hoh hoh.. mistähän sitä alottaisi. en voi jutella, tai siis en halua jutella tästä kenellekään, joten tämä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta saada "purkaa itseään" ja toivottavasti järkeviä kommentteja joltain..
olen seurustellut avomieheni kanssa reilut 3 vuotta. suhteemme on kait ihan kunnossa, mutta alkaa vaan tuntua niiiin kaverilliselta. intohimo puuttuu kokonaan. seksiä ei oikeastaan ole laisinkaan. minä hoidan oman tyydytykseni itse, mieheltä salaa, ei se hänelle kuulu. hänen tarpeistaan en tiedä.
en tiedä mitä suhteessamme on, mutta en kuitenkaan osaa kuvitella eläväni ilman häntä. haluan myös kuvitella juuri hänet lapsieni kanssa, siis joskus kun aikaa tulee, toivon hänen olevan lasteni isä. mutta nyt, nyt on niin tylsää.
olen alkanut käydä kavereiden kanssa ulkona pitkästä aikaa vähän enemmän. tavannut myös miehiä, ei pahemmin mitään mieleen painuvaa. paitsi yksi, josta en nyt pääse mietteissäni eroon lainkaan. minulla oli tämän miehen kanssa joskus yhden yön juttu, ja tapasin hänet n. kuukausi sitten taxi jonossa. hän suuteli minua poskelle ja kaulaan. kiihotuin tästä aivan valtavasti. tekin niin mieli häntä että oikein sattui! lopetin kuitenkin ennen kuin mitään tapahtui.nyt ajattelen tätä jatkuvasti, en siis koskaan haluaisi tästä miehestä enempää, kuin seksiä.
nyt mietin mitä piristystä voisin saada suhteeseen. haluaisin kyllä harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, sen myönnän. mutta en usko että siitä voisi olla mitään hyvää suhteelle. haluaisin siis saada suhteeseeni jälleen jotain lisäpotkua, hoitaa sen kuntoon, onko ihan mahdotonta? en halua, tai uskalla päästää miestäni "menemään" koska hyviä miehiä ei usein vastaan tule. on liikaa menetettävää, mutta näinkään ei voi jatkua. mitä siis teen?
tulipa erikoinen teksti, kiitos jos joku jaksoi lukea ja ymmärsi. olisi kiva jos olisi kohtalotovereita, tai muuten asiallisia neuvoja, kiitos!!
olen seurustellut avomieheni kanssa reilut 3 vuotta. suhteemme on kait ihan kunnossa, mutta alkaa vaan tuntua niiiin kaverilliselta. intohimo puuttuu kokonaan. seksiä ei oikeastaan ole laisinkaan. minä hoidan oman tyydytykseni itse, mieheltä salaa, ei se hänelle kuulu. hänen tarpeistaan en tiedä.
en tiedä mitä suhteessamme on, mutta en kuitenkaan osaa kuvitella eläväni ilman häntä. haluan myös kuvitella juuri hänet lapsieni kanssa, siis joskus kun aikaa tulee, toivon hänen olevan lasteni isä. mutta nyt, nyt on niin tylsää.
olen alkanut käydä kavereiden kanssa ulkona pitkästä aikaa vähän enemmän. tavannut myös miehiä, ei pahemmin mitään mieleen painuvaa. paitsi yksi, josta en nyt pääse mietteissäni eroon lainkaan. minulla oli tämän miehen kanssa joskus yhden yön juttu, ja tapasin hänet n. kuukausi sitten taxi jonossa. hän suuteli minua poskelle ja kaulaan. kiihotuin tästä aivan valtavasti. tekin niin mieli häntä että oikein sattui! lopetin kuitenkin ennen kuin mitään tapahtui.nyt ajattelen tätä jatkuvasti, en siis koskaan haluaisi tästä miehestä enempää, kuin seksiä.
