Oon seittemännellä kuulla raskaana. Vauvan isä on vastuuton luuseri. Silti mä annan se pompotella itteeni mielensä mukaan. Mä oon niin loppu. Tiesin millainen se on jo ennen kuin tulin raskaaksi. Olin vaan muka niin rakastunut ja sitten kävi vahinko. Itse oon silti iloinen vauvasta ja niin väitti mieskin olevansa alkujärkytyksen jälkeen. Kuitenkaan se ei välitä mitään, yksin olen koko ajan. Se käy mun luona koska haluaa, yleensä viikonloppuisin ja humalassa. Mä hölmö annan sen käyttää itteeni hyväkseen. Jos mä soitan tai lähetän viestiä, se ei ikinä vastaa. Tulee ja menee oman tahtonsa mukaan. Kai se käy vaan naimassa mua, välillä vähän paijailee masua ja lepertelee rakkaudesta. Mä elän sellaisessa itseinhossa ettei kukaan voi tajuta. Mua oksettaa että mä annan sen kohdella näin.
Miksi on niin vaikea luovuttaa? Miksi olen näin heikko tollaisen paskaretkun takia? Johtuuko se raskaushormoneista vai olenko vain yksinkertaisesti tyhmä?
Mitä tahansa teen, missä tahansa oon, koko ajan ajattelen sitä. Mä oon ollut koko raskausajan tosi surullinen, ihme että vauva on pysynyt mahassa. Itken ja suren, sitä mun elämä on. Ja aina sen 5min. viikossa mä oon muka onnellinen, vaikka se on valhetta.
Miten pystyn jättämään sen jätkän? Mikä auttaisi unohtamaan?
Mä oon käynyt ammattiauttajallakin juttelemassa, mutta ei se auta mitään. Mä en vaan pysty unohtamaan ja oon antanut sen jatkaa tätä peliä koko ajan, liian kauan. Mä oon niin syvällä tässä paskassa.
Miksi on niin vaikea luovuttaa? Miksi olen näin heikko tollaisen paskaretkun takia? Johtuuko se raskaushormoneista vai olenko vain yksinkertaisesti tyhmä?
Mitä tahansa teen, missä tahansa oon, koko ajan ajattelen sitä. Mä oon ollut koko raskausajan tosi surullinen, ihme että vauva on pysynyt mahassa. Itken ja suren, sitä mun elämä on. Ja aina sen 5min. viikossa mä oon muka onnellinen, vaikka se on valhetta.
Miten pystyn jättämään sen jätkän? Mikä auttaisi unohtamaan?
Mä oon käynyt ammattiauttajallakin juttelemassa, mutta ei se auta mitään. Mä en vaan pysty unohtamaan ja oon antanut sen jatkaa tätä peliä koko ajan, liian kauan. Mä oon niin syvällä tässä paskassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siirrä ajatuksesi tulevaan lapseesi, keskity siihen että sen elämän alkumetrit olisi mahdollisimman iloiset ja onnelliset. Unohda se vastuuton äijäs, äläkä uhraa yhtään enempää ajtus sille. Laita tuleva lapsesi kaiken edelle. Hae seuraa muista nuorista äideistä, kyllä lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä juteltavaa riittää. Kuuntele vihjeitä, päättele itse... Lapsen perusluonne muodustuu elämän alkumetreillä tee niistä mukavat lapselle ja unohda vastuuton äijäs. Anna sen osallistua jos on osallistuakseen, mutta älä anne sen vaikuttaa itseesi.Lapsesi on kaiken tärkein ja lapsesi menee kaiken edelle.
