Kannattaako exän luo palata?

En palaisi exän luo, koska en usko että se kaikki mikä oli huonoa häviäisi.. Ennemmin ottaisin riskin ja tutustuisin uusiin ihmisiin.
Tuo siis seurustelusuhteissa..

Seksisuhteeseen voisin ex-vakipanoni kanssa alkaa saman tien jos eroaisin. Hyvää seksiä oli, sitä kaipaan. Ei sillä, että nykyisen kanssa ei olisi hyvää seksiä, se vaan että sitä on niin vähän. Ja pettämään en ala. Kärsitään nyt sitten tämä parisuhde loppuun vaikka puutteessa aika pahasti olenkin.

, että molemmat on valmiita käymään suhteensa pohjamutia myöten läpi ja tunnistamaan /ja tunnustamaan) ne ongelmat mitä siinä alunperin oli. Muuten ne samat ongelmat tulee takaisin ja varmaan vielä suurempina. Se vaatii molemmilta todella paljon sitoutumista ja onnistumisenhalua, mutta jos rakkaus on pohjalla, mitäs sitä muuta kuin yrittämään. Mutta mitään ei saa jättää kääntämättä, oli asia sitten kuinka vaikea tahansa, koska vain vakaalle pohjalle voi alkaa rakentaa uuttaa juttua.

Tästä on aikaa 15 vuotta...
Exäni petti minua,jäi rysän päältä kiinni,sain sukupuolitaudinkin moisesta riennosta.
Tietyistä perhesyistä en häntä siltikään(IHME) paiskannut pihalle.Aikaa kului,suhde meni joten kuten,mutta aina takaraivossa takoi se vääryys jonka koin .
Kitkuteltiin vuoden verran kunnes olin sitä mieltä että nyt on paree lähtä eri suuntiin kummankin,kun ei saatu suhdetta rakennettua kuntoon.
Vietin kivaa sinkkuelämää parisen vuotta ja hauskaa oli.Miehiä olisi tullut ovista ja ikkunoista jos olisin halunnut.En halunnut,kaipasin kuitenkin exän kosketusta,vaikka olihan minulla toki rakastaja sinkkuaikana.
Jokin piru meni minuun silloin ja otin exäni takaisin,en asumaan kanssani,mutta seurustelemaan vakituisesti.Taustalla minulla oli kuitenkin muita juttuja,ei sänkyhommia muttei paljosta puuttunut.
Niinpä sitten eräänä päivänä "taustahenkilö" teki rajun aloitteen,suuteli huuleni ruville ja sanoi että haluaa olla kanssani tosissaan.
Olin ihan hothot-kyllä lähtee.
Joku oli kuitenkin nähnyt tämän suutelon ja informoi siitä exälleni(vaikka tapahtuma olikin minun takapihallani )....
No exäni siitä sitten kimmastui ja laittoi välit poikki,ymmärrettävästi...Luuli että oli tapahtunut jotain vakavampaakin.
Siinä vaiheessa ei sitten ollut enää väliä joten suutelijan kanssa suhde eteni tappiin asti.
Exäni luuli että kärvistelen huonossa omassatunnossa kotonani vaan siinä hän erehtyi.
Tein jopa niin ilkeästi että otin taas exäni takaisin vaikka hääräilin toisaalla.Ja jopa niin ilkeä olin että ilmoitin hänelle ihan tosta noin vaan että mulla on toinenkin suhde.Exäni meni ihan pois tolaltaan muutamaksi viikoksi,ymmärrän,ja sehän olikin tarkoitus.
Mies,joka oli siinä varalla ne ajat tiesi koko ajan missä mennään,laastareita oltiin molemmat toisillemme,emmekä voineet kuvitellakaan mitään pysyvää suhdetta.
Lopulta exäni tuli yllättäen luokseni puhumaan.Hän sanoi että oli ihan oikein mitä tein hänelle,koska hän oli aiemmin aiheuttanut minulle niin paljon pahaa...Hyvä ja ihme että tajusi että sitä saa mitä tilaa.
Nykyään,siis tapahtumistahan on se 15 vuotta,ollaan tosi hyviä kavereita.Molemmat ollaan tahoillamme naimisissa ja onnellisia.Soitellaan silloin tällöin ihan muuten vaan.
Näinkin se elämä voi mennä...nyt vaan ihan hirvittää se touhu mitä aikoinaan oli,huihui!Meistä sukeutui oikein hyvä kaverimeininki,eikä tulisi edes mieleen tänä päivänä että jos omassa liitossa on laskukausi että menisin hänen luokseen ja sössimään hänen elämäänsä,omastani puhumattakaan.
Että näin....(mutta kyllä toisaalta hävettää ihan helvetisti että piti mennä lapsellisesti kostamaan.nooooh,tilit ovat vissiin kuitenkin tasan,mutta olisi saanut jäädä tekemättä..tein itsestäni samanlaisen luuserin kuin exä teki itsestään,huoh!)

eksäni kanssa. En kadu ollenkaan. Suhde parani paljon kun olimme pari vuotta erillämme ja kasvoimme hieman.

Nyt olemme "uudessa" suhteessa olleet kolmisen vuotta. Ja hienosti menee, muutimme yhteen vuosi sitten.

Tämä voi olla poikkeus, en tiedä. Mutta kyyniset kielet ovat välillä kalkattaneet, ettei tässä ole mitään järkeä eikä tule onnistumaan. Paskat ne muut ihmiset meidän suhteesta ja tunteista tietää mitään.

Minulle ei tulisi mieleenikään antaa neuvoja muille parisuhteessa oleville. Jokainen suhde on kahden ihmisen välinen eivätkä ulkopuoliset voi sitä kokonaisuutta käsittää. Yksityiskohtiin on helppo takertua ja tehdä omat päätelmät siitä, tietämättä taustoista sen tarkemmin.

Me menemme päivä kerrallaan eteenpäin välittämättä muiden mielipiteistä.

kysymykseesi, ei, ei kannata palata yhteen.