nyt mietin mitä piristystä voisin saada suhteeseen. haluaisin kyllä harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, sen myönnän. mutta en usko että siitä voisi olla mitään hyvää suhteelle. haluaisin siis saada suhteeseeni jälleen jotain lisäpotkua, hoitaa sen kuntoon, onko ihan mahdotonta? en halua, tai uskalla päästää miestäni "menemään" koska hyviä miehiä ei usein vastaan tule. on liikaa menetettävää, mutta näinkään ei voi jatkua. mitä siis teen?
tulipa erikoinen teksti, kiitos jos joku jaksoi lukea ja ymmärsi. olisi kiva jos olisi kohtalotovereita, tai muuten asiallisia neuvoja, kiitos!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
seksistä, tai sen olemattomuudesta... olen saanut neuvoja "kokeilkaa näin, tehkää noin", mutta.... vaikea on kokeilla kun mieheni ei lainkaan kiihota minua! täältäkin lukee vaikka mitä juttuja mitä haluaisi kokeilla, mutta en todellakaan oman miehen kanssa! jos joskus harrastamme seksiä, minua hävettää ja kuvottaa seuraavan aamuna. ällöttää ajatuskin.. niinkuin olis kaverin kanssa ollut. siispä, onko jotain ajatusta, miten saan mieheni kiihottamaan minua?
en tiedä kiihotanko itsekkään enää häntä. ei hän koskaan seksiä pyydä. joten...... umpikujako?
Meillä ongelmana on lähinnä se, että mies haluaa vähemmän seksiä kuin minä. Eli hän haluaa todella harvoin. Minä haluaisin usein ja paljon ja vaikka monta kertaa päivässä.
Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi. Alussa seksi oli tosi hyvää ja kiihkeätä ja sitä oli paljon.. nyt seksiä on vähän, useimmiten minun painostuksesta, se on nopeaa ja mies ei anna minulle suuseksiä kuin ehkä minuutin pari. Ennen saattoi mennä kymmeniä minuutteja (en kellosta ole kytännyt, mutta näin mututuntumalla sanoen)
Eli minua kyllä mieheni kiihottaa, tai ainakin osaisi kiihottaa, mutta häntä ei kiinnosta kiihottaa, koska häntä ei kiinnosta seksi.
Minua alkaa todella kovasti houkuttelemaan eräs tuttavani, jonka kanssa olen ennen ollut puhtaasti pelkässä seksisuhteessa. Hän on ilmaissut suoraan halukkuutensa seksiin minun kanssani ja minusta tuntuu todella pahalta kieltäytyä joka kerta hänen ehdotuksistaan. Syynä tähän se, että en omassa suhteessani tunne itseäni halutuksi.
En kuitenkaan haluaisi pettää miestäni. Mutta haluaisin silti tuntea itseni halutuksi ja seksikkääksi naiseksi. Siksi minua alkaa toisinaan houkuttaa ajatus pettämisestä.
Läheisyyttä ja hellyyttä saan kyllä suhteesta, mutta olen minä enemmänkin kuin halinalle! Haluan, että minut nähdään myös sexynä.
meni nyt ihan kokonaan omien murheiden voivotteluksi..
mutta sitä vielä, että minä myös haluaisin silti pitää kiinni miehestäni! Minusta hän vaikuttaa myös todella hyvältä isäkanditaatilta tuleville lapsilleni. (olenkin ehdottanut hänelle jo lapsien tekemistä, mutta ei suostunut vielä..)
Ja muutenkin haluaisin olla enemmän mieheni kanssa, mutta hänellä on aivan älyttömän paljon harrastuksia ja työpaikan ryyppyreissuja, joista mistään hän ei halua luopua pyynnöistäni huolimatta. Minulla ei oikeastaan edes ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tilanteeseen, jos haluan miehen kanssa olla (hän sanoo näin).
Niinpä aion etsiä itselleni muita kiinnostuksen kohteita (eli harrastuksia!) kuin mieheni.
Mutta minusta ei kovin lupaavalta näytä tämä koko juttu tällä hetkellä. Ainakaan minun mielestä. Mies olisi tyytyväinen, jos vain lopettaisin valittamisen tilanteesta.
