En tiedä mutta mä en jaksa kohta enään!
Jokainen hetki tuntuu pahalta.
Itkettää vaan kokoajan. En pysty edes ulos lähtemään.
Tuntuu että millään ei oo mitään väliä eikä mikään huvita. Tekis mieli vaan maata alas lattialle,sulkea silmät ja sitten kaikki olis ohi.
Tää kuulostaa varmaan tosi säälittävältä...
En oo koskaan ennen ottanu eroja näin raskaasti.
Tällä kertaa tuntuu tosi pahalta.
Varmaan koska mä rakastin tätä miestä niin paljon..:(
Jokainen hetki tuntuu pahalta.
Itkettää vaan kokoajan. En pysty edes ulos lähtemään.
Tuntuu että millään ei oo mitään väliä eikä mikään huvita. Tekis mieli vaan maata alas lattialle,sulkea silmät ja sitten kaikki olis ohi.
Tää kuulostaa varmaan tosi säälittävältä...
En oo koskaan ennen ottanu eroja näin raskaasti.
Tällä kertaa tuntuu tosi pahalta.
Varmaan koska mä rakastin tätä miestä niin paljon..:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
juuri eronneena tiedän tasan miltä tuska tuntuu. Olen käynyt terapiassa ja suosittelen sitä niin niin lämpimästi. Nyt ajattelen että "se kusipää ei saa mua itkemään", se ei ole sen arvoinen (vaikka olisikin). Ihan uhmalla, piru vie, en itke!! Sängyn pohjalle voi jäädä itkemään jos tahtoo. Voi myös lähteä tanssimaan, kavereiden kanssa ulos yms. Ja lopulta huomaa, ettei ole muistanut itkeä moneen päivään ja enää ei edes huvita! En todellakaan usko että tämä tapahtuu viikossa... Mutta ajan kanssa. Ja sillävälin voi pitää hauskaa!!!
Toivotan tsemppiä sulle ja mulle ja muille eronneille!
Noin sä vaan jätät asian taaksesi, ja seuraavan kerran kun tulee toisen ihmisen kanssa ero niin käsittelemättä jääneet jutut voi räjähtää silmille ja tuntuu kymmenkertasesti pahemmalta ku nyt.
Mitä luulet että siellä terapiassa tehdään? Ei siellä tanssita eikä pidetä hauskaa... siellä käsitellään asioita, joten seuraavassa erossa ollaan jo kauan sitten selvitty edellisestä jos niikseen tulee.
Tarkoitan siis että sängyn pohjalla makaaminen kannattaa jättää mahdollisimman vähälle! Kun elää niin huomaa elämän olevan elämisen arvoista. Ei se varmaan mukavalta tunnu sängynpohjaperspektiivistä... Olen myös sen kokenut. ja tämä, tarapeutin neuvoma keino tuntuu toimivan paljon paremmin.
Toki tulee hetkiä jolloin kaikki tuntuu pohjattoman tuskaiselta, mutta ei anna sille valtaa vaan jatkaa eteenpäin. Itku ei ole kiellettyä, mutta rajansa kaikella.
Luotan että ajan kanssa kaikki helpottaa.
En sano että tämä olisi oikea tapa, mutta mitään ei häviä jos kokeilee... Ja terapiaa suosittelen edelleen erittäin lämpimästi!
*haleja*
Puolitoista vuotta sitten tapasin elämäni suurin rakkaus. Hä oli IT! mutta seurustelin, ja niin hänkin. Minun suhteeni oli huono ja lopetin sen saadakseni olla tämän uuden rakkauteni kanssa. Hän ei lopettanut suhteensa, mutta jatkoi silti olemaan myös minun kanssani. Hänestä tuli minun paras ystävä. Olin hänen paras ystävä. Nyt luulen että suhteemme alkaa pikku hiljaa olla ohi. En pysty nukkua enk olemaan hereillä. Itken jatkuvasti ja mahassa on tuskallinen kipu. En voi lähteä mihinkään ja tuntuu ettei minulla enää ole mitään. Nyyhnyyh story, oma vika kun rupesin sähläämään varatun miehen kaa. Hänen avovaimollansakin on toinen mies muttei sekään näytä olevan syy tarpeeksi että he eroaisivat.
Tuntuu etten koskaan enää pysty rakastamaan ketään muuta.
tiedän mitä tuskaa koet.
Puhu sen ex-rakkaas kanssa, puhumalla asiat selviää.
Mie en tiedä kuinka erosta selvitään,
ainnut mikä mut pitää ja piti hengissä,
oli halu päästä vielä joskus yhtee.
Vitutus ja koston halu,
niistä mie sain voimani,
sun kannattaa aloitta
harrastus tai soittaa sille ex:älles??