kaikki minun syytäni

Aivan näin!
Tunnen jo nyt alemmuutta.
Puolisoni, olkoon nyt vaikkapa X nimeltään, menee koko ajan pahemmaksi!
Ei puhu minulle, tai jos puhuu niin ei katso minua, kääntää minulle selkänsä, menee toiseen huoneeseen kun tulen paikalle!!
Kärsin hirvittävästi, tämä tuntuu henkiseltä väkivallalta!

Eilen itkin kun tuntui niin pahalta (olin yrittänyt puhua X:lle, hän sanoi minulle, ettei häntä nyt kiinnosta kun väsyttää...eikä hänellä kuulema ole minulle mitään asiaa...)
X katseli televisiota siinä toisella sohvalla kun minä itkin toisella. (jos hän on kanssani samassa huoneessa nin ei ainakaan minun vieressäni).


""Hän myös tulee levittämään valheellisia asioita sinusta, jotta ystävät alkaisi karttamaan sinua. ""

tämän X on jo aloittanut!
Suoraan sanottuna minua pelottaa, X:n käytös on niin julma ja törkeää minua kohtaan.
En koe omaavani enää ihmisarvoa hänen silmissään!
Itseluottamukseni on kadonnut. Jaksan vain itkeä....ja vakuutella hänelle haluani olla hänen kanssaan, kun hän nauraa minulle päin naamaa! En meinaa itsekään uskoa tätä, näinkö pitkälle asiat ovat menneet??

uskotteko? kirjoitti:

Aivan näin!
Tunnen jo nyt alemmuutta.
Puolisoni, olkoon nyt vaikkapa X nimeltään, menee koko ajan pahemmaksi!
Ei puhu minulle, tai jos puhuu niin ei katso minua, kääntää minulle selkänsä, menee toiseen huoneeseen kun tulen paikalle!!
Kärsin hirvittävästi, tämä tuntuu henkiseltä väkivallalta!

Eilen itkin kun tuntui niin pahalta (olin yrittänyt puhua X:lle, hän sanoi minulle, ettei häntä nyt kiinnosta kun väsyttää...eikä hänellä kuulema ole minulle mitään asiaa...)
X katseli televisiota siinä toisella sohvalla kun minä itkin toisella. (jos hän on kanssani samassa huoneessa nin ei ainakaan minun vieressäni).


""Hän myös tulee levittämään valheellisia asioita sinusta, jotta ystävät alkaisi karttamaan sinua. ""

tämän X on jo aloittanut!
Suoraan sanottuna minua pelottaa, X:n käytös on niin julma ja törkeää minua kohtaan.
En koe omaavani enää ihmisarvoa hänen silmissään!
Itseluottamukseni on kadonnut. Jaksan vain itkeä....ja vakuutella hänelle haluani olla hänen kanssaan, kun hän nauraa minulle päin naamaa! En meinaa itsekään uskoa tätä, näinkö pitkälle asiat ovat menneet??

Lue lisää

ja ainut vaihtoehto on erota, vielä kun olet terve ja elossa.

uskotteko? kirjoitti:

Aivan näin!
Tunnen jo nyt alemmuutta.
Puolisoni, olkoon nyt vaikkapa X nimeltään, menee koko ajan pahemmaksi!
Ei puhu minulle, tai jos puhuu niin ei katso minua, kääntää minulle selkänsä, menee toiseen huoneeseen kun tulen paikalle!!
Kärsin hirvittävästi, tämä tuntuu henkiseltä väkivallalta!

Eilen itkin kun tuntui niin pahalta (olin yrittänyt puhua X:lle, hän sanoi minulle, ettei häntä nyt kiinnosta kun väsyttää...eikä hänellä kuulema ole minulle mitään asiaa...)
X katseli televisiota siinä toisella sohvalla kun minä itkin toisella. (jos hän on kanssani samassa huoneessa nin ei ainakaan minun vieressäni).


""Hän myös tulee levittämään valheellisia asioita sinusta, jotta ystävät alkaisi karttamaan sinua. ""

tämän X on jo aloittanut!
Suoraan sanottuna minua pelottaa, X:n käytös on niin julma ja törkeää minua kohtaan.
En koe omaavani enää ihmisarvoa hänen silmissään!
Itseluottamukseni on kadonnut. Jaksan vain itkeä....ja vakuutella hänelle haluani olla hänen kanssaan, kun hän nauraa minulle päin naamaa! En meinaa itsekään uskoa tätä, näinkö pitkälle asiat ovat menneet??