Mutta minä ansaitsisin mielestäni parempaa... mutta haluaisin sitä parempaa tämän tietyn miehen kanssa..
on siinä, että laskelmoitte liikaa.
huono neuvoa mitään, muuta kuin että koittakaa puhua ihan rehellisesti ja suoraan asioista. kerro mitä tunnet. ei kai tuosta muuten voi tulla mitään...
Tuntuu kuin mieheni olisi ennemminkin veljeni.. tai paras ystäväni... olen 22 vuotias ja seurustelen 25 vuotiaan miehen kanssa. En halua fyysistä kosketusta enää lainkaan, (voi johtua myös siitä että olen hieman pyöristynyt, enkä itse tunne itseäni enää vetovoimaseksi).
Mutta suhteemme tuntuu muutenkin jo hankalalta, tahtoisin seksiä usein.. ja niin kai miehenikin, jos kerran viikossa lasketaan useaksi.. mutta kun joudun niin usein kieltäytymään, inhotuksen takia, minua vain ällöttää ajatuskin seksistä mieheni kanssa, vaikka hän ihan hyvän näköinen ja hyvä vartaloinen.. mutta ehkä se vain on sitä, etten minä ole, ainakaan mielestäni..
Ja vaikeaksi tämän tekee vielä se, että ystäväni on alkanut kiihottaa minua.. ystävä, jonka olen tuntenut jo pitkän ajan takaa, ja jonka kanssa olimme ennen todella paljon yhdessä, aivan vain kavereina.. Kaveruutemme esti uusi/nykyinen miesystäväni, joka kielsi minua tapaamasta häntä, sillä hänestä naínen ja mies eivät voi olla vain ystäviä.... Ja niin kai se sitten on, sillä tämä ystävä tunnusti hiljattain rakkauttaan minua kohtaan.. Sílloin tuntui elämä vielä vaikeammalta!
Johtuuko siis tämä läheisyyden kaipuu ja kiihottuminen ystävääni kohtaan vain ikävästä häntä kohtaan vai vain siitä että hän "rakastraa minua"?? Kyllä minäkin rakastan häntä, mutta en oikein tiedä kuinka... En ymmärrä. Olen kyllä mieheni kanssa keskustellut ystävästäni yllättävistä tunteistä.. ja siitä etten häntä (miestäni) jostain syystä halua ja pakkohan se oli sanoa, kai hän muuten olisi ihmetellyt käytöstäni..
Kaiken lisäksi kun en ole nykyään tyytyväinen itseeni, (vaikken ole kuin iha lievästi ylipainoinen) niin olen jo pitkän aikaa huomannut mieheni soittavan väliajoin seksilinjalle.. ja se vaivaa minua... ennen hän katsoi myös seksi kuvia netistä, mutta kun huomasin sen ja uhosin kuinka voin sen jälkeenpäin tarkastaa, ja niinkun voinkin sivuhistoriasta (hän ei mikään tietokone nero), niin se loppui..
Olin jo monesti huomautellut kalleista puhelin laskuistakin, mutta aina mieheni sai käännettyä jutun ja minut "unohtamaan" kummalliset palvelupuhelut..
Kerran romahdin, minusta tuntui ettei minua enää haluttu.. tuntui etten riittänyt. Aloin masentamaan, aamut tuntui kamalilta, ajattelin herätessäni, miksi edes jaksan nousta. Miksi herätä uuteen päivään, elämään jossa puhelin nainen (joka todellisuudessa ei varmasti olisi kaltaiseni) voitti minut, jossa fyysistä kontaktia ei tarvittu, vain läähätys pystyi pitämäään mieheni halut kurissa. (en tietenkään voi tietää mitä seksipalveluissa tarjotaan).
Elämäni tuntuu vain katastroofilta!! Kunpa joku voisi auttaa minua.. tietääkö kukaan miltä minusta tuntuu??
Tarvitsen oikeasti apua, ja tiedän myös sen etten voi täältä todellista apua saada, mutta kohtalon toveri voisi ehkäpä lohduttaa..
Tv: En jaksa elää
ennenkuin hän löytää jonkun muun ja on liian myöhäistä. Kuuntele sydämesi ääntä ja päätä.
