mulla hyvät suhteet anoppiin, joskin huomaan ettei hän viitti aina rehellisesti olla omaa mieltään kaikesta, mutta juttelemme paljon kaikesta vietämme mukavia hetkiä lasteni parissa. vieläkin vaikken hänen poikansa kanssa yhdessä olekkaan.
tuntuu että joilekkin tuo anoppi suhde muotouttu pakostakin väärin ihan kuin se olis niinku oltava huono kuin se kuuluiskin olla huono suhde. ei kärpäsestä kannat tehdä härkästä, voi olla et jotkut äidit puuttuu liiax mut tekee heti hellästi selväx ns. rajat kyllä luulis selviävän. eihän niiden hankalien kanssa täydy olla tekemisissä, eikä sitä hyväksyntää tarvi ansaita kaikilta.
anoppien ja appiukkojen kanssa ei mennä vihille vaan heidän lastensa.
voisiko edes joku kertoo positiivisia juttuja anoppi suhteistaan!
tuntuu että joilekkin tuo anoppi suhde muotouttu pakostakin väärin ihan kuin se olis niinku oltava huono kuin se kuuluiskin olla huono suhde. ei kärpäsestä kannat tehdä härkästä, voi olla et jotkut äidit puuttuu liiax mut tekee heti hellästi selväx ns. rajat kyllä luulis selviävän. eihän niiden hankalien kanssa täydy olla tekemisissä, eikä sitä hyväksyntää tarvi ansaita kaikilta.
anoppien ja appiukkojen kanssa ei mennä vihille vaan heidän lastensa.
voisiko edes joku kertoo positiivisia juttuja anoppi suhteistaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun tapaus on ehkä erikoinen, koska vaikka oon asustellut poikaystäväni/avopuolisoni kanssa olosuhteiden pakosta jo puolitoista vuotta appivanhempien katon alla, ei meillä ole koskaan ollut erimielisyyksiä anopin ja appiukon kanssa. Päin vastoin, anoppini on yksi harvoista uskotuista, jonka kanssa voin puhua melkein mistä vaan, alkaen suhteesta hänen poikaansa. Vaikka ei luulisi, hän silti pystyy tosi puolueettomaan keskusteluun siitä aiheesta. Ja muutenkin kaikki on sujunut tosi hyvin, vaikka joudunkin loisimaan toisten nurkissa. Tai siltähän se musta itestäni tuntuu, vaikka appivanhemmat ei koskaan oo tästä järjestelystä pahaa tykännytkään.
Minullakin on hyvät suhteet anoppiin ja appiukkoon, kuten poikaystäväni muihinkin sukulaisiin. Anoppini juuri yhtenä päivänä sanoi että vaikka eroaisinkin hänen pojastaan, niin saan mielellään pitää yhteyttä eron jälkeenkin ja poikaystäväni mummokin kyselee kuulumisia ja lähettelee terveisiä.
Omat vanhempani, varsinkaan äitini ei ole yhtä innoissaan poikaystävästäni. Äitini toivoo minun edelleen katselevan ympärilleni josko löytyisi jotain parempaa, vaikka kohta 9 yhteisen kuukauden aikana olen korviani myöten rakastunut poikaystävääni, kuten hänkin minuun.
minulla on kyllä varmaan maailman ihanin anoppi. hän on aina tukenut meitä tilan teissa kuin tilanteissa,kuten silloin kuin tulin toistamiseen raskaaksi ja meidän oli jo aika hankkia aivan oma asunto vuokra kämpän tilalle, hän majoitti meidät yläkertaansa puoleksi vuodeksi, jotta saimme vähän rahaa säästöön käsirahaa varten. lastamme hän hoiti kaiket päivät muiden lasten ohella, kun kärsin todella pahasta raskauden ajan väsymyksestä. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman häntä ja töissäkin piti käydä.
välill kyllä tuntuu että olen kiitollisuuden velassa loppu elämäni, vaikka hän sanoikin tehneensä sen vain siksi että minäkin tekisin sen saman minun lasteni ollessa samassa tilanteessa.
onhan meilläkin välillä ristiriitoja asioiden kulusta, mutta jokainenhan on yksilö, eikä kaikkea tarvitse ottaa kovin vakavasti.