arjestakin aikas lailla, eikä pointti ole se että pesisinkö sukkia! Pointti oli juuri tuo etten halua vaimon tietävän miehensä pettäneen! Kyllä minä ymmärrän sitäkin miten niitä tyranneja tulee, kun ei kuunnella tarpeita.. Ja johan sanoin etten halua elää rakkaan kanssa. Eikö täällä ymmärrtetä luettua?? Heh silti voin rakastaa, vaikka en arkea eläis hänen kanssaan, turha sitä on vähätellä toisten rakkauden tunteita kun oma ei ole se ainoa muoto siinäkään;)
Omassa avioliitossani olin alistuva joka teki kaiken kotona...Viaton mustavalkoinen ja nuori. Nyt en ole noista enää mitään. Tyranni minusta olisi varmaan tullut jos olisin sitä liittoa jatkanut.
Olet nyt siis löytänyt itsesi, tehnyt omasta mielestäsi rohkean ratkaisun. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki petetyt eivät ole kaltaisiasi alistuvia pelkureita, jotka hyysäävät miestä edes liittonsa ensimmäisenä päivänä. Kaikista petetyistä ei tule siten edes tyranneja. On myös petettyjä, joilla on oma elämä ja jotka ovat kohtalaisen tyytyväisiä tavallisessa liitossaan.
Meillä mies petti muutama vuosi "iltatähden" syntymän jälkeen. Hän oli jonkinlaisessa ammatillisessa kriisissä ja koki jäävänsä vaille huomiota kotona (oli varmaan ihan oikeassakin siinä). Hän oli kuitenkin itse sitä iltatähteä halunnut ja nuorimmaisemme on erittäin vaativa lapsi. Oli aika masentavaa huomata, että mieskin taantui lapseksi samoihin aikoihin. Hän on varmaan kertonut kakkoselleen, että vaimo tekee vain töitä tai hoitaa lasta. Niinpä kakkoselle tuli mielikuva miehen edes tietoisesti valehtelematta, että elämme täysin toisistamme erillään. Täytyihän miehen jotenkin selittää tekoaan myös itselleen. Hän ei varmaan kertonut, että harrastimme seksiä monta kertaa viikossa, vietimme neljän viikon kesäloman yhdessä jne. Mieheni tuntien hän ei halunnut loukata myöskään kakkosta eikä toisaalta minua.
Meidän kaikkien tällä palstalla vierailevien ongelma on se, että katsomme asioita omasta näkövinkkelistämme. Vaikka kaksi ihmistä on samassa tilanteessa, he voivat kuvailla sitä jälkeenpäin täysin eri tavoin. Sinun mielestäsi rakkaasi vaimo on tyranni. Tunnen oikeassa elämässä paljon ihmisiä, mutta en yhtään tyrannia. Siksi minun on todella vaikea kuvitella, että jossain sellainen olisi. No, ehkä se Itävallan raiskaajaisä on sellainen. En tosin tunne häntäkään.
Asioilla on puolensa kuten aijemmin meinasin laittaa tänne että itse katson tyrranmaisuudeksi jos käy käsiksi toisiin ja luulee rahalla ratkaisevansa äkkipikaisuutensa.. Eli minusta tyranni on sellainen joka käy pälle kun sanat loppuu ja naisen päälle jota epäilee.. Onhan se aina riskinsä jos joutuu miettimään saako turpaansa;) Eikä se rakas sitä mulle ole kertonut, tiedän vain muuten. Eli itse koen että ihmiset jotka nostavat hirveän haloon ja luulevat olevansa parempia kuin muut ovat jotenkin henkisesti hmmm ok narsisteja, ehkäpä se on parempi sana sitten siihen naiseen, pitää itseään parempana ja sättii siinä läheisiään...Minua tuskin noteeraa vaikka näkisi.
En ole mikään sitä luokkaa elävä että pakko olla joku;) ja Se mitä ennnen olin en ole enää.. En suostuisi parisuhteeseen jossa ei olla tasa-arvoisia. Onhan tuo pettäminen ja petetyksi tuleminen aina henkilökohtainen kokemus, hmmm kuten sekin että anonyyminä kerrotaan niin ei voi kertoo kuitenkaan kaikkea. Minulle riittää että itse tiedän mitä se vaimo on siitä ei parempaa saa vaikka kuinka yrittäisitte nostaa jalustalle. Joskus vaimotkin on ihan oikeasti kauheita!! Se että vaimo on tyranni ei oikeuta pettämiseen tai peliin selän takana, minusta sellaiset asiat on turhia.. Ja arvostan sitä että ihmiset jatkavat suhdetta kunhan saavat pöytänsä putsattua, vahinkoja sattuu ja niistä voi aina ottaa opikseen.