Kyllä mä yritän kaikkeni ja revin vaikka väkisin itsestäni kaikki voimavarat, että lapsi sais sen mitä se tarvitsee ja ansaitsee. Silti koko ajan mietin kuinka lapsi tulee aina muistuttamaan isästään, joka ei välitä mistään mitään. Mä oon niin hukassa. Oon miettinyt pääni puhki, enkä pysty tekemään päätöstä että katkaisen kaikki välit siihen äijään. Mä kaipaan ja vihaan sitä yhtäaikaa. Ja joka kerta kun se tulee mun luo, mun periaatteet lipsuu, levitän jalkani ja kuvittelen hetken että se rakastaa mua. Sitten itken yksin, ja hoidan kaiken elämässä yksin. Oon ruvennut saamaan hirveitä paniikkikohtauksia. Mä oon tuhlannut elämästäni jo pari vuotta tähän pelleilyyn. Miten voin rakastaa noin inhottavaa ihmistä? Miksi joku haluaa käyttää hyväkseen herkässä tilassa olevaa naista? Miksi???
tämä on ihan hirveätä kun sen tajuaa itse, mutta sille ei pysty silti tekemään mitään!!!!
Jostain ihme syystä sun nyt vaan pitää tehdä noin. Sun vaan pitää päästä se paskiainen toistamiseen lähellesi; vähän kuin jano, johon ei ole juoda kuin kuravettä: pahaolo tulee, mutta jotenkin se neste kuitenkin helpottaa.
Aikansa kutakin, tosiaan. Nyt sä jo kirjoitit tänne, olet kuitenkin ottanut jo askeleen. Hirmu pienen, mutta kuitenkin. Elämä on semmosta.. ees taas menoa. Joskus kun ottaa hirmu pienen askeleen eteenpäin, ottaa kohta hirmu ison taakse päin. Eteenpäin pääsee, mutta käsittämättömän hitaasti ja vaivalloisesti.
Sulla varmaan ajatus kuitenkin alkaa pelata. Turhaan murehdit sitä, milloin tai miten sä pääset jätkästä eroon, et voi sitä tietää. Joskus se vaan tapahtuu. Parhaiten se käy, kun hyväksyt itse tilanteesi, etkä inhoa itseäsi.
Mä tiedän.. Ensin elin rentun kanssa. Semmosen aivan saakelin ihanan kusipään kanssa, joka uskoi ja sai munkin uskomaan, että me lennettäisiin vielä vaikka kuuhun silkalla tahdonvoimalla. Paskat se mitä kuuhun lentänyt.. kavereitten kanssa vaan pitkin maailmoita. Mä uskoin siihen niin paljon, että sain kaksi lasta sen kanssa. Sitten kun mulla oli vuoden vanha toisessa, vastasyntynyt nyytti toisessa kainalossa, ja jätkä mietti vaan miten kiva olisi saada uudet buutsit ja oppia soittamaan kitaraa paremmin, mun alkoi silmät vasta aueta.
Eikä ne auenneet silloin ihan pikavauhtia. Ihan pikkuhiljaa, sitä mukaa kun uskalsin katsella totuuksia silmiin.
Alkaa ajattelemaan, tajuaa ja uskoo ettei näe unta, vaan realiteetti on se missä eletään.
Jotenkin siinä tulee mittari täyteen. Alkaa tulvia yli niinsanoaksein.
Nyt mulla on toinen.. Ei varsinaisesti renttu, mutta kuitenkin sellainen, että välillä mietin, että opinko mä todella näin hitaasti. Se kun on olevinaan sitä rakkautta, vaikka suurimman osan ajasta sattuu, sattuu aivan saakelisti.
Vähään oppinut tyytymään, ja vähän saa. Siis minä.