Lue lisää

Meillä on ollut vähän tuollaista jo pitkän aikaa. Sitten kuitenkin on päivä jossain välissä jolloin huomaan että onhan se kuitenkin vielä ihminen. Eikä mikään hirviö. Se voi olla myös jotain masennusta tai sellaista, vai voiko?

uskotteko? kirjoitti:

Aivan näin!
Tunnen jo nyt alemmuutta.
Puolisoni, olkoon nyt vaikkapa X nimeltään, menee koko ajan pahemmaksi!
Ei puhu minulle, tai jos puhuu niin ei katso minua, kääntää minulle selkänsä, menee toiseen huoneeseen kun tulen paikalle!!
Kärsin hirvittävästi, tämä tuntuu henkiseltä väkivallalta!

Eilen itkin kun tuntui niin pahalta (olin yrittänyt puhua X:lle, hän sanoi minulle, ettei häntä nyt kiinnosta kun väsyttää...eikä hänellä kuulema ole minulle mitään asiaa...)
X katseli televisiota siinä toisella sohvalla kun minä itkin toisella. (jos hän on kanssani samassa huoneessa nin ei ainakaan minun vieressäni).


""Hän myös tulee levittämään valheellisia asioita sinusta, jotta ystävät alkaisi karttamaan sinua. ""

tämän X on jo aloittanut!
Suoraan sanottuna minua pelottaa, X:n käytös on niin julma ja törkeää minua kohtaan.
En koe omaavani enää ihmisarvoa hänen silmissään!
Itseluottamukseni on kadonnut. Jaksan vain itkeä....ja vakuutella hänelle haluani olla hänen kanssaan, kun hän nauraa minulle päin naamaa! En meinaa itsekään uskoa tätä, näinkö pitkälle asiat ovat menneet??

Lue lisää

hän haluaa viestittää sinulle,että teidän yhteinen taival on jo ohi,mutta ei voi sitä sanoa sinulle suoraan usko pois ja järki käteen.
Lähde,ennenkuin olet ihan rikki. Näin kävi minulle joskus.

Tuttu tunne, kaikki aivan kaikki on minun vika, koskaan syy ei ole hänessä. Minä vaan en hyväksy sitä ja olen liian iso pala purtavaksi. Jos olisin heikompi/alistuvaisempi, olisiko enää edes selväjälkinen saati hengissä.
Ja ne haukkumiset ja jälkeen päin "mitään en ole sanonut". Hänen kanssa on ihan turha sopia mitään, hetken päästä asia on aivan toisin. Kääntää omassa päässään kaikki minun sanomisetkin sellaisiksi, kuin itse haluaa. Pelkää ja epäilee joka asiasta. Ystävät jopa minun lapset, tv jne on uhka. Jos en vastaa heti puhelimeen, se on aivan maailman loppu ja seuraavan kerran kun soitan, niin 100%:sesti ei vastaa puhelimeen. Kosto on kova sana.
Hälystyskelloja näin jälkeenpäin; kova kiire kihloihin, naimisiin, yhteen muutto, yhteinen lapsi, millä vaan saa sidottua. Oman kotini jo menetin, kihloihinkin menin, mutta sormuksen olen takaisin antanut.
Sen verran olen lukenut aiheesta (kiitos netin), että parantumis ennuste näyttää todella olemattomalta. Kun eihän ole syytä mennä ammatti-ihmisen puheille, kun on täydellinen, eikä pienintäkään virhettään myönnä.
En todellakaan viitsi edes ajatella, että pitäisikö minun muuttua ja alistua, jotta voitaisi jatkaa yhdessä. Eihän se ole elämisen arvoista elämää, jos joutuu miettimään mitä uskaltaa puhua ja tehdä.
Aiheettomia syyllistämisiä koko ajan; "katsoit vierasta miestä vitun lumppu". kyllä tuntuu pahalta, kun ketään en ole koskaan pettänyt, ja tiedän, etten tule koskaan pettämään, vaikka syytöksiä siitä saankin.
Mistä ihmeestä näitä hulluja riittää, kun emme todellakaan ole ainoita.
Suosittelen oman hyvinvoinnin vuoksi itselle ammatti-ihmisen kanssa puhumista ja kytkimen nostamista. Turha edes kuvitella olevansa edes ystävä sellaisen kanssa tulevaisuudessa.
Itse joudun varmaan hakemaan kohta lähestymiskietoa, kun henkinen väkivalta puhelimitse sekä kyttäys jatkuu.
Mutta hei, kyllä meille vielä jonain päivänä aurinko paistaa. Itse uskon, että ensi keväänä näemme puiden lehdet paljon vihreimpinä. Tsemppiä ja pitäkää huolta itsestänne, se kannattaa aina, ja kyllä se oikea, terve ihminenkin vielä jonain päivänä....

