kuinka teidän miehenne huomioi teitä? kuinka hän näyttää tunteensa?
minun mieheni on melkeinpä aina rahaton (kaikki menee laskuihin, lainaan, elämiseen), joten mitään rahalla saatavaa yllätystä ei ikinä anna. joskus (todella harvoin) saattaa kysyä jos haluaisin hänen hierovan hartioitani. sanoo että rakastaa minua ja tiedän sen kyllä, mutta mielestäni voisi enemmän olla tukenani (eli esim. stressin tullessa yrittää saada minut pois siitä), hellitellä enemmän (eli ottaa vaikka sohvalla istuessamme kainaloon). Jotain sellaista, että myös tuntisin sen, että hän arvostaa minua jne. Olen kaikesta hänelle sanonut tuhat kertaa, tuntuu että kaikki tapahtuu aina vain silloin jos jostain sanon.
Haluaisin tuntea yhteenkuuluvuuden tunteen ja sellaisen siteen välillämme (en osaa selittää sitä tunnetta, enkä tiedä tunteeko muut sellaista. itse tunsin meidän alkuaikana).
Valitan aika paljon asioista, etenkin jos iskee sellainen ihme olo (silloin vain on sellainen v****pää). Tiedän että itsessäni on myös vikaa, mutta itse sentään yritän. en kai muuten puhuisi asioista ja muistuttelisi miestäni yrittämään.
mietin vain jos valitankin alitajuisesti. jos yritän todistella itselleni ettei kuuluta yhteen. en tiedä. jollain tavalla tunnen meidän kuuluvan yhteen, mutta samalla en ole siitä varma.
en voi kuin odottaa toetutuuko haaveeni, tai sitten jättää selvittämättä ja luovutan...
minun mieheni on melkeinpä aina rahaton (kaikki menee laskuihin, lainaan, elämiseen), joten mitään rahalla saatavaa yllätystä ei ikinä anna. joskus (todella harvoin) saattaa kysyä jos haluaisin hänen hierovan hartioitani. sanoo että rakastaa minua ja tiedän sen kyllä, mutta mielestäni voisi enemmän olla tukenani (eli esim. stressin tullessa yrittää saada minut pois siitä), hellitellä enemmän (eli ottaa vaikka sohvalla istuessamme kainaloon). Jotain sellaista, että myös tuntisin sen, että hän arvostaa minua jne. Olen kaikesta hänelle sanonut tuhat kertaa, tuntuu että kaikki tapahtuu aina vain silloin jos jostain sanon.
Haluaisin tuntea yhteenkuuluvuuden tunteen ja sellaisen siteen välillämme (en osaa selittää sitä tunnetta, enkä tiedä tunteeko muut sellaista. itse tunsin meidän alkuaikana).
Valitan aika paljon asioista, etenkin jos iskee sellainen ihme olo (silloin vain on sellainen v****pää). Tiedän että itsessäni on myös vikaa, mutta itse sentään yritän. en kai muuten puhuisi asioista ja muistuttelisi miestäni yrittämään.
mietin vain jos valitankin alitajuisesti. jos yritän todistella itselleni ettei kuuluta yhteen. en tiedä. jollain tavalla tunnen meidän kuuluvan yhteen, mutta samalla en ole siitä varma.
en voi kuin odottaa toetutuuko haaveeni, tai sitten jättää selvittämättä ja luovutan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos nyt ensiksikin koittaisit olla vänkäämättä miehellesi jos jotain haluat.
Erittäin hyvä piirre hänessä on kuitenkin se että hän haluaa tehdä sinulle hyvää edes silloin kun hänelle mainitset asiasta.
Hyvä että hänen rahansa menevät asumis-ja ruokakuluihin,ei siitä pitäisi valittaa.Rahalla ostetut lahjat ovat loppujen lopuksi ihan "pilipalia",hetken hyvää oloa se saajalleen ja antajalleen vain tuottaa.
Kyllä minusta tuntuu siltä että hän arvostaa sinua,ei hän muutoin kohtelisi sinua noin hyvin.