provosoiduin etten uskois kenenkään, joka sanoo mua pelkuriksi pystyvän elämään yhtä ääripää elämää kuin minä:)) Kukaan ei ikinä ole läheisistäni sanonut minua pelkuriksi.. Saatan ollakkin sitä, mutta tiedän että jos en elämässäni ratkaisuja olis joutunut tekemään en olisi edes elossa. Kun olen tehnyt näitä pelkuri ratkaisuja niin vielä on kaikenlaista kokettavana;)Ja kuten kerroin olin sinisilmäinen kiltti ja nuori:)) mutta alistuvaa ei minusta saa tekemälläkään.. Niin eli jokainen lukee myös omalta kokemuspiiriltään;)
ja tutki tarkasti itseäsi. Älä puhu käsitteistä, joita et ymmärrä. Sinulla on oma käsityksesi; et voi tietää toisen motiiveja ja syitä.
joo enhän minä voi sanoa kenestäkään mitään jos en tänne repostele:) Joten hyvä pointti:)) Eikä noiossa ollut vastaus tässä on "Ei vituta" en ole jätetty mies pitää tiiviisti yhteyttä vaikka sovittu on että kaikki ohi;) Hmmm kuuntelen häntä ja hän uskoutuu... Joten ei vituta olen kuitenkin häntä lähellä, lähempänä kuin kukaan ikinä vaikka jakais saman vuoteen. Hmmm Onko se pettämistä?? Jaa-a ei fyysistä kosketusta? En ole tullut jätetyksi soittiin näin, että hän elää omaa elämää ja minä omaani. Rakastanko toisen omaa? Rakastan, tulen aina rakastamaan. Onko elämä monimutkaista? Ei tällä hetkellä, vain avoin;) Vanhenenko yksin? Tuskinpa, sillä varmasti on joku ihan vain minua varten:)) Rakkaan vaimo...Joo minun ei taritse hänestä pitää riittää kun oma ukkonsa pitää, koska hän tuon naisen kanssa elää;) Onko tämä tyhmä palsta? ON, koska vaikka kaikki kirjoittaisi vain omista kokemuksistaan, niin silti on niitä jotka luulee olevansa niin puhtaita ja aatteellisia että heistä tulee AHTAITA JA PUUTTEELLISIA. Heippa;)
Mies pitää sinuun yhteyttä ehkä sen vuoksi, että et hajoa, olet kirjoituksessasi niin sekavan ja hajanaisen oloinen.
Hyvä että laitoit hajanaisen oloinen, älä epäile jos et voi antaa diaknoosia;). Niinhän tuolle lillie kuittailtiin.. Jospa se vittuuntui tähän ketjuun?
vuosia kakkonen, enkä koskaan ole edes kuvitellut, että eläisin miehen kanssa normaali arkea.
Olen hänen rakastajattarensa ja saan häneltä mitä haluan.
Ja hän saa minulta.
Rakkauttakin on niin monenlaista, eri tasoista.
En missään tapauksessa menisi yhteen kyseisen miehen kanssa.
Hänellä on oma elämänsä ja minulla omani.
Ja aina kun tapaamme, vietämme laatuaikaa, monessakin eri suhteessa.
Sama tilanne minulla. Pelisäännöt sovittu heti alussa.
no hoh hoijaa. joku on taas tehnyt mielikuvistusmatkan omassa päässään.
Tilanne vaan nyt on se, että nykyaikana joka toinen mies pettää ja joka kolmas nainen.
Monella meistäkin täällä kirjoittajilla on ehtinyt olla kokemusta ykkösenä ja kakkosena olosta ja vielä siltä väliltäkin.
Minä olen jättänyt miehen kyllä muutaman kerran, mutta aina on mies halunnut saada jatkaa kanssani. Ei ole koskaan rakkautta vannonut, eikä sanonut vaimoaan jättävänsä eikä yhteisestä tulevaisuudesta puhunut. Molemmat olemme perheellisiä ja yli vuosi on jo mennyt tässä suhteessa. Jotenkin ollaan pahasti koukussa toisiimme, mutta valheiden varassa ei olla.
Koska ette ole valheiden varassa ja olette molemmat naimisissa, suhteenne vaikuttaa aika kummalliselta nelidraamalta. Vai tarkoititko, ettei sinun ja miesystävän välillä ole valheita? Ette kuitenkaan eläne missään umpiossa, joten elätte siinä tapauksessa aikamoisessa valheiden verkossa. Jos olette molemmat naimisissa, todennäköisesti ainakin jommalla kummalla on lapsia. Hekin nähtävästi tietävät suhteestanne, koska valheita ei suhteessanne ole.
onko kertomatta jättäminen sama asia kuin valehtelu?
ei oo ;)
Joo saattaa säästyä paljolta, ei ku hautaan asti vaan virheet niin hyvä tulee:)