Mullakin ehkä järki joskus käy koputtamaan otsaluun takana, mutta pahin on kuitenkin takana. Lapsia en enää lähde pusaamaan, oli renttu tai rinssi minkälainen tahansa. Sen verran viisastunut, kuitenkin.
kanssa on raskasta, mutta se kannattaa. Ei kannata sietää lapsesi isää, joka ajattelee vain itseään ilman minkäänlaista vastuuntuntoa. Älä anna periksi elatusmaksuissa. Vaadi itsellesi ja lapsellesi mitä teille kuuluu. Hae apua.
anna sen jatkua pidemmälle! mieti tulevaa lastasi, niin pahalta kuin se tuntuukin että lapsi joutuu elämään ilman isää, mutta joskus se vaan on parempi vaihtoehto.. lue minun tarinani, samanlaista ollut mulla..http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000408&posting=22000000034886657
kannattaisi olla väleissä tunnustamiseen saakka, sillä muuten jätkä saattaa pistää vastaan ja vie asian oikeuteen ja verikokeisiin. Ja ennen kuin isyyttä ei ole tunnustettu/oikeudessa todettu, et saa sälliltä elatusmaksuja.
Tuollaista ei kuitenkaan kannata katsella päivääkään kauemaa kuin on välttämätöntä. Jollei tahti muutu, niin ihan lapsesikin kannalta on parempi ettet anna miehen hyväksikäyttää itseäsi. Lasta saa ja pitääkin tietysti tavata.
Oon miettinyt, miten se oikein menee... Kun, vauvan isällä ei oo vakituisia tuloja, se käy töissä kun jaksaa, tällä hetkellä ei tietääkseni missään. Sillä on myös ulosotossa jonkin verran, en tiedä tarkkaan. Isyystestin se haluaa tehtävän, muuten ei tätä lasta aio tunnustaa. Kannattaako isyys selvittää, vai ilmoitanko etten halua sitä selvitettävän? Jätkältä ei mitään rahallista ainakaan saa. Tietysti toivoisin, että lapsen ja isän välillä olisi tapaamisia, mutta miten mä sen kestän. Sehän kääntää aina puukkoa haavassa. Ja mistä sen tietää haluaako se jätkä lastaan nähdä, sellanen pelkuri ollut tähänkin saakka. Sen se ilmoitti ainakin hyvin vahvasti, ettei aio synnytykseen tulla mukaan. Eipä se ole edes koko raskausaikana kysynyt, miten voin, miten vauva voi... Paskat se välitä mitään, juo ja nai pitkin kyliä.
elatuskulut jos miehellä ei ole varaa. tällaisia kokemuksia valitettavasti on..
sillä saattaahan sille luuserillekin elämänsä aikana omaisuutta kertyä perittäväksi saakka. Jos luuseri-iskä taas sattuu kuolemaan niin lapsi saa eläkettä ja jos iskä on töissä kuollessaan, niin saa jonkinlaisen lakisääteisen henkivakuutuskorvauksenkin.
Suuntaa ajatuksesi lapseen ja yritä ajatella, mikä lapsellesi on parasta. Vaikka oletkin vielä tunteilla kiinni luuserissa, niin yhteinen tulevaisuutenne näyttää epätodennäköiseltä. Olisit lapsesi kanssa vain onnettomampi, jos tuollaisen rentun kanssa yhdessä eläisit.
Anna kenkää ja rentun mennä.
Löydät kyllä myöhemmin varmasti kunnollisen miehen, joka haluaa olla hyvä isä myös lapsellesi. Mutta juuri nyt keskity lapseesi. Hän ei ole vanhempiaan valinnut eikä syypää tilanteeseesi.
Nyt sinulla on vaikea elämänvaihe rentun miehen takia menneillään, mutta usko, paistaa se vielä päivä risukasaankin!
Voimia ja rohkeutta sinulle tehdä rohkea ja vain ja ainoastaan yksi oikea ratkaisu!
Sieltä aallonpohjasta on vain yksi tie eteenpäin ja se tie johtaa ylospäin!
Ehkäpä sä kuulut niihin naisiin jotka takertuu ja rakastuu sitä enemmän mitä enemmän mies käyttäytyy paskamaisesti teitä kohtaan. Kaipa sun mielestä renttu on tosimies ja sussa piilee pieni masokisti koska annat äijän kohdella sua miten sitä itseään huvittaa. Sun täytyy kasvattaa selkäranka ja opetella sanomaan EI!