Mä olin 2 vuotta yhden miehen kanssa, joka oli tosi kiltti ja huomaavainen ja rakasti mua selkeästi paljon. Meillä ei seksielämä toiminut, koska en ollut miehestä kiinnostunut sillä saralla. Ajattelin kuitenkin, että hänestä tulisi ihanteellinen isä tuleville lapsilleni. Löysin kuitenkin toisen miehen, jonka kanssa seksi toimi tosi hyvin ja jätin mieheni. Tällä hetkellä olen ollut tämän 'löydökkini' kanssa jo 14 vuotta ja meillä on kolme ihanaa tenavaa. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että suhteesta entisen miehen kanssa ei olisi tullut pidemmän päälle mitään, koska seksi on kuitenkin suhteeseen kuuluvia perusasioita. Myönnän kuitenkin miettineeni sitä, että minkälainen mies hän olisi ollut isänä lapsilleni.
...täyttääkö se mielestäsi parisuhteen merkit? Ehkä, jos teillä kommunikaatio toimii hyvin. Toimiiko? Salaat oman seksielämäsi ja annat vieraiden suudella sinua.
Käsittääkseni suhde on koko lailla ohi, kun ei ole seksiä, kommunikaatiota, mitään annettavaa toiselle eikä halua muuttaa em. asioita. Haluatko sinä muuttaa nuo asiat, pystytkö siihen?
samassa jamassa olen. Paitsi olemme olleet jo 10v yhdessä. Ihan kuin minun kirjoittamani.
Minä olen alkanut miettiä, että voisiko kyseessä olla jotain ongelmia oman seksuaalisuuden kanssa. Siis jotain tällaista, että kun kotona (lapsena siis) ei osoitettu minkäänlaisia tunteita, ja seksiasiat olivat jotenkin häpeällistä, niistä ei puhuttu.
Enkä koskaan nähnyt vanhempien edes suukottelevan keskenään tms.
niin olisiko jotain sellaista, että seksi tuntuu siksi väärältä oman miehen kanssa (koska se muka on jotenkin häpeällistä....että sitä voi korkeintaan harrastaa jonkun tuntemattoman kanssa, jota ei tarvitse vaikkapa nähdäkään enää sen jälkeen)
en tiedä saitko kiinni tuota pointtia tuosta, enkä tiedä uskonko itsekään välttämättä tuohon:)
mutta se vain on niin vaikea uskoa ja hyväksyä, että ei halua enää miestään.... ymmärrän tunteesi.
juu, ja mullekin voi antaa joku viisas neuvoja, että mitä tässä pitäisi tehdä.
voi, ymmärsin! ja helpotit kyllä oloani kun aloin asiaa ajattelemaan. miksi se ei voisi olla juurikin noin!? meillä kotona olivat vanhemmat eronneet, enkä koskaan nähnyt siis edes suukottelua tms. koska äidin kanssa asuin kaksin. siispä malli kotoa -ei läheisen ja tärkeän ihmisen kanssa, vaan ilman tunteita vieraan kanssa. mitä olet ajatellut tehdä asian kanssa? onko teillä jatkunut näin kauankin? helpotti kyllä paljon saada tälläinen näkökulma, kiitos vielä vastauksestasi!
tässä samassa vastaan kun joku kyseli, että täyttääkö parisuhteeni sitten "perisuhteen merkit", niin mielestäni kyllä. keskustelumme on hyvää, pidämme samoista asioista ja haluamme tulevaisuudelta samaa -yhdessä. ja juuri siksi koitan saada tähän jotain "tolkkua", jotta saan korjattua asian.
En ymmärrä miten ihmiset eivät voi olla toisilleen rehellisiä ja keskustella asioista!? Käsittääkseni se on puolison kunnioittamista niin hyvässä kuin pahassa, vaikka ensin vähän kirpaisisikin!
Pieni matalapaine suhteessa on tietyssä määrin ihan tervettä kun kaikki ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista vaan peruspalikoista pitäisi pystyä keskustelemaan suoraan.. Ennen kuin ne hautuvat ja muhivat itsensä älyttömiin mittasuhteisiin :((
Puhu siis asioista ennen kuin on liian myöhäistä JOS haluat nykyisen suhteesi pelastaa!
