Laitoin välit poikki entisen mieheni kanssa. Uutinen tuli hänelle yllätyksenä, eikä hän ensin edes ymmärtänyt, että ero on lopullinen.
Kun hän sen sitten ymmärsi, alkoi oikea kostonkierre. Varatettuja muistoesineitä, ystäville juoruamista, painostusta. Ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, mikä poliisia kiinnostaisi. Ystävilleni sanoi rakastavansa sitä tunnetta, jota minun satuttamiseni saa aikaan.
Tekee mieli jo itsekin lähteä kostamaan, niin paljon tässä on saanut jo lokaa niskaan. En kuitenkaan ole luonteeltani sellainen, että lähtisin kostamaan ja energiavaroja tuhlaamaan toisen tyhmien tekojen takia. En jaksa tällaisia negatiivisia vihantunteita, joita kostotoimet ovat aiheuttaneet, vaan olisin valmis siirtymään eteenpäin, mutta aina takaa tulee uutta puukkoa niskaan.
Varuillaan olen ja pelossa odottelen, mitä hän seuraavaksi keksii.
Kun hän sen sitten ymmärsi, alkoi oikea kostonkierre. Varatettuja muistoesineitä, ystäville juoruamista, painostusta. Ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, mikä poliisia kiinnostaisi. Ystävilleni sanoi rakastavansa sitä tunnetta, jota minun satuttamiseni saa aikaan.
Tekee mieli jo itsekin lähteä kostamaan, niin paljon tässä on saanut jo lokaa niskaan. En kuitenkaan ole luonteeltani sellainen, että lähtisin kostamaan ja energiavaroja tuhlaamaan toisen tyhmien tekojen takia. En jaksa tällaisia negatiivisia vihantunteita, joita kostotoimet ovat aiheuttaneet, vaan olisin valmis siirtymään eteenpäin, mutta aina takaa tulee uutta puukkoa niskaan.
Varuillaan olen ja pelossa odottelen, mitä hän seuraavaksi keksii.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miksi laitoit välit poikki. Ehkä miehesi oikeasti rakasti sinua vai oli täys P**ska. Miksi yllättäin ilman valmistautumista ja keskusteluja. Vai käytiinkö niitä. Jos yhtä-äkki iskee puukon selkään niin mitä muuta voi odottaa...
Mies rakasti ja kohteli minua hyvin, mutta huijasi ja valehteli jatkuvasti. Sängyssä hän ei myöskään tyydyttänyt tarpeitani, en koskaan nauttinut yhteisistä lemmenhetkistämme. Jos asiasta huomautin, hän suuttuen sanoi, että ei hän koskaan valehtele tai että hän on hyvä sängyssä, kun on niin upea vartalokin, yms. typerää.
Hän oli myös hirvittävän itserakas, silti huonolla itsetunnolla varustettu. Hän yritti aina esittää olevansa jotain, mitä ei ollut. Olisin halunnut hänen olevan rennompi, omana itsenään.
Mutta se vuosien nöyryytys, valehtelu. Pitikö hän minua niin tyhmänä, että voisi valehdella ihan mitä tahansa? Esim. jos kysyn, minkä väriset sukat hänellä on jalassa, ja hänellä on valkoiset, hän vastaisi "mustat", koska ne olisivat paras vaihtoehto sukiksi.
Lopulta inhosin kaikkea hänessä. Tapaa, jolla hän vastasi puhelimeen "Jep", tapaa jolla hän istui tietokoneella, kaikkea. En yksinkertaisesti sietänyt hänen olemustaan/ tapaa olla ja ajatella. Ahdistuin hänen seurassaan, koska en halunnut olla siinä.
Suhteen alussa hänen esityksensä ja valheensa upposivat minuun. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että hän on erittäin hypokriittinen persoona.
Ensin ajattelin, että ajan myötä rakastuisin hänen uudelleen, että ongelmat saataisiin hoidettua. Mutta tietyssä vaiheessa en vain enää kestänyt katsella häntä, ja laitoin salamana poikki.
Eihän se sellainen mitään rakkautta ole, että valehdellaan jatkuvasti! Tuo mieshän ei ole rakastanut sinua pätkääkään. Mistä sinä olet saanut päähäsi, että hänen käytöksensä on rakkautta? Hyvä että jätit - ja pidä puolesi.
Olin hänen ensimmäinen tyttöystävänsä, vaikka hänelläkin ikää jo 30 vuotta. Minustakin tuntui, että hänellä ei ollut mitään tajua, mitä rakkaus on.
Olin aiemmin ollut oikeassa rakkaussuhteessa, joten tiesin, että tuosta uudesta suhteesta oli romantiikka kaukana. Minulle se taisi olla myös hieman laastarisuhde edellisen mieheni kuoltua.
Ihmisethän ovat eri syistä suhteissa. Minusta tuntuu, että hän eli sellaisessa "näytetään hyvältä muiden edessä" -suhteessa. Rakkauskirjeetkin, jotka häneltä sain, oli kirjoitettu yleiseen käyttöön lasten ja lastenlasten, yms. luettaviksi myös, ei henkilökohtaisesti minulle. Minua ällötti sellainen, enkä niitä pitkiä kirjelitannioita edes jaksanut lukea.
Valehtelee sukkienkin värin.Täysi narsisti.Ota uusi vaan sähän pidit tätä idioottia laastarisuhteena.Sä olet hyvä ihminen ja rehellinen.
Oma ex:äni vastasi vähän samantyylisesti puhelimeensa ja elämä oli varmasti ulkopuolisten silmissä hyvää. Miehessä ei varsinaisesti ollut mitään "vikaa", mutta kun ei ollut mitään persoonallisuutta. Oli kuin olisi ohjelmoidun robotin kans ollu. Sit se ihmetteli, kuinka saatoin jättää hänet. Erostamme on vuosia, mutta tuli hyi-olo, kun muistin hänen olemuksensa sinun kirjoituksestasi. Ei tunteita voi pakottaa tai esittää, varsinkin kun kysymys ei ole enää välinpitämättömyydestä, vaan inhosta. Silloin on kaikkia kohtaan reilua erota ja vapauttaa itsensä ja toinen etsimään vaikka sopivampaa kuin pilata loppuelämänsä ällösuhteessa.
kokee tuleensa väärin kohdeluksi. Viha on rakkauden vasta tunne. Jos puoliso on "ällö" tai "persoonaton", niin ei se tarkoita sitä, että ei rakastaisi. Toivottavasti löydät se "persoonallisen" ihmisen. Voi olla, että jossain vaiheessa täällä kirjoittelet, miten tulit petetyksi tai tms....