Narsistin uhriko... EI Kiitos! kirjoitti:

Tuttu tunne, kaikki aivan kaikki on minun vika, koskaan syy ei ole hänessä. Minä vaan en hyväksy sitä ja olen liian iso pala purtavaksi. Jos olisin heikompi/alistuvaisempi, olisiko enää edes selväjälkinen saati hengissä.
Ja ne haukkumiset ja jälkeen päin "mitään en ole sanonut". Hänen kanssa on ihan turha sopia mitään, hetken päästä asia on aivan toisin. Kääntää omassa päässään kaikki minun sanomisetkin sellaisiksi, kuin itse haluaa. Pelkää ja epäilee joka asiasta. Ystävät jopa minun lapset, tv jne on uhka. Jos en vastaa heti puhelimeen, se on aivan maailman loppu ja seuraavan kerran kun soitan, niin 100%:sesti ei vastaa puhelimeen. Kosto on kova sana.
Hälystyskelloja näin jälkeenpäin; kova kiire kihloihin, naimisiin, yhteen muutto, yhteinen lapsi, millä vaan saa sidottua. Oman kotini jo menetin, kihloihinkin menin, mutta sormuksen olen takaisin antanut.
Sen verran olen lukenut aiheesta (kiitos netin), että parantumis ennuste näyttää todella olemattomalta. Kun eihän ole syytä mennä ammatti-ihmisen puheille, kun on täydellinen, eikä pienintäkään virhettään myönnä.
En todellakaan viitsi edes ajatella, että pitäisikö minun muuttua ja alistua, jotta voitaisi jatkaa yhdessä. Eihän se ole elämisen arvoista elämää, jos joutuu miettimään mitä uskaltaa puhua ja tehdä.
Aiheettomia syyllistämisiä koko ajan; "katsoit vierasta miestä vitun lumppu". kyllä tuntuu pahalta, kun ketään en ole koskaan pettänyt, ja tiedän, etten tule koskaan pettämään, vaikka syytöksiä siitä saankin.
Mistä ihmeestä näitä hulluja riittää, kun emme todellakaan ole ainoita.
Suosittelen oman hyvinvoinnin vuoksi itselle ammatti-ihmisen kanssa puhumista ja kytkimen nostamista. Turha edes kuvitella olevansa edes ystävä sellaisen kanssa tulevaisuudessa.
Itse joudun varmaan hakemaan kohta lähestymiskietoa, kun henkinen väkivalta puhelimitse sekä kyttäys jatkuu.
Mutta hei, kyllä meille vielä jonain päivänä aurinko paistaa. Itse uskon, että ensi keväänä näemme puiden lehdet paljon vihreimpinä. Tsemppiä ja pitäkää huolta itsestänne, se kannattaa aina, ja kyllä se oikea, terve ihminenkin vielä jonain päivänä....

Lue lisää

Olen luullut olevani ainoa, joka kärsii vastaavasta tilanteesta. Vertaisapu (kirjoituksienne lukeminen) auttaa, toisaalta pahoittelen omia tilanteitanne.

Itse kärsin - kyllä, kärsin - vastaavasta tilanteesta. Olen syyllinen lähes päivittäin. Avovaimostani täytyy sanoa, että hänellä on tasainen luonne (aina kiukkuinen) ja melko usein syy on minun.

Hyviäkin hetkiä on - ne ovat mukavaa aikaa koko perheelle, mutta fiilis voi vaihtua nanosekunnissa ja liipasimeksi riittää tahra ikkunassa tai mikä tahansa yhtä pätevä syy rikkoa rauha.

Jaksan lasten ansiosta ja niiden takia. Muuten olisin häipynyt ajat sitten...

Nimimerkille "Koulutettava"

Vaikka viestisi on jo "vanha", minä törmäsin siihen vasta nyt.
Ja olen "puulla päähän lyöty"; sinähän kirjoitit minun miehestäni tai ainakin hänen kaksoisolennostaan!

Olen edelleen aviossa miehen kanssa ja koen täydellisen sanatarkasti, mitä sinä kirjoituksessasi kerroit. Juuri noin elämä hänen kanssaan menee.

Olen miettinyt tuota narsismia ja empatiakyvyn puutetta, mutta liekö termeille väliä, paha tuollaisen ihmisen kanssa on elää.

Kuten itsestäsi kerroit, minäkin olen "kovapäinen" koulutettava ja taistelen rajusti sanallisesti vastaan, voimissa en pärjää, ja se onkin ollut miehen viimeinen teko, käsiksi käyminen ja olen nähnyt, kuinka hän oikein pyrkii siihen ja "himoitsee" sitä. Se vähän hillitsee, kun en jää vain itkemään ja pakenemaan lukittujen ovien taakse, vaan olen pyytänyt apua.

Tämä vaihe menossa...