Meillä ainakin oli niin, että aihetta kierreltiin ja kaarreltiin, kumpikin, vaikka suoraan yritettiin keskustella avioerosta. Ongelmana läheisen ihmisen kanssa vaikeista asioista puhumisessa on se, että ei halua toista loukata ja alkaa vähätellä ongelmia, kyllä se siitä suttaantuu -periaatteella...
Jos kertakaikkiaan intohimo kuolee suhteessa tai edes jonkinmoinen halu, niin kyllä siitä tulee ongelma. Vaikka seksi ei se parisuhteen pääasia olisikaan, niin jossakin suhteessa fyysiset tarpeet on aina olemassa. Yritin kertoa, mitä kaipaan jne. mutta meni kuuroille korville... ja löysin miehen, jonka kanssa on niin hyvä olla, vasta nyt hiljattain ja kun vertaan ex-mieheen, niin ajattelen kauhulla, että olisin vielä jäänyt leikkimään siskoa tai äitiä avioliittoon, kun elämällä on muutakin tarjota.
Kiintymys ei ollut mulle riittävän suuri syy jäädä, mutta vieläkin yritän olla loukkaamatta exää, kun eroprosessi on vielä kesken. Yritän hoitaa asian siististi, onhan hän kuitenkin ollut rakkaani monen vuoden ajan nyt... ei kaverina olo riittänyt, tahdoin enemmän... Katsotaan, mihin kehittyy tämä nykyinen suhde, voi olla, että metsään menee, mutta siitä täytyy vaan ottaa selvää... Päätökset vaikeita ja kipeitä ja vastuu niistä täytyy kantaa yksin. Mutta muista, ystäväni sanoin, sulla on vain yksi elämä, joka voi loppua vaikka huomenna... Yritä olla sovussa itsesi kanssa, tietynlainen itsekkyys on hyvästä, harkitse ja toimi, mieti onko kolmen vuoden piina lisää samassa tilanteessa sen arvoista ja tuleeko susta aivan toinen ihminen kuin haluat olla...
Älä sekoita toimimattomaan parisuhteeseen mietteitä lapsista, lapsilla ei koskaan paikata mitään ja lapsilla on oikeus henkisesti ehjiin vanhempiin. Mulla harkinta kesti kolme vuotta ja sitten napsahti, kun tajusin, että musta tulee kyyninen, kiukkuinen vanha akka, jollaiseksi en tosiaan vielä tässä iässä halua. Ja totesin olevani Nainen parhaassa iässä, eikä lapsia ollut vaikeuttamassa lähtöä.
Nyt minusta tuntuu paljon tasapainoisemmalta, elämässä on taas iloa, näytänkin paremmalta, koska tuo elämänilo on palannut ja se näkyy myös ulospäin. Ja löysin miehen, jolta saan hellyyttä, niin suloista, että en todeksi meinannut uskoa ja seksi hänen kanssaan ... aivan fantastista. Oikeasti parasta, tähän mennessä, ja se oli järkytys, koska nautinto tulee vielä paranemaan kun tunnemme toisemme vieläkin paremmin... Emmekä päässeet exän kanssa tälle tasolle edes kahdeksassa vuodessa.
Luin tuon ekan viestisi ja ajattelin jo, että on ihan normaalia, jos kiihotut toisen miehen suukoista..
Kaipailet lisäpotkua...
Seuraavassa viestissä sanot että ajatus seksistä oman miehen kanssa kuvottaa ja et halua häntä.
Mihin tarviit sen lisäpotkun ???
Itsesi ja ennenkaikkea miehesi kannalta reiluinta on jättää hänet ennenku hyppäät vieraaseen sänkyyn.
Pettäminen on maailman hirvein asia jonka toiselle voi tehdä.
Niin siis mietin että jos omassa suhteessasi ei seksiä ole, niin ei ihme jos kiihottaa kun toinen sua suukottelee.
Senkin kyllä miehesi saattaa laskea pettämiseksi.