Miehet ovat vaan joskus sellaisia että heille pitää sanoa jos haluaa itselle huomiota.Eikä siinä mitään pahaa ole.Minunkin mieheni "herää" lätkämatsinsa tiimoilta antamaan minulle huomiota jos pyydän.
Jankuttamalla tuo asia ei parane se on varma.Ja vaikka itsestäsi tuntuu että yrität kaikkesi,se voikin olla taakka kumppanillesi.
Mitäs jos relaisit vähän?Mene itse sinne kumppanin kainaloon ilman saarnoja.Ja kirjoituksestasi näen että kumppanisi sinut mielellään sinne ottaisikin :)
ps.kukaan ei nalkuta "alitajuisesti"
on huomionkipeys ja itsekkyys. Aina pitäisi olla ostamassa lahjoja ja vitun huomioimassa. Menis itteensä, huomioiko ne miestä niin kuin miehet toivois. Niin kuin nyt vaikka sängyssä tai ostamassa lahjaksi lippuja lätkämatsiin. Aivan samanlaisia, mutta naiset vaan kuvittelee että miehet kattelee maailmaan niiden samojen vaaleanpunaisten silmälasien läpi ja haluaa kynttiläillallista ja kukkapuskia. EI HALUA. Ja kun ei halua niin ei kyllä tule mieleen, että nainen haluaisi.
Näinhän se asia juuri on!
Uskon että ap. on melko nuori jos ei ole ymmärtänyt sitä että naiset ja miehet on leivottu ihan eri taikinoista.Se,että ollaan erilaisia ei haittaa lain,päin vastoin se onkin hyvä.
Puolin ja toisin pähkinää purtavaksi,kunhan se menee joten kuten tasan,ettei kumpikaan joudu ylittämään oman itsensä rajoja eli teeskentelemään muuta kuin mitä on.
Ja vielä kerran ap:lle :sinulla on asiat todella hyvin miehesi kanssa.Älä vaadi kuuta taivaalta koska et tule sitä saamaan.Aika nasevasti ja asian ytimeen tuo edellinen kirjoittaja sanoi että passaa häntä sängyssä ja osta liput lätkämatsiin.Kyllä se vaan niin on että antamalla saa itselleenkin.Aina ei tarvitse olla sikakiinnostunut esim vaikka miehen lätkäselostuksista tai formuloista.Mutta jos edes viisi minuuttia viikossa viitsii kuunnella,edes puolella korvalla,miehen paatosta "Kovalaisen kolarista" niin se tekee jo hyvää...molemmille.
No,mitäs tässä jaarittelemaan sen enempää..otahan neuvoista vaari.
Samaa oon itekin miettiny.. miten sais ukon tajuaa, et huomiota voi osoittaa ihan pikkuisen enemmän. Enkä tarkota tällä mitään lahjoja jne jne, vaan ihan sitä arkipäivän romantiikkaa! Suhteemme alussa sitä kyllä oli, ja kun oikein mukavasti menee, niin silloinkin hän muistaa sen pusun ja halin antaa kotiin tullessaan.. mutta onko se ylipäätään miehille niin vaikea tajuta, että sellasta extrahellyyttä voi antaa muulloinkin, kun sillon kun on p**llu mielessä?!?! saa sitä toista silitellä ja pitää hyvänä muulloinkin.. pitäähän naisetkin miestä hyvänä muutenkin, minä ainakin.
Jaksa sitä, että sitten kun asioista ihan nätisti sanoo ja ihan oikeastikin hienovaraisesti (tietty väliin tulee sanottua pahastikin), niin kauhea marttyyrileikki, et ku ei mikää kelpaa, eikä riitä! et onk ositä sit muka liian vaativa, vai onko se jotenkin vaikea tajuta, et rakastamaansa ihmistä saa ja pitääkin helliä!!!
löytyishän täältä joukosta joku joka myös ymmärtääkin :)
vaikka tottahan nuo muutkin ovat turisseet ettei pitäisi olla liian vaativa, mutta joskus kun sitä tuntuu siltä että olisi tyytymässä vähempään... kun olen melko varma että löytyy miehiä, jotka osaavat näyttää ne tunteensa hitusen paremminkin.
