Nykyään niin miehet kuin naisetkin tuntuvat olevan niin ulkonäkökeskeisiä. Ei edes viitsitä tutustua toiseen. Ja minä muuten olen sitten mies. Ei ymmärretä että se kaunis/komea ulkonäkö katoaa iän myötä. Tuntuu, että naimisiin mennään pelkän ulkokuoren perusteella ja sitten ihmetellään kenen hemmetin kanssa sitä ollaan naimisissa. Naimisissa ollaan lähinnä lasten isän/äidin kanssa. Ei ystävän/toverin/kumppanin yleensäkän ihmisen kanssa.
Ulkonäkökeskeisten ihmiset, heitä käy sääliksi. Vanhetessaan oppii ymmärtämään.
Ulkonäkökeskeisten ihmiset, heitä käy sääliksi. Vanhetessaan oppii ymmärtämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä ulkonäkö varmasti näyttelee parinvalinnassa aika olennaista osaa jokaisella. Se nyt on vain niin, että ihminen on hyvin visuaalinen olento.
Jos ihminen nauttii mieluummin kauniista maisemasta kuin rumasta, ostaa mieluummin kauniita tavaroita kuin rumia ja joka tavalla muutenkin nauttii estetiikasta, niin miksi tämä ei voisi rajoittua parinvalintaan?
En silti väitä että sen tulisi olla päällimmäinen kriteeri, mutta kyllä jokainen, tai ainakin suurin osa, väitän, nauttii kauniista/komeasta ulkonäöstä.
Mutta se, että tykkää kauniista ulkonäöstä ei mielestäni tarvitse olla ristiriidassa sen kanssa että haluaa myös muutakin, eli luonnetta ja persoonaa, itselle sopivan ihmisen. Saattaa toki olla, että on liikaa vaadittu että oma elämänkumppani olisi loistava persoonallisuus ja upean näköinen (ts. suurilta osin omat kriteerit täyttävä). Tällöin voi olla että luonteesta joku karsii ulkonäön vuoksi.
Tätä ns. uuspinnallisuutta ei yhtään helpota se, että meille tungetaan ulkonäköä erilaisin suorin ja epäsuorin viestein yhdeksi suurimmista arvoista. Tämä lähtee jo ihan kaikenlaisista medioiden lanseeraamista "läskikapinoista" ynnä muista vastaavista. Mainokset, ohjelmien ja lehtien ihmiset jne jne jne ovat kauniita ja komeita. Pitää olla melkoinen fakiiri, että ei anna moisen ryöpytyksen millään tavalla muuttaa omaa käsitystä siitä millainen oman itsen tai muidenkin tulisi olla.
Minä olen about kolmekymppinen mies ja kärsin aika pahoista itsetunto-ongelmista mitä liittyy vartalooni ja kasvoihini. Tämä ihan vain tiedoksi niille, jotka pitävät ulkonäköpaineita naisten ja mahdollisesti nuorten miesten ongelmana. Minä olen jo aivan aikuinen mies ja stressaan ulkonäöstäni todella paljon.
Nämä ulkopuolelta tulevat viestit ovat syöpyneet tajuntaani ja vakuuttaneet että en ole juuri mitään millään parinmuodostuksessa tärkeällä osa-alueella. Tähän liittyy myös kaikki muukin, ei pelkästään ulkonäkö. Siihen liittyy sosiaalinen status, luonne, oma elämä kaikkineen.
JA HUOMASIT HISSUKSEEN OLEVASI SE VANHA VANHA VANHAPIIKA JA KIIKKUSTUOLI ON AINA VAIN LÄHEMPÄNÄ JA NE SUN SUUUUUURET VAAAAAATIMUKSES OVAT JOTAIN HARHAA VAIN.
oma suvaitsevaisuutesi toisten mielipiteille siihen pisteeseen saakka vain kun ovat samaa mieltä kanssasi?
Et vaikuta kovin aikuiselta
Parempi tiukka vanhapiika, kun väljähtynyt kiertopalkinto ;) Katsos, vanhapiika useinmiten on oppunut elämään yksin, ja useimmissa tapauksissa myös osaa arvostaa toista aivan eri tavalla, kuin suhteesta toiseen rämpivät läheisriippuvaiset. Toki ulkonäkö vaikuttaa, mutta viime kädessä suhde rakennetaan muiden asioiden pohjalta.
"Minä olen about kolmekymppinen mies ja kärsin aika pahoista itsetunto-ongelmista mitä liittyy vartalooni ja kasvoihini."
Kannattaa huolestua vasta sitten, kun kärsit hiustenlähdöstä/kaljuuntumisesta siihen malliin, että naiset luulevat sinua 10 vuotta oikeaa ikääsi vanhemmaksi. Se ei ole enää kivaa :(