ja tiedoksi muille, en tarkoittanut sitä, että pitäisi lahjoja ostella. lähinnä kaipaisin juuri tuota romantiikkaa, jota meillä ei oikeastaan koskaan ole.
tiedän että miehetkin kaipaavat huomioa ja hellyyttä, mutta ainakin tuntuu siltä että ehkä nainen kaipaa sitä kaikkea vielä enemmän. olisi kiva jos ei aina tarvitsisi muistuttaa kaikesta ja olla aina itse tekemässä kaikkea. ja jos ajatellaan että mies tekee jos nainenkin tekee... niin entäs jos se nainen on niin kyllästynyt siihen kun ei itsekkään saa mitään, niin ei sitten jaksa enään antaa toisellekkaan?
"Olisi kiva jos ei aina tarvitsisi muistuttaa kaikesta ja olla aina itse tekemässä kaikkea."
Muista nyt kuitenkin, että ei se toinen sinun ajatuksiasi osaa lukea. Kyllä se hellyys tuntuu ihan yhtä hyvältä tuli se yllättäen tai niin, että menet miehen viereen sohvalle, pistät pääsi syliin ja sanot "Voisitkohan vähän rapsuttaa tuosta kun tuntuisi niiiin kivalta.".
Ymmärrän kyllä, että joskus on kiva kun sitä hellyyttä saa pyytämättäkin, mutta jos ei sitä tule, niin ei auta kuin pyytää. Kuten joku jo vastasikin, niin sehän on hienoa, että miehesi kuitenkin huomioi sinut kun pyydät! Ajattele miltä tuntuisi jos toinen murahtaisikin vastaan "en mä nyt jaksa..."? Varmasti tuotakin tapahtuu yhdessä jos toisessa parisuhteessa ajoittain, mutta jos se olisi jatkuva olotila...
"niin entäs jos se nainen on niin kyllästynyt siihen kun ei itsekkään saa mitään, niin ei sitten jaksa enään antaa toisellekkaan?"
Silloin sen naisen pitäisi olla "isompi ihminen" ja irrottautua oravanpyörästä. :) Toisen tekemisiin ei voi vaikuttaa, mutta omiinsa voi.
Ja eikös se huomion antaminenkin ole läheisyyttä ja hellyyttä? Kyllä minä ainakin naatiskelen kun rapsuttelen mieheni selkää tai hieron päätä. Toisen nautinto on omakin nautinto, ja tunteehan siinäkin toisen läheisyyden.
Henkinen läheisyys taas, josta puhuit aloitusviestissäsi (esim. stressaantuneen tukeminen jne.), toimii mielestäni samalla tavalla. Toiselle pitää osoittaa, että tukea haluaa jos tukea ei automaattisesti tule.
Omassa suhteessani olen onnellisessa asemassa, sillä jos mieheni huomaa minun stressaavan jostain asiasta, niin hän ottaa aiheen puheeksi ja rauhoittelee tilannetta. Meillä on ennemminkin niin, että itse en aina edes huomaa hänen stressitilojaan, mutta jos hän tulee minulle kertomaan tilanteestaan ja olostaan, niin kuuntelen korva tarkkana ja kommentoin jos jotain sanottavaa on. Eli mene vain rohkeasti kertomaan miesystävällesi stressitiloista ja pyydä aikaa jutusteluun.
Miehesi selvästi on valmis tekemään paljonkin eteesi, mutta hän ei ehkä vain tunnista tilanteita, joissa kaipaisit jotain. Ei hän kiusallaan sinua jätä huomioimatta.
niinkin, että vaikka menenkin hänen luokseen ja haen sitä läheisyyttä niin en kuitenkaan saa sitä hellyyden kaipuun tunnetta pois... eli ei hän aina "lähde mukaan". tuntuu että itselläni tuo kaipuu on niin suuri eikä mieheni osaa täyttää sitä...